Helsingin Sanomat/Elämä 26.12.2015 Heini Maksimainen
http://www.hs.fi/elama/a1450838119966?r ... etuimmat-2Psykiatri: Sosiaalinen on sana, jonka ymmärrämme usein aivan väärinVideo:
http://www.hs.fi/elama/a1450838119966?r ... etuimmat-2 (1:57)
Ujo ihminen voi aivan hyvin olla porukan sosiaalisin, sanoo psykiatri Juhani Mattila. Hänen mielestään herkkyys on ominaisuus, jota kannattaa vaalia.
Psykiatri Juhani Mattila: Jännittäminen on hyvä asiaJännittämistä ei kannata pelätä, sillä se antaa energiaa ja auttaa keskittymään, sanoo psykiatri Juhani Mattila. ”Epämukavuusalueella elämä tulee kiinnostavammaksi.”
Kuka?
Vuonna 1942 syntynyt Juhani Mattila on työskennellyt yli 40 vuotta psykiatrina. Hän asuu vaimonsa kanssa Helsingin Töölössä. Mattila auttaa nuoria selviytymään pelkojensa kanssa ja opastaa aikuisia löytämään kadonneen herkkyytensä uudestaan.
Mistä tunnetaan?
On kirjoittanut muun muassa kirjat Herkkyys ja sosiaaliset pelot (2014) sekä Ujoudesta, yksinäisyydestä (2004).
Mistä ei tunneta?
Harrastaa osakesijoittamista ja seuraa päivittäin pörssikursseja. ”Kurssien heilahtelu on kiehtovaa. Siinä on samaa uhkapelin antamaa jännitystä kuin aikoinaan nuoruuden korttipeleissä. Uhkapeli kuvaa ihmisen ahneutta ja kaiken menettämisen pelkoa. Kirjoittaessa harrastuksesta pitää kuitenkin luopua, sillä se vie liikaa huomiota.”
Lattiaa peittää pörröinen persialaismatto, ja seinille on kiinnitetty parin sentin paksuisia akustiikkalevyjä. Tilaa valaisevat viininpunaisten varjostinten peittämät lamput.
Tavarat eivät ole paikoillaan sattumalta, sillä töölöläiskotiin rakennetussa työhuoneessa työskentelee poikkeuksellisen herkkä ihminen. Valot eivät saa häikäistä silmiä, eikä huoneessa saa kaikua. Työhuoneen isäntä Juhani Mattila on psykiatri, joka tunnetaan herkkyyttä ja ujoutta käsittelevistä kirjoistaan.
Mattila tuntee aiheensa, sillä hän on aisti- ja tunneherkkä. Hän saattaa joutua vaihtamaan ravintolassa monta kertaa pöytää, koska hän tuntee vetoa, tai hän saattaa pahoittaa mielensä siitä, että tarjoilija ei ymmärrä hänen tapaansa tilata ruokajuomaksi teetä.
Ujoksi Mattila ei sen sijaan luokittele itseään – tai ketään muutakaan. Hänen mielestään ujous on ihmiseen ulkoa lyöty leima.
”Ujoksi leimaaminen vääristää ihmisen itsekäsitystä. Ihminen alkaa ajatella, että hän on vain ujo, vaikka ihmisen tarve olla esillä tai piiloutua vaihtelee tilanteesta toiseen. Lisäksi ujoudesta puhuttaessa kiinnitetään huomiota vain ihmisen ulkoiseen käyttäytymisen. Silloin jää ymmärtämättä, millaisia tunteita ihminen kokee.”
Mattilan mielestä se, mitä tavallisessa puheessa kutsutaan ujoudeksi, on itse asiassa usein herkkyyttä. Ja herkkyys taas on taipumus, jota kannattaa vaalia.
Nykyisin ymmärretään, että osa ihmisistä on geneettisesti muita herkempiä. He aistivat esimerkiksi lämpötilan, valon, hajut tai kosketuksen muita herkemmin. He saattavat olla niin herkkiä kivulle, että he alkavat Juhani Mattilan lailla kaivata puudutusta jo hammaslääkärin ovella.
Toisaalta herkkä ihminen myös nauttii aisteistaan: hän tuntee kasvoillaan auringonvalon, haistaa piipusta kantautuvan savun tuoksun ja kuulee, kuinka tuuli huojuttaa oksia.
Herkkyydellä on kuitenkin muita, harvemmin ääneen julistettuja puolia. Herkkä ihminen aistii vahvasti myös kehonsa sisäiset tuntemukset, ja siksi tunteet, etenkin ikävät sellaiset, tuntuvat ylitsevuotavilta. Jännitys saa sydämen laukkaamaan, hämmennys sanat katoamaan, häpeä kasvot punoittamaan.
Herkkä aistii tarkasti myös muiden ilmeet, eleet ja äänenpainot. Hän saattaa nähdä vierustoverin silmissä häivähdyksen pilkallisuutta tai kuulla pomonsa äänessä pettymystä. Se tuntuu pahalta, mutta samalla oma reaktio nolottaa.
Kaikki se johtaa käyttäytymiseen, jota kutsutaan ujoudeksi.
Huoneessa istuu kymmenkunta lääketieteen opiskelijaa. Meneillään on tilaisuus, jossa pohditaan hypnoosin käyttöä. Yksi opiskelijoista on kuunnellut keskustelua koko tilaisuuden ajan sanomatta sanaakaan. Hän on tottunut olemaan opiskelijaporukan hiljaisin, mutta nyt hän miettii, uskaltaisiko kerrankin esittää kysymyksen.
Pitkään jännitettyään opiskelija avaa suunsa. Hän haluaisi tietää, voiko ihminen tehdä hypnotisoituna arvomaailmansa vastaisen rikoksen. Yhtäkkiä sanat katoavat. Suusta purkautuu käsittämättömiä lauseita, ja häpeä sekoittuu kauhuun. Onko hän tulossa hulluksi?
Mattilan opiskeluaikainen kokemus kuvaa hyvin sitä, mistä ujoudessa on kyse. Huomion kohteena oleminen aiheuttaa niin suuria tunteita, että ihminen haluaa piiloutua: jättää mielipiteensä sanomatta tai puheenvuoronsa pitämättä.
Mattilan mukaan ujostelu alkaa usein lapsuuden ikävistä kokemuksista. Kaava menee tyypillisesti näin: On herkkä lapsi, joka tarkkailee ympärillään olevia ihmisiä ja omia tuntemuksiaan. Kuten useimmat ihmiset, hän jännittää uusia tilanteita.
Aikuiset eivät kuitenkaan suhtaudu jännitykseen ymmärtäväisesti vaan patistavat lasta pääsemään siitä eroon. Lasta moititaan, kun hän ei uskalla istua tädin sylissä. Lapsi tuntee häpeää siitä, että hän ei osaa olla niin reipas kuin vanhemmat toivoisivat. Vähitellen uusiin tilanteisiin liittyvä normaali jännitys muuttuu peloksi, ja lapsi alkaa arkailla entistä enemmän.
Mattila itse joutui reippautta vaativiin tilanteisiin lapsena usein, sillä hän ehti käydä kuuden ensimmäisen kouluvuotensa aikana kahdeksaa koulua. Mattilan isä työskenteli pappina, joka kiersi komennuksilla Etelä- ja Keski-Suomen seurakunnissa.
”Olin jatkuvasti ulkopuolinen. Seurasin hämmentyneenä, miten uudessa koulussa toimittiin, ja tunsin itseni avuttomaksi.”
Lapselle pelkkä jäätelökioskilla asioiminen saattaa tuntua sietämättömän pelottavalta. Mitä myyjälle kuuluu sanoa? Mitä jos lasken rahat väärin? Teini-iän jälkeen ujostelutaipumus yleensä vähenee. Aikuinen hallitsee jo useimmat arjen tilanteet eikä joudu jatkuvasti pelkäämään itsensä nolaamista.
Lapsuudesta tuttu ujostelu saattaa kuitenkin iskeä uudestaan vieraassa tilanteessa. Elämänsä ensimmäisillä nettitreffeillä tai ensimmäisellä kahvakuulatunnilla ei yhtäkkiä tunnekaan käyttäytymiskoodia. Herkkä ihminen kuvittelee, että muut tarkkailevat hänen mokiaan, ja häntä alkaa ujostuttaa.
Toiset arastelevat puhumista vieraassa seurassa.
”Ujolle ihmiselle hallinnan tunteen säilyttäminen on tärkeää, koska hänen on vaikea kestää jännityksen nousua. Kahdenkeskinen tilanne on helppo, mutta jos seuraan tulee uusi ihminen, hallinnan tunne katoaa. Siksi ujo ihminen valitsee mieluummin rauhallisen kuin jännittävän tilanteen, vaikka jännittävä olisi antoisampi.”
Psykiatri Juhani Mattila kärsi nuorena ujoudesta. Nyt puolustaa työkseen ujoja ja pitää herkkyyttä voimana.
Juhani Mattilan mielestä ujous ei ole itsessään ongelma. Ongelma on kulttuuri, joka suosii reippautta, kovaäänisyyttä ja suoraa toimintaa. Se saa arat ihmiset potemaan huonommuutta.
Mattilan mielestä paineita aiheuttaa etenkin työelämä, jonne halutaan niitä kuuluisia hyviä tyyppejä: ihmisiä, jotka laukovat palaverissa totuuksia ja heittävät kahvipöydässä vitsejä.
”Vanhemmat ajattelevat jo kaksivuotiaasta lapsesta, pärjääkö tämä työelämässä, ja he alkavat poisherkistää lapsen reagointikykyä.”
Todellisuudessa ujot, siis herkät, ihmiset sopisivat moniin tehtäviin paremmin kuin suoraviivaiset toiminnan ihmiset.
”Erityisesti henkilöjohtajina saisi olla ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita vain rahan tekemisestä. Toisaalta jos työssä ajatellaan vain rahaa, sieluton ihminen on toimintakykyisempi kuin herkkä. Raha on herkkyyden vastakohta.”
Mattilaa huvittaa erityisesti sana ”sosiaalinen”. Ihmistä pidetään sosiaalisena, kun hän puhuu paljon. Todellisuudessa aralta vaikuttava ihminen voi olla porukan sosiaalisin tyyppi. Hän ei puhu päälle eikä vie muilta suunvuoroa.
Mattila on huolissaan etenkin nuorista. Hänen mielestään syrjäytymisen takana ovat aivan liian usein sosiaaliset pelot. Jos pelkää itsensä nolaamista, saattaa käydä niin, ettei uskalla viitata tunnilla, hakea kesätöitä tai aloittaa harrastuksia.
Pelko voi lopulta johtaa kierteeseen, jossa ihminen alkaa vältellä vaikeilta tuntuvia tilanteita. Kun lykkää valmistumista siksi, että ei uskalla osallistua ruotsin kurssille, joutuu selittelemään sukujuhlissa kesken jääneitä opintoja. Se taas saa välttelemään myös sukujuhlia.
On myös toinen, lähes yhtä huono selviytymisstrategia.
”Ihminen voi rutinoitua ja panssaroitua niin, että hän menettää sielullisuutensa.”
Joskus ihminen oppii välttelemään ikäviä tunteitaan niin tehokkaasti, että mikään ei tunnu miltään. Mattila tapaa työssään tunteiltaan jähmettyneitä ihmisiä, jotka kärsivät unettomuuden, työuupumuksen tai masennuksen kaltaisista oireista.
Mattilaa harmittaa, että usein sekä sosiaalisia pelkoja että masennusta ja uupumusta hoidetaan lääkkeillä. Ne kun ovat vain oireita, eivät ongelmien perimmäinen syy.
Ajattele positiivisesti. Se on self help -kulttuurin luoma lause, joka Juhani Mattilan mielestä vain vaikeuttaa ujoutensa kanssa kamppailevan ihmisen elämää.
”Ihmisen pitää olla sinut myös vaikeiden tunteiden kanssa.”
Olennaista on oppia hyväksymään se, että joskus jännittää tai nolostuttaa. Tunnetta ei tarvitse tukahduttaa eikä siihen tarvitse reagoida.
Usein oloa helpottaa jo tunteen sanominen ääneen.
”Ujo ihminen esittää usein viileää ja reagoimatonta eikä paljasta herkkyyttään. On tärkeää oppia tunnistamaan, kokemaan ja tulkitsemaan esimerkiksi loukkaantumisen tai vihan tunteita.”
Hankalia tunteita aiheuttavia tilanteita ei kannata vältellä, koska se saa luopumaan itselle tärkeistä asioista.
Juhani Mattila on esimerkiksi herkkä pettymään. Opiskeluaikoinaan hän pettyi kerran tentin reputtamisesta niin, että sai lähes 40 asteen kuumeen. Silti Mattila altistaa itseään pettymyksille ja kirjoittaa kirjoja, vaikka kustannustoimittaja saattaa haluta poistaa kirjasta kymmeniä sivuja tekstiä.
Vain niin elämästä tulee mielekästä. Mattilan mielestä jännitys on hyvä asia. Se on merkki siitä, että asioilla on merkitystä. On pelottavaa puhua tärkeästä aiheesta luentosalilliselle ihmisiä tai pyytää ihastusta kahville.
”Mitä tärkeämpi jokin asia itselle on, sitä enemmän ihminen jännittää onnistumista ja pelkää epäonnistumista.”
Jännitystä on hyvä kuunnella, sillä harva haluaa täydestä sydämestään työn, opiskelupaikan tai ihmissuhteen, jonka metsästäminen ei jännitä yhtään.
Niitä luonnonoikkuja, joita ei koskaan jännitä, ei kannata kadehtia. He eivät ehkä itke työpaikan vessassa tai näppäile puhelinnumeroita sydän hakaten, mutta entä sitten?
”Ihminen, joka jännittää enemmän kuin muut, kokee monet asiat myös muita merkityksellisemmiksi.”
Näistä en luovu
Etu-Töölö
”En koe asuvani Helsingissä vaan Etu-Töölössä. Olen pyörinyt näissä kortteleissa 50 vuotta enkä voisi kuvitella asuvani muualla.“
Elokuvat
”Katson joka päivä yhden elokuvan tai pari jaksoa jotakin sarjaa. Voin katsoa saman elokuvan vaikka viisi kertaa. Palaan toistuvasti Alexander Paynen Sidewaysiin ja Woody Allenin Vicky Cristina Barcelonaan.”
Jazz
”The Dave Brubeck Quartet sai minut innostumaan nuorena jazzista. Jazzin rytmi antaa minulle energiaa. Kuuntelen juuri nyt etenkin vanhaa dixielandjazzia ja swingiä."