Stressihormonikemikaalit viipyvät kehossa koko ajan liian pitkään. Siitä seuraa alakuloisuutta ja väsymystä, masennustakin, Tahkokallio listaa syitä lasten kasvavalle pahoinvoinnille.
Lapsilla kuuluukin olla suorituspaineita, hän painottaa.
– Stressinsietokyky kehittyy nykyään heikosti. Ihmiset musertuvat normaalien suorituspaineiden alle, Tahkokallio kuvailee.
Stressinsietokyky ei tietysti kehity, jos ei koskaan opi sietämään stressiä. Keskittymiskykykin on osittain opittu asia.
Hyvinvoivien perheiden lasten oireilu on ollut jonkun aikaa keskuudessamme, mutta se lisääntyy, Tahkokallio pohtii. Tähän liittyvät muun muassa erilaiset älylaitteet ja sosiaalisen median väärinkäyttö.
– Koko yhteiskunnassa pitäisi tehdä selväksi, että älypuhelimet eivät kuulu sänkyyn eivätkä ruokapöytään. On oltava jotain, mitä kunnioitetaan, Keijo Tahkokallio painottaa.
Älylaitteet näyttävät Tahkokallionkin( toinen kirjoitus oli sen opettajan mielipide) mielestä aiheuttavan ongelmia. Kyseessä taitaa olla laajempikin ongelma yhteiskunnassa. Itse kävin kouluni aikana, jolloin noita älylaitteita ( älypuhelimia ja tablettitietokoneita) ei vielä ollut, lähteet piti etsiä kirjoista eikä netistä. Kirjoista tiedon etsiminen on hitaampaa, mutta ehkä kirjoista siitä syystä oppiikin enemmän.
– Säännöllisyys on toiminut edes koulussa, ellei kotona. Oppitunnit, välitunnit ja ruokatunnit ovat seuranneet toisiaan, Tahkokallio antaa esimerkin.
Hänen mukaansa pyrkimys oppilaslähtöisiin avoimiin oppimisympäristöihin vaarantaa tämän. Tahkokallio ei pidä hyvänä ajatuksena esimerkiksi sitä, että 1–2-luokkalaiset vaihtavat oppitunnilla paikkaa kymmenen minuutin välein.
Noinko usein nykykouluissa vaihdetaan paikkaa? Miksi ihmeessä? Luulisi tuollaisen häiritsevän keskittymistä, eihän kymmenessä minuutissa ehdi opiskella paljon mitään. Googletin mikä tuo avoin oppimisympäristö on:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoin_opp ... rist%C3%B6
Tahkokallion mukaan Suomen aiempi hyvä menestys 15-vuotiaiden koulutaitoja eri puolilla maailmaa vertailevissa Pisa-mittauksissa on selittynyt suomalaisen koulun konservatiivisuudella, sillä että koulun struktuuri, rakenne, on toiminut.
– Maissa, joissa rakennetta on heikennetty, Pisa-tulokset ovat pudonneet. Suomi on menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan, Tahkokallio arvioi.
Kaikki muutokset eivät ole aina hyviä. Jos Suomi on pärjännyt omalla koulullaan aiemmin hyvin, miksiköhän sitä piti mennä muuttamaan? Kun aletaan muuttamaan koulua ja opetustapoja, pitäisi kuunnella asiantuntijoita.
Ihmisen ensimmäiset elinvuodet noin seitsenvuotiaaksi asti ovat aikaa, jolloin aivot ovat kaikkein muovautuvimmillaan. Aivojen perusrakenteet ovat pysyviä. Siksi pieniin lapsiin olisi kiinnitettävä kosolti huomiota kodeissa ja päiväkodeissa, Tahkokallio painottaa. Kun lapsi aloittaa koulun, aivot ovat jo muovautuneet.
Näin ollen opettaja ei välttämättä enää voi kauheasti vaikuttaa siihen, jos oppiminen syystä tai toisesta on vaikeaa oppilaalle. Tämä tukee myös sitä väitettä, että vanhempien asenne koulua kohtaan vaikuttaa oppilaan koulumenestykseen. Tässä linkki aiheesta: HS, Elämä 15.4.2014 18:31, Annakaisa Mänttäri: http://www.hs.fi/elama/a1397532188065
Luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana tunnettu didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylä katsoo, että tärkeintä on kodin ja koulun molemminpuolinen arvostus ja avoin kanssakäyminen. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmat puhuvat koulusta ja siihen liittyvistä asioista arvostavaan sävyyn ja sitoutuvat noudattamaan koulun sääntöjä. Opettajien puolestaan on osoitettava arvostavansa oppilaiden vanhempia.
"Suurin munaus vanhemmilta on haukkua lasten opettajaa. Se on yhtä paha kuin opettaja haukkuisi vanhempia", sanoo Uusikylä.
