Inhimillinen tekijä: Erityisherkkyys

[Psykopatologia]

Inhimillinen tekijä: Erityisherkkyys
TV1 22 - 22:50 AREENA http://areena.yle.fi/1-2454476?autoplay=true (47:54)

Erityisen herkkä vai erityisen hankala? Erityisherkkyydestä Anne Flinkkilän kanssa keskustelemassa juontaja-yrittäjä Anne Kukkohovi, psykologi Heli Heiskanen ja erityisherkän lapsen äiti Anna-Stiina Häkkinen.

[Ryysy]

"Herkempi hermojärjestelmä" mainittu.

[SADE]

No Psykopatologia, muuttuiko käsityksesi?

[Psykopatologia]

Tarkemmin määrittelemättä: ei ole muuttunut.

[Ei_miu]

Pidin jaksosta, vaikka se on saanut kovaakin arvostelua netissä osakseen. Itselläni on Elaine N. Aaronin kirja "Erityisherkkyys", ja kirjan alussa olleen testin mukaan olen selkeästi "HSP". (Kun tiedustelin asiaa parilta ko. ohjelman katsoneelta sukulaiselta, hekin arvioivan minun täyttävän HSP: n tunnusmerkit.)

Pelkään muunmuassa aina uusien ihmisten kohtaamista. Aistin pienessä ihmisjoukossa vallitsevat tunnetilat samoin kuin läheisten ihmisten toiveet ja lievänkin pahastumisen lähes sanoitta. Kärsin meluisissa paikoissa, kuten täpötäydessä kaupassa tai lento-ja bussiterminaalissa. Vaikutun tunneiksi kauniina pitämistäni esineistä ja tauluista; jaksan loputtomasti hypistellä niitä ja/tai imeä niiden toisiinsa sointuvia värejä ja muotoja itseeni. Luen samoja runoja ja romaanien hersyviä dialogeja yhä uudelleen enkä voi ymmärtää, etteivät muut vaikutu ko. sanoista samalla tavoin.Kuulen yhä uudelleen ja uudelleen kanssaihmisteni loukkaavat sanat ajatuksissani enkä meinaa millään päästä niiden aiheuttamasta pahasta mielestä irti. Stressin kovetessa menetän ensin vähitellen kyvyn nukkua ja lopulta myös syödä.

Koen kaikki tunteet hyvin voimakkaasti, mutta vihaani en ole juuri koskaan ilmaissut kuin hyvin suodatettuna. Äidiltäni tarkistin, ettei minulla ollut sen paremmin "3-vuotiaan" uhmaikää kuin murrosiän kapinointiakaan; olin kuulemma hiljainen ja syrjään vetäytyvä lapsi, joka kuitenkin pahoitti mielensä (itkun partaalle) hyvin herkästi ja arasteli kovasti uusia ihmisiä.

Enpä tiedä olenko erityisherkkä. Mieleeni ovat kuitenkin jääneet kerhontädin äidilleni lausumat sanat, jotka vasta aikuisena ollessani minulle toistettiin. Olin kuulemma niin herkkä/arka, että kerhon täti oli koko ajan pelännyt jotenkin satuttavansa minua sanoillaan. (Kun en ole "alan" ihminen, en lähde itseäni vuorenvarmasti erityisherkäksi toteamaan, mutta pidän kuitenkin mielessäni, että saatan hyvinkin olla sellainen.)