Hesari kertoo seuraavaa:
Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen kertoo eronneensa luterilaisesta kirkosta, koska sen piirissä esiintyi naispappeuden vastustamista.
Sittemmin Mäkinen liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Naispappeus ei ortodoksisessa kirkossa tuntunut merkittävältä asialta. "Minulle riitti ortodoksisuus sellaisena kuin se oli sekä se, että kirkko otti minut vastaan."
Kaarlo Kalliala pohtii:
Mäkisen kokemus osoittaa, miten ortodoksisuus selvästikin on uskonnon muoto. Luterilaisessa kirkossa ei voi hyvin, jos sen muut jäsenet eivät tajua äänestää naista tasa-arvon nimissä. Ortodoksisessa taas voi hyvinkin voida. Se on erityinen elämänmuoto uskonnollisine menoineen ja perinteineen.
Suomeksi: Ortodoksit ovat jämäköitä patriarkaatin edustajia - luterilaisessa kirkossa ei sen sijaan voida hyvin, koska miehet ovat nössöjä.
Tosimies hakusessa
Mäkisen ja Kallialan lausumat voidaan tiivistää siihen havaintoon, että feminismi on äärimmäinen "shittest" miehille: kuinka paljon nössöt suostuvat antamaan naisille periksi.
Ortodoksit eivät nössöjä, vaan patriarkaatin linnake, joka ei anna naisille tuumaakaan periksi vallan jaossa. Se vetoaa feministin alkukantaiseen viettiin tosimiehen etsinnässä.
LUE: Naisten testi: oletko macho vai nössö?
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisu ... iarkaattia