Psykopatologia.munfoorumi.com

Kuukautiskiertoon liittyvät oireet voivat olla myös vakavia
– usein ne diagnosoidaan väärin HYVINVOINTI 14.9.2015 11:47 Hanna Syrjälä HS http://www.hs.fi/hyvinvointi/a130598518 ... ref=og-url

PMS-oireyhtymän vakavampaa muotoa PMDD:tä sairastaa jopa 3 – 8 prosenttia naisista. Heillä kuukautisia edeltävät oireet ovat niin vakavia, että elämänlaatu kärsii.
Usein näiden naisten oireet diagnosoidaan masennukseksi, migreeniksi, ärtyvän suolen oireyhtymäksi tai kilpirauhasen vajaatoiminnaksi. Terveydenhuollossa ei tunneta PMDD:tä (premenstrual dysphoric disorder) kovin hyvin.

Oireet voivat olla samanlaisia kuin masennuksessa, mutta mielialan lasku liittyy selvästi kuukautiskiertoon.
"Jos potilas on pitänyt oirepäiväkirjaa, siitä näkee, että oireet alkavat ovulaation jälkeen ja päättyvät kuukautisten alkaessa", sanoo naistentautien ja synnytysten emeritusprofessori Jorma Paavonen.
PMDD saattaa vetää mielen niin matalaksi, että itsetuhoiset ajatukset nousevat mieleen. Oireita ovat myös muun muassa vihaisuus, itkuisuus, ahdistus, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus ja ärtyneisyys.

"Oireet vaikuttavat ihmissuhteisiin ja elämänlaatuun. Saattaa tulla poissaoloja töistä tai koulusta", Paavonen sanoo.
Fyysisiä oireitakin on: rinnat ovat kipeät, turvottaa, suolisto toimii huonosti ja pää saattaa särkeä.
Paavonen uskoo PMDD:stä kärsivien naisten käyttävän paljon terveydenhuollon palveluja. Oikeaa diagnoosia ei silti välttämättä osata tehdä.
Sen saaminen helpottaa potilaan elämää jo sinänsä.
"Oireiden kanssa on saattanut käydä lääkärissä lukuisia kertoja. Kun diagnoosi selviää, potilas pystyy käsittelemään ongelmaa paremmin. Se on jo iso apu."

PMDD oireilee vain silloin, kun naisella tapahtuu ovulaatio. Jos siis käyttää hormonaalista ehkäisyä, ei ole ovulaatiota eikä kuukautisia edeltäviä oireitakaan.
Hoitokeinona käytetään hormonikierukkaa ja e-pillereitä. Kolmas hoitomuoto ovat SSRI-mielialalääkkeet, joita otetaan pienempänä annoksena kuin masennuksen hoidossa.
Myös elämäntavoilla on vaikutusta. Paavonen on itse suositellut PMDD-potilaille liikuntaa, tupakoinnin lopettamista sekä sokerin ja alkoholin pois jättämistä.
"Niiden vaikutuksesta ei ole varmaa tieteellistä näyttöä, mutta terveelliset elämäntavat joka tapauksessa parantavat elämänlaatua."

PMDD:stä kärsivät kaiken ikäiset naisen ennen vaihdevuosia. Sitä Paavonen ei osaa sanoa, jatkuvatko oireet samanlaisina koko aikuisiän, jos niistä alkaa kärsiä teini-iässä. Asiaan vaikuttaa sekin, käyttääkö jossain vaiheessa elämää hormonaalista ehkäisyä tai onko raskaana.
Jos epäilee kärsivänsä PMDD:stä kannattaa hakeutua lääkäriin ja alkaa pitää oirepäiväkirjaa. Sen avulla huomaa, missä vaiheessa kuukautta apeus tai fyysiset oireet alkavat ja milloin päättyvät.

Paavosen mukaan PMS ja PMDD ovat laiminlyötyjä tutkimusaiheita.
"Tiedeyhteisö ei ole satsannut tutkimusvaroja niin, että näitä sairauksia olisi saatu kunnolla tutkittua."
PMDD:llä tiedetään olevan yhteys keltarauhashormonin tuotantoon: oireet alkavat sinä kuukautiskierron vaiheessa, kun keltarauhanen alkaa toimia.
Tarkkaan sanoen oireiden synnyssä merkittävä tekijä on keltarauhasen tuottama allopregnanoloni.
Allopregnanoloni sitoutuu väärällä tavalla muun muassa serotoniinireseptoreihin ja muokkaa niitä. Sitä kautta tulee vaikutus mielialaan ja käytökseen.
"Jos sairauteen kehitettäisiin täsmälääke, sen pitäisi olla sellainen, joka estää allopregnanolonin sitoutumisen reseptoreihin."

Kommentit 9

Melkein mikä tahansa väärin diagnosoitu ja siten hoitamaton oireyhtymä alentaa suorituskykyä koulussa, opinnoissa ja myöhemmin työelämässä, millä on suuret vaikutukset suoriutumiseen elämässä ylipäätään. Hyvä, että aihetta on alettu vihdoin tutkia, tunnistaa ja kehittää jopa täsmälääkkeitä.

Jep... Minä muistelen karvaasti koko lopun ikäni sitä karua tosiasiaa, että kärsin erittäin vaikeasta kuukautiskipuoireyhtymästä, josta 70-luvun gynekologit eivät tienneet tuon taivaallista. Niinpä he syyttivät ongelmasta äitiäni ja suosittelivat minulle turvautumista gynekologien sijaan psykiatriin. Näin silloisella Helsingin Kätilöopistolla.
Luojan kiitos, lääkärit viisastuivat, muutenhan elämäni aina vaihdevuosiin asti olisi ollut aikamoista helvettiä.

Luulen, että näiden asioiden (väärien diagnoosien!) vuoksi monet tytöt ja naiset ovat itkeneet eräätkin itkut, koska ainakin menneinä vuosikymmeninä väärät diagnoosit sisälsivät myös aimoannoksen ylimielisyyttä ja vähättelyä. Lääkäri oli oikeassa ja potilas väärässä, tarkemmin sanottuna potilas vain paisutteli ja kuvitteli - tai oli liian 'herkkis' selviytymään aikuisen naisen elämään luonnollisina kuuluvista vaivoista, kuten minulle silloin 70-luvun Kätilöopistolla kerrottiin.

80-luvulle tultaessa minulle selvisi - gynekologin kertomana - että moni gynekologi tietää onglemien todellisuuden ja haluaisi tutkia lisää, jotta löytyisi apua ja hoitokeinoja, mutta näitä 'naisten vaivoja' ei silloin vielä pidetty rahoituksen kannalta tarpeellisena tutkimuskohteena; oli pulaa maksajista... Asiasta alettiin kiinnostua vasta kun huomattiin, että 'naisten vaivat' työkyvyttömyyksineen aiheuttavat kustannuksia yhteiskunnalle.

Vielä siteeraus aloitusviestistä:

Paavosen mukaan PMS ja PMDD ovat laiminlyötyjä tutkimusaiheita.
"Tiedeyhteisö ei ole satsannut tutkimusvaroja niin, että näitä sairauksia olisi saatu kunnolla tutkittua."

Että näin...

Olen joskus miettinyt, miten naiset ennen vanhaan (ennen erilaisten särkylääkkeiden ym. keksimistä) ovat kestäneet tuon kivun. Itselle ei käsittääkseni niinkään mielialaoireita kovin herkästi tule, mutta se lamauttava kipu, jossa toimintakyky lähtee. Toivottavasti kukaan ei ala kutsua nyt särkylääkenarkkariksi ; )

Minä en voi sanoa kestäneeni; se oli pelonsekaista painajaista, jonka voin sanoa traumatisoineen. Elämää kuukaudesta toiseen tietäen, että kohta se taas alkaa, ja jotenkin olisi selviydyttävä hengissä läpi. Vuosia peläten vuoroin kuukautisia ja vuoroin lääkäreitä. Naistenklinikan päivystykseen päätyminen oli suuri helpotus, koska siellä nähtiin akuutti tilanne ja uskottiin, eivätkä lääkärit vähätelleet.
Mutta silloinen Kätilöopisto syyllistävine lääkäreineen - vieläkin itkettää, kun ajattelen mitä kaikkea siellä lääkäreiden suusta kuulin.

Hyi hemmetti.

Jos satunnaisesti kysyttäisiin, että "onko sinulla kuukautiskipuja", vastaisin automaattisesti, että "ei",... mutta armiaskaan ei auttaisi siinä, jos kävisi niin, että joutuisin tilanteeseen, missä särkylääkkeitä ei olisi. Niitä pitää olla AINA valmiina.

Kirjoitin muuten aiemmin osin väärin toimintakyvystä. Kuukautiskivuista kärsiessähän toimintakykyä kyllä oli, mutta kaikki se "toiminta" tuntui olevan kipujen hallitsemaa.

Nykyiset tulehduskipulääkkeet - ns. prostaglandiiniestäjät - koituivat minunkin pelastuksekseni. Ja tosiaan niitä piti aina olla mukana. Käsikauppalääkkeet eivät olleet riittävän tehokkaita, mutta jo 80-luvulla oli toimivia reseptilääkkeitä, joiden avulla pärjäsin oikein hyvin. 80-luvulla ja siitä eteenpäin en muista kuin yhden vaikeiden kuukautiskipujen (oireyhtymän) vuoksi tulleen sairastamispäivän, ja sekin tuli vain siksi, että olin unohtanut lääkepurkkini kotiin.

Parhaimmillaan nämä nykyiset prostaglandiiniestäjät vievät pois kaikki oireet; ei kramppaa kohtu eikä mikään muukaan: suolisto pysyy kurissa, ruuat mahassa, henki kulkee, ja verenkiertokin toimii niin ettei naama harmaannu...

Ryysy kirjoitti:Olen joskus miettinyt, miten naiset ennen vanhaan (ennen erilaisten särkylääkkeiden ym. keksimistä) ovat kestäneet tuon kivun. Itselle ei käsittääkseni niinkään mielialaoireita kovin herkästi tule, mutta se lamauttava kipu, jossa toimintakyky lähtee. Toivottavasti kukaan ei ala kutsua nyt särkylääkenarkkariksi ; )

No en ole ajalta ennen vanhaan, mutta aikakaudelta ja perheestä, jossa lääkkeitä ei hyväksytty kipujen lievittäjinä ja ilmapiiri vanhanaikainen. Vallalla oli asenne, että kipulääkkeet tekevät narkkariksi ja e-pillerit ovat pahuuden ytimestä (lähinnä ankarat vanhempani ja erityisesti äitini).
Mutta onhan niitä keinoja. Ja fiksu nainen keksii niitä itsekin. Kun urheilee, kivut lievittyvät jonkin verran ja jos vielä laihduttaa ja urheilee ja vieläpä niin runsaasti, että kuukautiset jäävät osittain pois, ei ole juuri kipujakaan. Huono puoli tuossa on, että tuollaista ei jaksa kovin pitkään. Lukio vielä meni erinomaisesti, mutta opiskeluajastani jäi ehkä kaksi vuotta "pakkasen puolelle" hukkaan sairastaessa ja valmistuin ikäisiäni reippaasti myöhemmin.

Hilppa, sinäkö käytit urheilua (ja laihduttamista) keinona ehkäistä kuukautisia kipuineen?

No, minä ainakin yritin... (Ja silloin kun kivut alkoivat kovina - tuli "liikunta" ihan automaattisesti... suosikkini oli kiemurtelujumppa.)

Mirri kirjoitti:Hilppa, sinäkö käytit urheilua (ja laihduttamista) keinona ehkäistä kuukautisia kipuineen?

On ihan yleisesti ehdotettu keino jo aikoja sitten.

Myös Psykopatologian HS-viitteessä sanotaan näin: Myös elämäntavoilla on merkitystä.
Paavonen on itse suositellut PMDD-potilaille liikuntaa, tupakoinnin lopettamista sekä sokerin ja alkoholin pois jättämistä.

Tupakoinut en juuri koskaan ole enkä alkoholiakaan säännöllisesti enkä suuria määriä käyttänyt.

Oli aikoja, jolloin edes särkylääkkeet eivät minulla tehonneet, koska minulla oli muitakin oireyhtymiä mm. hyvänlaatuinen asentohuimaus (tuolloin en tiennyt, että huimaus oli kyseessä, koska kivut olivat niin kovat en osannut erottaa huimausta ja pyörryttävästi jalat alta vieviä kipuja). Lääkäristä en juuri apua saanut. Kuuntelivat ja kyselivät, miten usein ja minkälaisia. Eivät noteeranneet, kun sanoin, että kivut ovat kovat ja joudun lähtemään koulusta/luennolta kesken kotiin. Tuolloin saattoi auttaa särkylääkkeet yhdessä levon ja lämpimän kylvyn tai kuumavesipullon kanssa. Mitään ei voinut tehdä, koska kipu oli sietämätön ja pyörrytti sekä huimasi.

Hankalaahan tuollainen satunnainen ja yllättävä kivuliaisuus on esimerkiksi työssä, johon kuuluu ulkomaanmatkoja ja erilaisia kokouksia. Jo sinällään pelko yllättävästä kivusta elämää rajoittavana tekijänä on ahdistavaa. Oli myös aikoja, jolloin söin säännöllisesti kipulääkettä (yleensä Burana) ehkäistäkseni satunnaiset yllättävät kipukohtaukset. Nykyisin kastaudun säännöllisesti avantoon, urheilen, juoksen tai joogaan ja saunon lähes päivittäin, mikä on estänyt kohtaukset.

Aikoinaan olisi ollut hyvä, jos e-pillereissä olisi ollut valikoimaa, kuten nykyisin, ja kipuja lievittäviä valmisteita olisi ollut saatavilla jo kymmeniä vuosia sitten.

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Hilppa, sinäkö käytit urheilua (ja laihduttamista) keinona ehkäistä kuukautisia kipuineen?

On ihan yleisesti ehdotettu keino jo aikoja sitten.

Mikä on ihan yleisesti ehdotettu keino jo aikoja sitten ja mihin tarkoitukseen?

Toivottavasti ainakin teinitytöt ja nuoret naiset saavat nykyisin jotakin muuta apua ja hoitoa kuin kehotuksia urheilemiseen ja laihduttamiseen. Niin PMS kuin dysmenorreakin voivat aiheuttaa niin vaikeita oireita, etteivät ne ole hoidettavissa 'kotikonstein', vaan ne vaativat oikeasti lääketieteellistä hoitoa.

22:19. Lisäys. Tuli vielä mieleeni... Vaarallistakin on, jos teinitytöt ryhtyvät urheilemaan ja laihduttamaan saadakseen kärsimystä aiheuttavat kuukautiset pysymään poissa.

Mirri kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Hilppa, sinäkö käytit urheilua (ja laihduttamista) keinona ehkäistä kuukautisia kipuineen?

On ihan yleisesti ehdotettu keino jo aikoja sitten.

Mikä on ihan yleisesti ehdotettu keino jo aikoja sitten ja mihin tarkoitukseen?

Toivottavasti ainakin teinitytöt ja nuoret naiset saavat nykyisin jotakin muuta apua ja hoitoa kuin kehotuksia urheilemiseen ja laihduttamiseen. Niin PMS kuin dysmenorreakin voivat aiheuttaa niin vaikeita oireita, etteivät ne ole hoidettavissa 'kotikonstein', vaan ne vaativat oikeasti lääketieteellistä hoitoa.

Kivunlievitykseen. Edellisessä viestissäni, jota et viitsinyt kopioida, on Paavosen potilailleen antama ohje.

Ja todettakoon, että laihduttamista ei mainita ohjeissa, ainoastaan liikunta. Sen sijaan kilpaurheilevilla naisilla kuukautiset voivat jäädä urheilu-uran ajaksi pois tai ovat vähäiset, mitä et ilmeisesti aiemmin ole kuullut. Huippu-urheilijoiden treeni on sen verran kova rääkki, että kuukautiset saattavat jäädä pois.

Laitan artikkelissa olevan, Paavosen antaman ohjeen, tähän:

Myös elämäntavoilla on vaikutusta. Paavonen on itse suositellut PMDD-potilaille liikuntaa, tupakoinnin lopettamista sekä sokerin ja alkoholin pois jättämistä.
"Niiden vaikutuksesta ei ole varmaa tieteellistä näyttöä, mutta terveelliset elämäntavat joka tapauksessa parantavat elämänlaatua."

Erään gynekologin antaman ohjeen mukaan kipukohtauksen alettua voisi ottaa annoksen vahvaa alkoholia (esim. konjakkia), joka saattaa toimia alavatsan lihaskramppia relaksoivasti. Tuota ei tietenkään kannata tehdä, jos on nauttinut tai aikoo nauttia muita särkylääkkeitä. Mutta siis tuollainenkin ohje minulle annettiin. En ole kokeillut.

Mirri kirjoitti:...Toivottavasti ainakin teinitytöt ja nuoret naiset saavat nykyisin jotakin muuta apua ja hoitoa kuin kehotuksia urheilemiseen ja laihduttamiseen. Niin PMS kuin dysmenorreakin voivat aiheuttaa niin vaikeita oireita, etteivät ne ole hoidettavissa 'kotikonstein', vaan ne vaativat oikeasti lääketieteellistä hoitoa...

Ovathan lähtökohdat nyt ja kolmekymmentä vuotta sitten aivan erilaiset niin lääkevalikoiman kuin myös lääkäreiden tietämyksen suhteen.

Minullekin ehdotettiin konjakkiryyppyjä 70-luvulla - aikana, jolloin ei vielä tiedetty nykyisten kipulääkkeiden merkitystä. Moinen ehdotus kertoi hyvin siitä, etteivät lääkärit tajunneet ollenkaan mistä tositilanteessa on kysymys.

Onkohan parittelun relaksoivaa vaikutusta tutkittu? Anteeksi nyt, jos puhun liian outoja, mutta ainakin joskus on käynyt mielessä, että tekisi mieli tunkea tuonne jokin perkeleen iso tavara (kuten televisio tai mikä tahansa jättimäinen tai absurdi esine tai elin), että kipu loppuisi.

Ryysy kirjoitti:Onkohan parittelun relaksoivaa vaikutusta tutkittu? Anteeksi nyt, jos puhun liian outoja, mutta ainakin joskus on käynyt mielessä, että tekisi mieli tunkea tuonne jokin perkeleen iso tavara (kuten televisio tai mikä tahansa jättimäinen tai absurdi esine tai elin), että kipu loppuisi.

Ei kai kukaan kiellä kokeilemasta. Ja on varmaan aika yksilöllistä ja tilanneriippuvaistakin, mikä kullekin sopii.

Joo, itse suosin kuvaputkea!