Psykopatologia.munfoorumi.com

"Se, että ihminen laittaa itsensä säkenöiväksi ja säihkyväksi, on äärimmäinen tapa käsitellä häpeää. En väitä, että kaikki merkkilaukkua kantavat kärsisivät häpeästä. Mutta terapeuttina olen huomannut, että jotkut yrittävät häivyttää itseään ja häpeäänsä muotivaatteiden alle."

Reenkola puhuu korostuneesta häpeämättömyydestä yhtenä reaktiona häpeään.

– Se (häpeämättömyys) on toinen puoli häpeää. Se on yksi tapa käsitellä häpeää, että on oikein häpeämätön. Siinä voi usein olla mukana, että häpäisee toisia. Yksi puoli häpeää on, että kaikki kääntyy itseen, ja toinen puoli, että häpäisee toisia.

Ikosen ja Rechardtin mukaan häpeä sisältää ainakin seuraavat peruselementit:

1.Havaittuna oleminen vastavuoroisuuden tavoittelun yhteydessä. Esimerkkinä nuori mies, joka paljastaa ihastumisensa tunteidensa kohteelle saamatta sille vastakaikua. Ilmaiseminen ja sen paljastuminen voi tapahtua monilla psykoseksuaalisuuden ja inhimillisten pyrkimysten tasoilla: läheisyyden ja hellyyden kaipuussa, näyttämisessä, katsomisessa, rakkauden kaipuussa, seksuaalisessa haluamisessa, arvostuksen tarpeessa jne.

2.Itsen kelpaamattomaksi kokeminen edellä mainituissa tilanteissa.

3.Itseä ja häpeään liittyvää toista vastaan kääntyminen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi toiminnan pysäyttämisenä, poistamisena tai totaalisena lamaantumisena tai narsistisena romahduksena, joka tarkoittaa sitä, että minuutemme menettää itsestäänselvyytensä ja me menetämme mahdollisuuden saada olemassaolostamme mielihyvää ja tyydytystä. Seuraa itseinho tai itseviha, joka jatkuessaan voi muuttua masennukseksi. Toiseen kohdistuessaan tämä voi ilmetä häpeäraivona, toisen vastahäpäisynä tai mitätöimisenä. Ääritapauksissa häpeäraivo voi johtaa veritekoon, esimerkkinä mustasukkaisuussurmat.

Lauri kirjoitti:Ilotytöillä on yleensä vahva meikki. Joillain on kuulemma myös vaginameikkejä.

Sillä ei pyritäkään houkuttelevan näköiseksi, vaan peitetään häpeää.

Mites silikoonitissit, huulitäytteet ja tatuoinnit?

"Häpeän juuret ovat varhaisessa lapsuudessa. Traumaattiset kokemukset ovat usein kaiken takana´", tietää psykologi, psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Kaunis ja menestyvä nainen kertoo aikakauslehdessä pitävänsä itseään rumana, vartaloaan lihavana - mistä on kyse?

Tätä aikakautta on kutsuttu häpeämättömyyden aikakaudeksi. Häpeämättömyys ja itsensä häpeämätön esitteleminen julkisuudessa, televisiossa liitetään hyvin vahvasti tosi-televisioon, sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen rajat hämärtyvät. Elämmekö häpeämättömyyden aikakautta, onko häpeä menettänyt merkityksensä? Vai ovatko häpeän rajat vain muuttuneet?

Häpeää, sen eri ulottuvuuksia, syitä ja ilmenemismuotoja selvittelee tuoreessa kirjassaan pykoanalyytikko Elina Reenkola. Kirjan nimi on Nainen ja häpeä, mutta käsittelee myös miesten häpeää.

"Ihmisen on syytä tutustua omaan sisäiseen sammakkoonsa ja ottaa se omakseen", kirjoittaa psykologi, psykoanalyytikko Elina Reenkola. Linda Vettanen haastattelee.

Lauri Malkavaara kyselee Hesarissa seuraavasti:

En muista, katsoinko aamulla peiliin. Voi olla, että en ole nähnyt ulkonäköäni päiväkausiin. Peiliin katsominen on turhaa, sillä näky on aina sama. Pesen itseni saippualla ja käytän deodoranttia, mutta muuta en iholleni lisää. Olisinko viime kesänä kerran pannut nenänpäähän aurinkorasvaa?
Istun tässä, kirjoitan tätä, ja toinen ihminen kävelee ohi. Panen hänet merkille jo kaukaa, sillä hänen kengistään lähtee terävä, säännöllinen kopina.Jo pelkästä äänestä voi päätellä, mitä eroa meissä on. Hänellä on XX-kromosomit, ja minulla on X ja Y. Hänellä on vaatteidensa alla erilaiset sukupuolielimet, hiukan erilainen ruumiinrakenne ja erilainen ääni. Ilmeisesti myös synnynnäisissä henkisissä ominaisuuksissamme on eroa, mutta onko sitä paljon vai vähän, siitä tiedemiehet ja -naiset eivät ole päässeet yksimielisyyteen.
On kuitenkin vielä yksi ero. Ohikulkijani käyttää joka aamu paljon aikaa ulkonäkönsä manipuloimiseen. Hän lisää erilaisia aineita hiuksiinsa ja muotoilee niistä kampauksen. Kasvojensa eri kohtiin hän lisää erilaisia kemikaaleja ja väriaineita. Erityistä huomiota hän käyttää silmiinsä. Niihin lisättäviä aineita voi olla puolen tusinaa. Sitten hän sonnustautuu vaatteisiin, jotka kiristävät ja puristavat mutta tuovat esiin hänen vartalonsa muotoja. Ja lopulta hän vetää jalkoihinsa korkeakorkoiset kengät, vaikka ne sattuvat jalassa ja niillä on vaikea kävellä.

Hänen aamutoimensa ovat niin pitkällinen ja hämmentävä toimitus, että minulla on kaksi kysymystä. Miten sukupuoliero voi olla tässä asiassa niin suunnattoman suuri? Ja miten ihmeessä naiset alistuvat tällaiseen itsekidutukseen?

Vastaus löytyy mm. kirjastani Naisten seksuaalinen valta.