Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykologi Julia Korkman kutsui kollegoineen Loftuksen Suomeen puhumaan täkäläisille psykologeille valemuistoista.

Oikeuspsykologian tutkija, HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa psykologina työskentelevä Korkman kohtaa työssään lapsia, joiden muistikuvat ovat vääristyneet ja joiden päähän on muodostunut valemuistoja – siis muistikuvia, joita lapsi luulee oikeiksi, mutta joita ei koskaan tapahtunut.

Miten tästä pompsahtaa mieleen Auerin tapaus?

Mites sellaisissa tapauksissa, joissa oikeat muistot selitetään valemuistoiksi?

Muistaminen on vaikeaa. Ja muistoihin ei yleensä ole luottamista. Ja aivan varmasti on traagisia tapauksia niinkin päin, että muistot leimataan valemuistoiksi. Hemmetin vaikeaa tämä muistaminen, itse olen sisarussarjasta se, joka ei muista lapsuutta, onneksi on muita jotka muistavat ja joiden puheiden pohjalta kehittelen omia muistoja...oikeita tai vääriä.

Minua artikkelissa kiinnosti se, että Loftus ei usko teoriaan torjutuista muistoista. Mutta hänen mukaansa ihminen voi unohtaa tai olla ajattelematta asiaa, mutta hänen tuntemansa tutkimus ei tue sitä, että mieli sulkisi asiat pois. Miten mielen sulkeminen eroaa sitten unohtamisesta ja asioiden ajattelematta jättämisestä?

Kiinnitin huomiota samaaan asiaan torjutuista muistoista. Teoria torjutuista muistoista oli juuri johtanut valemuistojen istuttamiseen terapoitujen päähän. (muistankohan nyt oikein?) Torjuntateorian mukaan psyykkiset ongelmat johtuisivat lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä tms kamalasta, joka oli torjuttu. Ongelma hoidettiin johdattelemalla potilas kehitämään joku kamala valemuisto. En tiedä paraniko potilas, mutta joku syytön joutui ongelmiin.

Unhohdetut tai ajattelematta jätetyt ilmeisesti palautuvat muistelemalla. Torjuttujen muistojen "palauttamiseen" tarvitaan terapiaa tai hypnoosia, joka pahimmassa tapauksessa tuottaa valemuistoja.

Eikös tämä torjunta ole eräs Freudin teorioiden kulmakiviä?

Freud viittaa tunteisiin: "Kaikki unohdettu oli ollut jollakin tavoin piinallista, joko pelottavaa, tuskallista tai hävettävää yksilön sisäisten vaatimusten kannalta." (Omaelämäkerrallinen tutkielma)