Flower kirjoitti:Melankolian kulttuurihistoriaan tutustumisen jälkeen lähes kaikki taide on alkanut vaikuttaa tavalla tai toisella melankoliselta. Onhan siinä jotain perustavanlaatuisen melankolista, että yritetään tulkita todellisuutta symbolisin keinoin. Että yritetään välittää toiselle ihmiselle tunne, ajatus tai kokemus, kun ei se koskaan kuitenkaan ihan täysin onnistu. Jotain jää aina välille, jotain katoaa matkalla. Kliseisesti taiteen ajatellaan usein saavan syntynsä jonkinlaisesta toiseuden kokemuksesta. Siihenkin sisältyy melankolinen pohjavire.
Ryysyn linkista peräisin olevaa materiaalia.
Tämä on oikein erityisesti minua pohdituttanut aiemminkin. Minua ahdistaa puhua tunteista, koska se tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. Tai voin puhua, mutta en oikein saa siitä mitään irti. Muilla konsteilla niitä on mahdollista kyllä välittää tai ainakin paremmin sikäli, että väljempi tulkinta on minusta aina onnistuneempi osittain siksi, koska se ymmärretään tällaisessa vuorovaikutusprosessissa sellaiseksi vähän niin kuin automaattisesti, luulisin, mutta ehkä tuossakin on kyse tavallaan jonkin tunnelman välityksestä eli eri tasolla tapahtuvasta asiasta kuin suorassa kommunikaatiossa (vaikka siinäkin tietysti on monia tasoja)? Olisiko kyseessä siis sellainen vuorovaikutuksen ylittävä vuorovaikutus (enkuksi puhutaan transcendista)?
Tuo aihe ahdisti joskus, että ei saa kosketusta toisen tunteisiin / toinen omiin tunteisiini koskaan täysin. Vaadin jotenkin sellaista, että ihmisten pitäisi täysin ymmärtää toisiaan. En tiedä mistä tuo pohdinta aikoinaan sai alkunsa. Varmaan jostakin "näkevätkö ihmiset värit saman värisinä" -tyyppisestä. Tai jostakin asiasta, mikä on vaikea täysin tavoittaa.
Laitoin liian pitkän lainauksen, ei haittaa. Lisäsin myös bouldauksen. Flunssasta sitten: sitä potiessa lähtee voimat samaan tapaan kuin masentuneenakin. Joutuu ponnistelemaan enemmän jaksaakseen. Sitä en tiedä miksi joskus flunssassa myös mieliala menee matalaksi.
Mainitsin kai aiemin elokuvan
Elämäni ilman minua jossakin. Se tulee taas tänään:
Kino: Elämäni ilman minua
23:45 - 01:30
(My Life Without Me/Kanada 2003) Koskettavassa elokuvassa nuori nainen saa tietää vakavasta sairaudestaan ja laatii listan asioista, jotka hän haluaa vielä kokea. O: Isabel Coixet. N: Sarah Polley, Amanda Plummer.Joskus ajattelen, että pystyisin elämään kunnolla vasta jos olisin samanlaisessa tilanteessa. Pystyisin varmasti myös nauttimaan vesisateesta ja kuvittelen, että esim. silloin ei olisi enää ainakaan sosiaalisia pelkoja. Ihmettelenkin mikä nyt estää elämästä niin.