Psykopatologia.munfoorumi.com

Defenssit (psyykkiset)

Psykoanalyysin mukaan defenssit tai defenssimekanismit ovat psykologisia strategioita, joita hyödynnetään todellisuusta selviytymiseksi ja minäkuvan ylläpitämiseksi. Terveet henkilöt käyttävät normaalisti erilaisia defenssejä läpi elämänsä. Egon defenssimekanismi muuttuu patologiseksi vasta silloin, kun se on pysyvä ja johtaa epäsopeutuvaan käyttäytymiseen niin, että yksilön fyysinen ja/tai psyykkinen terveys kärsii. Egon defenssimekanismien tarkoituksena on suojella mieltä/itseä/egoa ahdistukselta ja sosiaalisilta sanktiolta tai tarjota turvaa tilanteeseen, jota ei pystytä heti käsittelemään. Egon defenssit otetaan käyttöön, kun idin impulssit ovat ristiriidassa keskenään, superegon arvojen kanssa tai kun egoon kohdistuu ulkoisia uhkia.Defenssit jaetaan niiden vakavuuden mukaan neljälle tasolle. Ensimmäisen tason defenssit (kieltäminen, vääristyminen ja harhaluuloinen projektio) ovat lähes aina hyvin patologisia, ja niitä kutsutaankin psykoottisiksi defensseiksi. Unissa ja lapsuudessa niiden esiintymistä pidetään terveenä. Toisen tason defenssit (fantasia, projektio, hypokondria, passiivinen aggressio, acting out, idealisaatio) vallitsevat murrosiässä, ja niitä kutsutaankin epäkypsiksi defensseiksi. Kolmannen tason defenssejä (dissosiaatio, eristäminen, älyllistäminen, reaktionmuodostus, torjunta) pidetään neuroottisina, mutta ne ovat yleisiä kaikkien aikuisten keskuudessa. Neljännen tason defenssit (altruismi, lykkäys, huumori, identifikaatio, introjektio, sublimaatio, tukahduttaminen) ovat ns. terveitä defenssejä, joita käyttävät kaikki. [Lihavoitin ihan itse.]

https://psychenet.wordpress.com/kasitteet/

Pahoittelen, aihetta on käsitelty varmaan sata kertaa. Meille kertoi opettaja aikoinaan, että defenssi voi jäädä ihmisen persoonan osaksi. Voiko näin käydä? Tuotako tuo boldaus tarkoittaa? Tai siis oli vaikea löytää tietoa, missä sanottaisiin, mitä tarkoitan. Mietin sitäkin, että jos on jokin defenssi, minkä huomaa tai mitä epäilee, niin miten siitä pääsee eroon? Olen huomannut, etten edes huomaa, kun tällaisiksi defensseiksi tulkittavissa olevia asioita teen tai niiden mukaan toimin.

Defenssit ovat aina ja kiinteästi persoonallisuuden osia. Niiden luonne onkin enimmin tiedostamaton; tiedostamalla voi päästä eroon.

Jos defenssit suojaa, miten voi mennä tiedostamaan niitä, kun suoja häviää? Riittääkö pelkkä tiedostaminen, vai tarvitseeko tiedostamisen lisäksi työskennellä päästäkseen defenssistä eroon?

16:53
Neljännen tason defenssit (altruismi, lykkäys, huumori, identifikaatio, introjektio, sublimaatio, tukahduttaminen) ovat ns. terveitä defenssejä, joita käyttävät kaikki.

Introjektio on projektion kaveri (ei missään nimessä kuulu tuohon ryhmään).

Ei defenssejä valita käytettäväksi; ne käynnistyvät itsestään.

Läpityöskentelyä tarvitaan.

Onko terapiassa tarkoitus purkaa defenssejä?

Tutkivassa tai analyyttisessä terapiassa on.

Onko psykodynaamisessa, entä kognitiivisessa? Ratkaisukeskeisessä?

Psykodynaamisella tarkoitetaan tavallisesti analyyttistä.
Kyllä kaikissa, mutta asia ei välttämättä ole eksplisiittinen, kun terminologia on erilainen yms.

Kiitos tiedosta!

Minä en tunnista itsessäni defenssejä, paitsi joskus saattaa ottaa joku asia pannuun.

Miten defenssit pystyisi tunnistamaan?

Blackman'in kirja on erittäin suositeltava. (Teoreettista puolta voisi kuitenkin ktitisoida.)

Läpityöskentelyssä voi tarvita psykoterapeutin apua. Asiakkaan ensi-responssi voi olla täydellinen ignorointi (kuin vesi hanhen selästä).

Onko ET-tason psykoterapeutit koulutettu purkamaan defenssejä? Vai onko se vain VET-tasoisen hommaa?

Defenssit jaetaan niiden vakavuuden mukaan neljälle tasolle. Ensimmäisen tason defenssit (kieltäminen, vääristyminen ja harhaluuloinen projektio) ovat lähes aina hyvin patologisia, ja niitä kutsutaankin psykoottisiksi defensseiksi.

Eikös kieltäminenkin ole aika tyypillinen defenssi, esimerkiksi erilaisissa mielipiteissä ja maailmankatsomuksissa? Onko kognitiivinen dissonanssi defenssi?

Toisen tason defenssit (fantasia, projektio, hypokondria, passiivinen aggressio, acting out, idealisaatio) vallitsevat murrosiässä, ja niitä kutsutaankin epäkypsiksi defensseiksi

Kyllä noitakin on ihan yleisesti aikuisillakin ihmisillä. Defenssit ovat myös reaktioita olosuhteisiin ja niiden esiintyminen riippuu siitä, millaisissa rajoissa ihminen voi elää tai ilmaista itseään.

Lauri kirjoitti:Minä en tunnista itsessäni defenssejä, paitsi joskus saattaa ottaa joku asia pannuun.

Miten defenssit pystyisi tunnistamaan?

(Ja sen kyllä huomaa.)
Miten defenssi on tunnistettavissa, siinäpä onkin vaikea kysymys. Itse vastaisin tähän, että ehkä vastarinnasta. Kun kokee jotakin vastarintaa omissa tunteissaan tai ajatuksissaan, jota ei voi selittää järkisyillä.

Kuutar, mitä tarkoittaa:
Defenssit ovat myös reaktioita olosuhteisiin ja niiden esiintyminen riippuu siitä, millaisissa rajoissa ihminen voi elää tai ilmaista itseään.

Psykopatologia kirjoitti:Kuutar, mitä tarkoittaa:
Defenssit ovat myös reaktioita olosuhteisiin ja niiden esiintyminen riippuu siitä, millaisissa rajoissa ihminen voi elää tai ilmaista itseään.

Esimerkiksi vaikka idealisaatio, jos jonkun yhteisön normeissa jotain asiaa liikaa idealisoidaan , niin ei ole kyse vain yksilön defensseistä. Samoin jos kulttuuriin liittyy joidenkin asioiden kieltämistä.

Kuutar kirjoitti:

Lauri kirjoitti:Minä en tunnista itsessäni defenssejä, paitsi joskus saattaa ottaa joku asia pannuun.

Miten defenssit pystyisi tunnistamaan?

(Ja sen kyllä huomaa.)
Miten defenssi on tunnistettavissa, siinäpä onkin vaikea kysymys. Itse vastaisin tähän, että ehkä vastarinnasta. Kun kokee jotakin vastarintaa omissa tunteissaan tai ajatuksissaan, jota ei voi selittää järkisyillä.

Mistä sen huomaa?

Mistä sen huomaa?

Voi olla vaikea huomata, jos ihminen lumeperustelee (rationalisoi) päätelmiään järkisyiksi.