Psykopatologia.munfoorumi.com

Ihminen generoi omat ajatuksensa ei mikään tekniikka sinänsä.

Mikä suhde on mindfulness'illa ja meditoinnilla. Entä meditoinnilla ja joogalla?

On niillä kytkös, mutta Astangajoogit (jotkut) heistä ovat sitä mieltä, että mindfulness ei ehkä ole hyvä juttu, mutta älkää kysykö millä tavalla. On myös huomattava, että joogaakin on useampia lajeja ja ainakin kaksi eri pääluokaa. Olen harjoittanut sekä astangajoogaa että mindfulnessia, joten voin kertoa oman näkemykseni niiden eroista. Astangajooga on meditaatiota kehollisten harjoitteiden avulla, jotka etenevät ujjaiy-hengityksen tahdittaessa ja lihaslukkojen avustaessa liikkeen muodostumista. Vinyasaksi kutsutaan harjoituksen etenemistä eräänlaisessa ketjussa, liikkeiden "helminauhassa", jatkumossa. Mindfulness taas on mielen tyhjentämistä tietoisen läsnäolon keinoin kaikista ajatuksista. Mindfulness-harjoite voi olla myös keskittymistä yhteen ainoaan asiaan, esimerkiksi hengittämiseen.

Vaikea selittää, mistä on kyse. Kuitenkin minulle joogassa on kyse liikunnassa, jota voi mielestäni parhaiten kuvata keskittymisenä itse suoritukseen kehon kaikkien yksittäisten lihasten avulla. Mindfulnessissa taas ei pyritä keskittymään yhtään mihinkään.

Tietämättömän stereotypiat:

- Jooga = istutaan risti-istunnassa silmät kiinni 24/7
- Astangajooga = hemmetin raskasta ja lihaksille hyvää liikuntaa, mukana myös venyttelyt, Geri Halliwell harrasti tätä hyvinä vanhoina aikoina, kun laihtui ja lihaksistui
- Mindfulness = ei kuntoilla ollenkaan, pääasia että ollaan läsnä siellä missä ollaan, kuten kaupassa, kävellessä, istuessa

Ainiin, meditointi... no, se tulee kun joogaa pitkään, se tulee jotenkin automaattisesti, kun vain hengittää.

Tosiaan, en näitä ole koskaan henkisestä näkökulmasta ymmärtänyt. Ja oletan, että joogakin on oikeasti enemmän liikuntaa kuin vain tuota istumista... ehkä sekoitinkin joogan eli istumisen meditointiin.

Suurinpiirteiden noinkin.

Oh. Nyt juuri muokkasin edellistä. Mutta ehkä se ei liikaa muuta...

Minusta meditatiiviseen tilaan menee helpommin noiden liikkeiden avulla. Voi olla tietysti myös tottumusta ja osin mantrojen vaikutusta. Terapeuttinen vaikutus tulee fyysisen suorituksen kautta tai seurauksena.

En ole koskaan päässyt meditatiiviseen tilaan, eikä ole haaleintakaan aavistusta, mistä siinä on kyse tai millainen se on. Sen sijaan endorfiinioloihin tai liikunnallisiin "kaikki tapahtuu itsestään" -oloihin ja jopa ei liikunnallisiin flow-oloihin olen joskus päässyt.

Onkohan meditaatio-olo lähempänä uskonnollista kokemusta / oloa kuin tuollaista muuta (mistä sepustin)... Tai ehkä meditatiivinen olo on tosiaan vielä ihan eri.

Oletan, että olet päässyt/joutunut (miten nyt kukin haluaa käsittää). Dekkarin lukeminen, työn tekeminen, liikuntatunti, melkein mikä vain voi olla meditatiivinen kokemus. Soittamista on sanottu flow-tilaksikin. Psykopatologian mukaan regressio on egon palveluksessa tms. Onko kyke lapseksi taantumisesta mielekkäällä tavalla?