Oletko mustasukkainen?

[Ryysy]

Joskus 14-21 -vuotiaana kaikenlainen mustasukkaisuus oli ihan sairaahkolla tasolla. Nuorena elin käsityksessä, että kaikki miehet pettävät, heillä ei ole aivoja ollenkaan kuin alapäässä. Hieman vanhempana taas 19+ olin todella mustasukkainen siitä, jos poikaystävä lähti jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa ihan mihin vaan tai oli edes nähnyt tätä. Muistan myös (jo hieman näitäkin nuorempana ja näihin aikoihin) olleeni mustasukkainen kavereista, toisaalta, saattoi olla, että mustasukkaisuus olikin sekoittunut johonkin ulkopuolelle jättämisen -fiiliksiin. Nykyään en ole mustasukkainen oikein mistään. Tai ainakin ilmoitan heti, jos olen. Jännää mustasukkaisuutta toki olen varsinkin vanhemmalla iällä tuntenut isään liittyen. Mutta sekin tunne saattaa sekoittua jonkinlaiseen lapselliseen hylkäämisen kokemukseen, esim. jos isä on lähtenyt kesken (ryyppy)illan kotiinsa puoliskonsa kanssa "liian" aikaisin muiden (minun) seurasta, niin koen sen todella tunteellisella ja kaikella mahdollisella tavalla negatiivisena. Myös katkeroituneita (liekkö jotenkin mustasukkaisuuden sävyttämiä) fiiliksiä on paljon...

Ilmeisesti kehitykseni on mennyt jotenkin väärin päin.

Lisäys: muistuipa mieleeni, että taisinhan aika mustasukkainen olla tuossa parin-kolmen vuoden takaisessakin välivaihesuhteessa... tätä stalkkerin vikaa, kun löytyy... Jos silloinen ukko kehui vaikkapa jonkun persettä, niin sotatilanteen patoaminen alkoi välittömästi mielessäni.