Psykopatologia.munfoorumi.com

"Tiede 19.10.2015 9:04

Jani Kaaro

Tuore tutkimus on löytänyt skitsofrenialle alttiiden potilaiden aivoista tunnusmerkin, joka voidaan havaita jo ennen sairauden puhkeamista.

Tutkimuksessa havaittiin, että aivojen immuunisolut, mikrogliat, ovat yliaktiivisia potilailla, joilla on suuri riski sairastua skitsofreniaan, mutta joilla sairaus ei ole vielä puhjennut.

Englantilaisen Imperial Collegen tutkimus perustuu aiempiin havaintoihin, joiden mukaan aivojen mikrogliat ovat skitsofreniapotilailla aktiivisempia. Tutkimukseen värvättiin 14 potilasta, jotka olivat vainoharhaisia ja joilla oli hallusinaatioita, mutta joilla ei vielä ollut ollut yhtään psykoottista episodia. Tällaisista potilaista 25–30 prosenttia sairastuu jossakin vaiheessa skitsofreniaan.

Tutkijat selvittivät näiltä potilailta mikrogliojen aktiivisuutta ja vertasivat sitä aiempien tutkimusten tuloksiin. Ne osoittivat mielenkiintoisesti, että koeryhmän potilailla mikrogliat olivat aktiivisempia kuin terveillä, mutta eivät yhtä aktiivisia kuin skitsofreenikoiksi diagosoiduilla potilailla, Tämä viitaa siihen, että mikrogliojen ylläpitämä tulehdus voi olla osatekijä skitsofrenian oireissa, ja että paheneva tulehdus myös pahentaa oireita.

Löytö on erityisen kiintoisa vuonna 2013 julkaistun suomalaistutkimuksen valossa. Siinä havaittiin, että tietty histamiininsalpaaja helpotti skitsofreniapotilaiden oireita. Koska histamiini lietsoo mikrogliojen toimintaa, tämä tarjoaa mahdollisen selityksen sille, miksi histamiininestäjä voisi lieventää skitsofrenian oireita.

Tutkijat korostavat, että jos skitsofreniassa on mukana tulehduksellinen elementti, se voi muuttaa sairauden hoitoa suuresti tulevaisuudessa. Se avaa myös sellaisen mahdollisuuden, että skitsofrenian puhkeaminen voidaan kokonaan estää lääkehoidolla. Tämänhetkiset lääkkeet vaikuttavat lähinnä hermosolujen toimintaan, eivät immuunijärjestelmään.

Tutkimuksen julkaisi American Journal of Psychiatry"

http://www.hs.fi/tiede/a1445218121996

Englantilaisen Imperial Collegen tutkimus perustuu aiempiin havaintoihin, joiden mukaan aivojen mikrogliat ovat skitsofreniapotilailla aktiivisempia. Tutkimukseen värvättiin 14 potilasta, jotka olivat vainoharhaisia ja joilla oli hallusinaatioita, mutta joilla ei vielä ollut ollut yhtään psykoottista episodia. Tällaisista potilaista 25–30 prosenttia sairastuu jossakin vaiheessa skitsofreniaan.

http://www.hs.fi/tiede/a1445218121996

Miksi tuossa tutkimuksessa potilaita jotka olivat vainoharhaisia ja hallusinoivat, ei pidetty psykoottisina?

Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on ainakin paranoidisia piirteitä ilman että ne nähtäisiin psykoottisina.

popi kirjoitti:Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on ainakin paranoidisia piirteitä ilman että ne nähtäisiin psykoottisina.

Tuossa tekstissä puhuttiin myös potilaiden hallusinaatioista.

Ilmeisesti pelkät vainoharhat tai hallusinaatiot eivät riitä (skitsofreniaksi diagnosoitavan?) psykoosin kriteeriksi, vaan ne voi luokitella korkeintaan ennakko-oireiksi. Ehkä 'ennakko-oireet' eivät riitä, vaan pitää olla myös tulehdus. Nyt kaikki voivatkin tunnustaa omat vainoharhat ja hallusinaationsa (jos erottaa), koska sellaiset ovat melko tavallisia.

Ryysy kirjoitti:?...Nyt kaikki voivatkin tunnustaa omat vainoharhat ja hallusinaationsa (jos erottaa), koska sellaiset ovat melko tavallisia.

Mitä tarkoitat tuolla? En aivan ymmärtänyt viestin aiempaakaan osaa.

Minä tunnistan joskus itsessäni paranoidistyyppistä ajattelua, mutta hallusinaatioista ei ole havaintoa.

Onko semmoinen hallusinaatio, että iltahämärissä hätkähtää, että joku kannonjuurakko näyttääkin karhulta?

Eiköhän tuo ole paremmin evolutiivinen suojautunisvaisto, joka on varmaan jäljittävissä aina elämän alkujuurille asti.

Hilppa kirjoitti:

Ryysy kirjoitti:?...Nyt kaikki voivatkin tunnustaa omat vainoharhat ja hallusinaationsa (jos erottaa), koska sellaiset ovat melko tavallisia.

Mitä tarkoitat tuolla? En aivan ymmärtänyt viestin aiempaakaan osaa.

Tarkoitin varmaan sitä, että missä kulkee vainoharhan ja ei-vainoharhan ja hallusinaation ja ei-hallusinaation raja.

Onkohan sekin evolutiivinen suojautumisvaisto vai mistä on kyse, kun jännittävän elokuvan jälkeen on paljon herkempi säpsähtelemään? Joskus (ei kovin monta vuotta sitten) en uskaltanut välttämättä jännittävän elokuvan jälkeen käydä yksin tupakalla. Nykyäänkin, jos katson kauhua yksin, niin jossakin vaiheessa saatan laittaa valot päälle ja tarkistella, että käytävässä / kaapissa / jossakin oleva hahmo on esimerkiksi vain vaate. Kauhuleffojen jälkeen siis mielessä tapahtuu jotakin jännää - onko tuttua?

Lapsillahan on niin hyvä mielikuvitus, että siinä on varmaan jokin syykin, että sen pitäisi kadota vanhetessa... koska jos se ei katoa, niin leimataan hulluksi; mielikuvitusystävät ja kaikenlainen taikausko. Toki taikauskoa on vielä aikuisillakin...

Monilla on myös kokemuksia vähemmän kulttuuriin kuuluvista (eli esim. ei kristinuskoon kuuluvista) paranormaaleista ilmiöistä, kuten kohtaamisista humanoidien, ei-kristillisten enkeliolentojen, kummitusten ym. kanssa. Monet ovat myös ei-kristillisessä (kuten spiritistisessä tai muunlaisessa) yhteydessä kuolleisiin. Kuolleet läheiset saattavat mm. jättää itsestään viestejä ihmisten asuntoihin (kuten merkitykellisten tavaroiden siirtely)... Monenlaista hallusinaatiota ja vainoharhoja on.

Joillakin on myös semivainoharhoja, esim. joku saattaa olla sellainen, että epäilee AINA, että ihmiset ovat häntä vastaan tai että ihmiset valehtelevat hänelle ja juonittelevat häntä vastaan ihan normaaleissa arjen tilanteissa... en sitten sitäkään tiedä, missä vaiheessa tällainen menee paranoijan puolelle.

Luin joskus kirjan, missä korostettiin, että psykiatriset oireet kuten vainoharhaisuus jne ovat normaaliuden jatkumoa. Idea oli se, että kuka tahansa voi olla ajoittain epäluuloinen( evoluution selviytymisaspekti ) mutta jotkut ovat toista epäluuloisempia jne jatkumossa, missä toisessa päässä on selvät psykoottiset paranoiat. Se, että milloin joku jatkumossa astuu sairauden puolelle, on varmaankin kulttuurinen kysymys ja toisaalta kärsimyksen astekin voi olla mittarina: Ufouskovainen ei välttämättä kärsi kontakteistaan mutta toinen taas kokee olevansa ufojen vainoama, joten kärsimys voi toimia mittarina sairauden ja terveen välillä. Toisaalta kulttuuri vaikuttaa myös, jotkut kristinuskon opit ovat älyllisesti täysin hulluja mutta eivät sairautta koska valtakultturi hyväksyy ne. Jotkut kristityt mm puhuvat taivallisia kieliä, profetoivat jne mutta jos joku ufo uskovainen alkaisi profetoimaan tai puhumaan ufojen kieltä, vastaanotto voisi olla erilainen.