Psykopatologia.munfoorumi.com

23.12.2015 Savon Sanomat
Reetta Paunonen
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/koti ... on/2200808

KYS otti käyttöön psykiatrisen hoitotahdon


Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) on otettu käyttöön psykiatrinen hoitotahto, jonka tarkoituksena on vähentään pakkokeinojen käyttöä psykiatrisessa hoidossa ja parantaa potilaiden oikeuksia.

Hoitotahtoon kirjataan potilaan toiveet omasta hoidosta. Tiedosta on hyötyä, jos potilaan psyykkinen tila huononee.

– Potilas ei aina pysty sanomaan, mikä kriisitilanteessa auttaisi. Hoitotahdosta työntekijä voi tarkistaa, mikä potilaan oloa helpottaa, jos sanoja ei ole, KYSin psykoosiosaston apulaisosastonhoitaja Maarit Kinnunen kertoo.

Psykiatrisen hoitotahdon voi tehdä kuka tahansa. Hoitotahdon tekemistä suositellaan erityisesti niille, joille tahdosta riippumatonta hoitoa tai toimenpiteitä, kuten eristämistä ja lepositeitä, joudutaan usein harkitsemaan. Hoitava lääkäri päättää, kuinka pitkälle hoitotahtoa voidaan noudattaa.

Tahdosta riippumattomat toimenpiteet koskevat noin viidennestä KYSissä osastohoidossa olevista psykiatrisista potilaista.

Jos hoitotahdon noudattamatta jättämisestä ei ole määritelty mitään sanktioita, koko "hoitotahto" on pelkkää kosmetiikkaa ja sanahelinää.

Eiköhän hoitotahtoa pyritä noudattamaan, jos mahdollista. Toisaalta eihän hoitosuosituksiakaan noudateta. Minulla on se käsitys, että potilailla on mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa. Minua ainakin on kuultu ja kuunneltu. Kyllä minua pelottaa, että sairastuisin ja minua hoidettaisiin vastoin tahtoani vaikka pakkolääkityksellä. En usko, että niin kuitenkaan todellisuudessa kävisi.

Rane kirjoitti:Eiköhän hoitotahtoa pyritä noudattamaan, jos mahdollista...

En minäkään usko, että missään vartavasten ja tarkoituksella hoidettaisiin epäeettisesti tai muuten huonosti.

Ensin potilas laatii hoitotahdon ja sitten lääkäri päättääkin toisin, törkeätä ensin kysytään tahtoa ja sitten jätetäänkin noudattamatta, vielä törkeämpää kuin olla kysymättä. Hoitotahto idea ei mielestäni toimi.

Kaipa hoitotahdon avulla säästyy aikaa ja rahaa, jos ja kun potilaita ei hoideta tietämättömyyden takia turhaan väärin. Kyllä minä ainakin luulen tietäväni, mikä minua auttaa ja mikä ei.

Tässä psykiatrisen hoitotahdon lomake:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaala ... otahto.pdf

Mirri kirjoitti:Tässä psykiatrisen hoitotahdon lomake:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaala ... otahto.pdf

Näyttää siltä, että taustatietoja kartoittava lomake sekä normaalit potilastietojen luovuttamista koskevat toiveet ja suostumukset on yhdistetty ja annettu sille hieno nimi "Psykiatrinen hoitotahto".

On psykiatrisia sairauksia, jotka pahasti oireillessaan tekevät potilaan tahdottomaksi sekä kyvyttömäksi päättämään mitä hän tahtoo ja mitä ei. Silloin on hyvä, että ammatti-ihmiset päättävät hänen puolestaan. Psykoosisairaudet hyvänä esimerkkinä; pitää hoitaa psykoosi mahdollisimman oireettomaksi, jotta päästäisiin tietämään mikä potilaan tahto on.
On myös psykiatrisia potilaita, jotka ovat pysyvästi liian sairaita päättämään itse hoidostaan. Psykiatrinen sairaus on oikeasti psyykkinen sairaus: se vahingoittaa psyykeä ajattelukykyineen - sairaudesta riippuen tilapäisesti tai pitkäaikaisesti.

Kannattaa lukea tuo aloitusviesti uudelleen. Potilaat ovat usein väärinymmärrettyjä ja väärinkohdeltuja. Hoito ei saisi sairastuttaa potilasta lisää.

Psykoottisten kanssa on välillä kuten känniläisten: sillä, mitä selvin päin on sanottu, ei ole mitään merkitystä, kun ollaan toisenlaisessa tilassa.

Ei psykoottisiakaan saa kohdella miten sattuu. Jos psykoosissa oleva toivoo, että hän saisi olla hiljaa omassa sängyssään sen sijaan että annetaan piikki isolla miesporukalla, niin potilaan tahtoa pitäisi noudattaa. Varsinkin kun piikkilääke ei ole mitään oikeata parannusta potilaan tilaan tuonut. Tai jos potilas haluaa jutella jonkun tietyn hoitajan kanssa, niin siihen pitäisi antaa mahdollisuus.

Entä jos psykoosissa oleva toivoisi saavansa maata osastolla hiljaa ilman lääkehoitoa; pitäisikö toive toteuttaa vai olisiko parempi aloittaa psykoosilääkitys ilman potilaan suostumusta?

Kaipa sitä eri hoitovaihtoehtoja kokeillaan ja usein potilas on itsekin halukas siihen. Minä olen ollut monesti osastolla ilman lääkehoitoa, ihan sovitusti. Olen lepäillytkin, mutta ne lepäilyt tapahtuivat enimmäkseen lääkehoidon aikana. Yleensä olen ollut aktiivinen ja tehnyt töitä kuntoutumiseni eteen. Sairaalahoitoja ei ole ollut varmaan pariinkymmeneen vuoteen.

Mirri kirjoitti:Entä jos psykoosissa oleva toivoisi saavansa maata osastolla hiljaa ilman lääkehoitoa; pitäisikö toive toteuttaa vai olisiko parempi aloittaa psykoosilääkitys ilman potilaan suostumusta?

Keriputaalla onkin hyviä kokemuksia siitä, että psykoosejakin voidaan hoitaa ilman psykoosilääkkeitä tai ainakin minimaalisesti niitä käyttäen.
Torniossa 35 % prosenttia psykoosipotilaista saa neuroleptejä, muualla 100 %. Jännää kuitenkin on se, että työkyvyttömyseläkeelle siirtyy aluella paljon vähemmän kuin muualla. Ihmiset kuntoutuvat takaisin työhön jne.

http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1355546346268

Sielläkin lääkkeitä käytetään, jos niitä tarvitaan psykoosisairauden hoitoon - psykoosissa olevan potilaan tahdosta riippumatta. Syyllistyttäisiin hoitovirheisiin, jos noin ei tehtäisi.

Niin vain 35 % lääkitään, muualla 100 %.

Hoitotahdosta vielä, että ainahan sitä pitäisi yrittää hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hyvän hoidon edellytys on, että potilas kertoo siitä, mitä hoidolta toivoo ja odottaa, tai mikä auttaa ja mikä ei. Potilaan pitäisi pystyä puhumaan ja hoitajien pitäisi pystyä kuuntelemaan. Tavoite on hyvä.

Hoitotahto on vain sananhelinää niin pitkään kun Suomessa on tälläinen psykiatrian hoitokäytäntö, mihin kytkeytyy vanhaa autoritääristä lääkärikeskeistä sosiaalista kontrollia ja yksisuuntaista hoitoa joka tarkoittaa lähinnä vahvaa lääkitystä ja säilössä pitämistä. Keriputaan avoimen dialogin mallia tai ainakin sen suuntainen olisi toinen humanistisempi vaihtoehto.

Sairaalahoito pitäisi kai pitää mahdollisimman lyhyenä. Avohoidossa voi paremmin hoitaa yksilöllisesti, mutta resurssit eivät taida riittää. Kerran kuukaudessa keskusteluhoitoa on liian vähän. Avohoito olisi kuitenkin edullisempaa kuin sairaalahoito, vaikka käyntejä olisi useammin.