Espoossa on lukio, jossa ei ole viikkoihin annettu läksyjä – tarvitaanko kotitehtäviä lainkaan? KOULU 18.11.2015 @ 10:32 | PÄIVITETTY 18.11.2015 @ 11:33 ANNA-SOFIA BERNER <URL> http://nyt.fi/a1447822531276?ref=hs-art-nyt
Onko läksyt tehty? Siinä kysymys, johon jokainen joskus koulua käynyt on joutunut vastaamaan.
Sillä kyllähän kotiläksyt pitää tehdä, sekä koulussa että elämässä.
Viime aikoina on tosin kuultu toisenlaisiakin mielipiteitä, ainakin mitä kouluun tulee. Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla espoolaislukiosta, jossa on viiden viikon ajan eletty tulevaisuudessa:
Erillisiä oppiaineita ei ole, ei myöskään oppikirjoja, kokeita tai läksyjä.
Ei läksyjä! Eikä Kauklahden kokeilu ei ole edes ainutlaatuinen. Syyskuussa HS kertoi vantaalaisopettajasta, jonka mielestä kokeet ovat huijausta ja joka ei myöskään antanut oppilailleen läksyjä.
Nämä eivät ole yksittäisiä hassutuksia. Samaan suuntaan ohjataan koko suomalaista koulua.
Mietitäänpä hetki sitä, miksi koulussa ylipäätään on annettu läksyjä?
Siihen on kaksi perimmäistä syytä, sanoo Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen varajohtaja Matti Rautiainen.
Yksi: Se, että ihminen oppii jotakin, vaatii sinnikkyyttä ja työtä. Läksyt kasvattavat näitä piirteitä.
Kaksi: Läksyt sopeuttavat lapsia yhteiskuntaan. Se, millaisia läksyt ovat, tuottaa tietynlaisia kansalaisia. Olennainen kysymys ei siis ole, paljonko tuli läksyjä. Vaan millaisia läksyjä tuli.
”Jos tehtävät ovat toistavia ja hyvin mekaanisia saadaan kuuliaisempia kansalaisia kuin silloin, jos läksyt ovat avoimempia ja vaativat enemmän keskustelua.”
Nämä kaksi perussyytä läksyjen tekemiseen eivät ole kadonneet mihinkään. Siispä huonoja uutisia: läksyt tuskin katoavat kouluista. Ne vain muuttavat muotoaan.
Rautiaisen mielestä läksyjen pitää muuttua samaan suuntaan kuin yhteiskunnan. Siis epävarmempaan.
”Läksyissä on perinteisesti ollut tietty lopputulos, johon on tultu. Toisin sanoen oikea vastaus.”
Niin ei tarvitsisi olla. Rautiainen antaa esimerkin. Lapselta voidaan kysyä, milloin Urho Kekkonen eli. Tai sitten häneltä voidaan kysyä, oliko Urho Kekkonen hyvä vai huono presidentti.
Kasvatustieteen professori Leena Krokfors Helsingin yliopistosta on sitä mieltä, että läksyt ovat usein hyödyllisiä, mutta eivät missään nimessä välttämättömiä. Läksyistä voi myös luopua kokonaan. On mahdollista, että koululaiset oppivat tarvittavat asiat, vaikkeivat tekisi läksyjä koskaan.
Pääasia, että oppivat. Opettajan tehtävä on seurata, että oppi menee perille.
Krokforsilla on vahva mielipide siitä, mikä läksyjen tehtävä ei missään nimessä ole:
”Läksyjen tarkoitus ei ole tehdä niitä asioita, joita koulussa ei ehditty tehdä.”
Ei saa olla niin, että koulussa puuhastellaan kivoja juttuja ja asioiden varsinainen opettelu jää kotiin. Se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Toisilla on vanhemmat, jotka osaavat ja haluavat auttaa. Toisilla ei.
”Läksyt voivat olla myös ennakkotehtäviä. Kun tehdään jotakin etukäteen, on jo valmiiksi orientoiduttu siihen, mitä koulussa tehdään”, Krokfors sanoo.
Jos miettii, millaisia ovat tulevaisuuden kotitehtävät, voi käydä katsomassa espoolaislukion kokeilujakson tehtäviä täältä. Läksyttömyys ei tarkoitakaan sitä, että kaikki hommat tehtäisiin koulussa. Päinvastoin. Osa tehtävistä vaatii koulun alueelta poistumista eikä kaikkea ehdi tehdä kouluaikana. Se, mitä puuttuu, ovat tarkkaan määrätyt ja kaikille samat läksyt tyyliin ”tehtävät 3 ja 4 työkirjan sivulta 36”.
Läksyt pitää tehdä, mutta ne pitää myös koulussa tarkastaa. Tämä suomalaiskouluissa ymmärretään paremmin kuin muissa Pohjoismaissa. Norjalaisen Liv Sissel Grønmon tutkimus kertoi muutama vuosi sitten, että Ruotsissa ja Norjassa opettajat eivät tarkistaneet läksyjä ollenkaan tai sitten palauttivat tarkastetut läksyt käymättä niitä luokassa läpi.
Suomessa opettajat panivat oppilaat usein korjaamaan itse omat tehtävänsä. Niin oppi menee paremmin perille.
Kun läksyt ja koulu muuttuvat, on entistä tärkeämpää miettiä, mihin koulussa vietettävää aikaa käytetään. Mitä tehdään yksin koulun ulkopuolella ja mitä yhdessä koulussa?
”Nyt me vain toistamme kauan sitten alkanutta kulttuuriperinnettä. Tällaisessa murroksessa olisi hyvä käydä uusiksi keskustelu siitä, miksi koulua käydään”, Rautiainen sanoo.
Jos läksyt ovat sellaisia, joihin ei aina ole yhtä oikeaa vastausta, niistä on välttämättä keskusteltava koulussa. Esimerkiksi luonnontieteissä oppilas voi tehdä kotona jonkin kokeen ja tulla tulosten kanssa kouluun, missä tuloksista sitten puhutaan yhdessä. Opettaja ei voi vain palauttaa punakynällä sutattua paperia.
”Silloin ei oikeastaan olisi enää kysymystä siitä, onko läksyt tehty. Niihin palattaisiin automaattisesti.”
Vaikeinta läksyjen muuttuminen voi olla vanhemmille, jotka muistavat omat läksynsä toisenlaisina. Vanhemmat ovat kuohuksissaan jo siitä, ettei lapsella välttämättä ole koulukirjaa, josta hän opiskelee, Rautiainen sanoo. Läksyjen muuttuminen voi olla yhtä vaikeaa.
”Osa vanhemmista ymmärtää hyvinkin, osa on ihan sokissa.”