Psykopatologia kirjoitti:Pyhä Maria, Jumalan äiti, so. Jeesuksen äiti, jonka siitti Pyhä Henki, so. Isän osa. Juuri tämä takasi, että Jeesus oli tosi Jumala ja tosi ihminen.
Tertullianus (Quintus Septimius Florens Tertullianus) (noin 155–230) oli kirkollinen johtaja ja merkittävä kirjailija kristinuskon varhaisina vuosina. Tämän vuoksi hänet luetaan kirkkoisien joukkoon. Hän syntyi, eli ja kuoli Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa.
Tertullianus oli latinankielisen lännen kirkon ensimmäisiä suuria kirjoittajia, ja hänet tunnetaan ”latinalaisen kirkon isänä”. Hän toi termin pyhä kolminaisuus (latinan trinitas) kristilliseen sanastoon, ja esitteli siihen liittyvän ajatuksen kolmesta persoonasta, mutta yhdestä olemuksesta (latinan tres personae, una substantia, kreikan treis hypostases, homoousios).[1] Toisaalta hän kuitenkin jätti katolisen kirkon myöhemmässä iässä ja liittyi montanolaisuuteen. Siksi häntä ei koskaan julistettu pyhimykseksi katolisessa kirkossa.
Alkukristillisyys oli juutalainen liike. He noudattivat normaalia juutalaista elämäntapaa. - Uusi uskonto syntyi vasta, kun juutalainen identiteetti oli kadonnut ja juutalaisesta elämäntavasta oli luovuttu. Ratkaisevaksi muodostui suhtautuminen "Tooraan" ("Mooseksen lakiin", sitä koskevaan opetukseen ja sen käytännön sovelluksiin), erityisesti ympärileikkaukseen ja ruokasäädöksiin. - Näistä oli historian kuluessa tullut juutalaisen identiteetin keskeisiä symboleita.
Jerusalemissa ei ollut yhtä alkuseurakuntaa vaan kaksi. Koska oman ryhmänsä muodostivat varhain ns. hellenistit johtajinaan Stefanos ja Filippos (Ap.t.6-8).
'Hellenistit' olivat Jerusalemiin muuttaneita diasporajuutalaisia, jotka olivat Jerusalemissa liittyneet "Jeesus-liikkeeseen". Heidät erotti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen johtamasta "heprealaisten ryhmästä" eli "ebioneista" kieli ja osaksi myös kulttuuriperintö. - Heprealaiset puhuivat arameaa, hellenistit kreikkaa.
Heprealaisten ja hellenistien välillä ilmeni pian vakavaa jännitystä. - Vielä tulehtuneemmaksi muodostui kristittyjen hellenistien suhde ei-kristittyihin juutalaisiin. - Ristiriitojen syynä olivat hellenistien vapaa suhtautuminen Tooraan ja sen puhtaussäädöksiin, kritiikki temppeliä kohtaan ja avara asenne pakanoihin.
Lopulta hellenistit joutuivat pakenemaan Jerusalemista, heprealaiset jäivät.
Osa hellenisteistä päätyi Syyrian Antiokiaan. - Jotkut saarnasivat siellä ei-juutalaisille, ja "Jeesus-liike" sai ensimmäiset ympärileikkaamattomat miesjäsenensä. Antiokian seurakunnasta tulikin Jeesus-sanoman liberaalin tulkinnan tyyssija ja alkuaikojen "Jeesus-liikkeen" hellenistisen haaran merkittävin keskus.
2. Paavalin merkitys kristinuskon synnyssä
Myös "Jeesus-liikkeen" entinen vihollinen Saul/Paavali Tarsolainen löysi tiensä Antiokiaan. - Paavali tuli sittemmin edustamaan vielä antiokialaisiakin suurempaa vapaamielisyyttä suhteessa Tooraan.
Hellenistisen kristillisyyden piirissä alkanut hengellistyminen ja yksilökeskeisyys puolestaan kehittyivät edelleen ja saavuttivat eräänlaisen huippunsa "gnostilaisessa kristillisyydessä".
Paavalin osuutta kristinuskon synnyssä ei ole syytä vähätellä. - Jeesus ei perustanut uutta uskontoa. Hän ja hänen ensimmäiset seuraajansa vaikuttivat juutalaisuuden piirissä. - Kehitys kohti uutta uskontoa alkoi vasta, kun "Jeesus-liike" sai jalansijaa ei-juutalaisten keskuudessa. - Tässä taas Paavalilla oli keskeinen rooli.
Toisaalta Paavalin asema on "Uudessa testamentissa" korostuneempi kuin se oli hänen eläessään. - "Paavalin kirjeet" ovat ainoat ensimmäiseltä kristilliseltä sukupolvelta säilyneet lähteet. - Apostolien tekojen jälkimmäisen puoliskon nimi voisi olla "Paavali seikkailee". - Paavalin oppilaiden kirjoittamissa "Pastoraalikirjeissä" annetaan ohjeita Paavalin suulla ja Paavalin arvovaltaan vedoten.
Alunperin Paavalin merkitys ja arvovalta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kiistaton. Hänellä oli runsaasti vastustajia, ja hänen edustamansa kristillisyyden muoto oli vain yksi suuntaus varhaisen kristillisyyden kentässä.
"Paavalilainen kristillisyys" ei ollut Paavalin oma luomus. - Kirjeissään Paavali ankkuroi "Kristus"-kuvansa "lausumiin, jotka hän on saanut perimätiedosta". - Ne ovat peräisin kristityiltä, jotka ovat tulkinneet Jeesuksen merkitystä hellenistisestä juutalaisuudesta tuttujen käsitteiden avulla.
Hellenistijuutalaisuus samasti "Mooseksen lain" jumalallisen "Viisauden" ("Sofian") hahmoon. - Tämän myytin kristillisessä versiossa, "Jeesus ja jumalallinen Viisaus", samastettiin edelleen toisiinsa. - Jeesuksen persoona ja opetus ottivat "juutalaisen lain" paikan.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa