Narsistisesti masentunut

[popi]

Onko käsite teille tuttu?

Narsistisesti masentunut ihminen on masentunut siksi, että ei ole päässyt siihen erityisasemaan, johon hänen olisi pitänyt päästä omasta mielestään. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, joiden masennusta ei osata hoitaa, he ovat myös pitkäaikaisia lääkkeiden hyväksikäyttäjiä jne
Olisi mukava tietää enemmän tästä " masennuksesta." Onko kellään tietoa?

[Kyllästynyt]

Luulen, että kaikki depressiot sisältävät narsistisia komponetteja. Varsinaista oman navan ympärillä pyörimistähän tämä pohjiltaan on.

Olen monta kertaa kuullut väitteen, että masennus "aiheutuu" koetusta menetyksestä. En osaa sanoa kuinka merkittävä menetysten osuus on, mutta minun mielestäni menetystä suurempia "narsistisia iskuja" ovat hylätyksi joutuminen ja (hylkäämisten aiheuttamat) pettymykset.

[popi]

Niinpä. Narsismin voi kaiketi nähdä sellaisena jatkumona, jossa toisessa ääripäässä on normaali narsismi ja toisessa ääri päässä vääristynyt narsismi. Siinä välissä sitten jokainen olemme jossakin.
Masentuneena ihmisen näkökulma on hyvin itsekeskeistä. Narsistiset piirteet värittyvät selkeästi.

Mutta tälläisessa vääristyneessä narsismissa masennuksen laukaisijana voisi olla juuri pettymykset siitä, kun ei ole päässyt siihen asemaa/tilaan, johon hänen pitäisi omassa suuremmoisuudessaan päästä. Masennus on siis pettymys elämän realiteettien edessä. Tähän todellisuuden tuskaisuuteen sitten käytetään mm lääkkeitä liikaa jne.

[popi]

Tuolta Wikipediasta löytyikin tietoa:

" Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[1] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta."

[Lauri]

Minulla on tullut jostain käsitys, että ns. narsisti alkaa kärsiä masennuksesta vanhemmiten. Viimeiset vuotensa narsisti kärsii "tyhjästä masennuksesta". Noin muistelen jostain lukeneeni.

[Hilppa]

Ns. väärinymmärrettyjen "nerojen" sairaus?

[popi]

Niinpä. Niiden sairaus, joista piti tulla kuuluisia kirjailijoita ( kukaan kustantamo ei julkaissut ), joista piti tulla Suomen presidentti ( sai kunnallisvaaleissa 11 ääntä ), joista piti tulla yrityksen suuri johtaja ( sai potkut epäasiallisen käyttäytymisen johdosta ), joista piti tulla uusi Einstein ( gradu hylättiin.)

[Mirri]

Minulla on tullut jostain käsitys, että ns. narsisti alkaa kärsiä masennuksesta vanhemmiten. Viimeiset vuotensa narsisti kärsii "tyhjästä masennuksesta". Noin muistelen jostain lukeneeni.

Asia selittynee sillä minkä Popi toi aiemmin esille: kaikkivoipaisuuden tunne romahtaa. Ikääntyminen ja vanhuus voi olla narsistiselle ihmiselle nöyryyttävää aikaa, koska hän joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa; sen 'tylyn' tosiasian, ettei olekaan muita ihmisiä ihmeellisempi.

Vanhusten keskuudessa sairastetaan paljon masennusta, mutta luulen, että tuo narsistinen masennus syntyy eri asioista kuin muilla vanhuksilla. Muut masentuvat sairauksien, luopumisten ja surun keskellä, mutta narsisti joutuessaan romahtamaan jalustaltaan tavallisten kuolevaisten joukkoon.

[Psykopatologia]

Niinpä. Narsismin voi kaiketi nähdä sellaisena jatkumona, jossa toisessa ääripäässä on normaali narsismi ja toisessa ääri päässä vääristynyt narsismi. Siinä välissä sitten jokainen olemme jossakin.
Masentuneena ihmisen näkökulma on hyvin itsekeskeistä. Narsistiset piirteet värittyvät selkeästi.

Mutta tälläisessa vääristyneessä narsismissa masennuksen laukaisijana voisi olla juuri pettymykset siitä, kun ei ole päässyt siihen asemaa/tilaan, johon hänen pitäisi omassa suuremmoisuudessaan päästä. Masennus on siis pettymys elämän realiteettien edessä. Tähän todellisuuden tuskaisuuteen sitten käytetään mm lääkkeitä liikaa jne.

Narsismi todellakin pitäisi nähdä jatkumona (primaari)narsistisesta heikkoudesta (primaari)narsistiseen vahvuuteen. Olennaisinta (tämän keskustelun teemassa) ei kuitenkaan ole "arkipäivän narsismi" eli (tietynlainen) itsekkyys, vaan narsismi, per se, toisin sanoen libidon "riittäminen" itseen. Näet narsismi on (ikään kuin) puolet kokonais-libidosta eli se osa, joka kohdistuu itseen toisen puolen ollessa objekteihin kohdistunutta libidoa. Narsistinen libido ja objekti-libido eivät ole toisilleen käänteisiä, kuten Freudin (1914) kirjasta voisi (erheellisesti) luulla.

[Psykopatologia]

Kyse on "illuusiosta", mutta uskoo ja ei-uskoo ovat rinnakkain, normaalimmillakin myös esimerkiksi horoskooppien suhteen.

[Psykopatologia]

Tein mielenkiinnosta englanninkielisen narsismitestin. Siinä oli 40 kysymystä joista piti valita paremmin itseä kuvaava.
Sain testistä 13 pistettä. Normaali alue 12 - 15 ja narsistin raja oli 20 pistettä. Odotin hiukan korkeampaa pistemäärää esim. normaalin ylärajalla, mutta kuitenkin näin.
(Tunnistan itsestäni joitain piirteitä, mutta pystyn kokemaan mielestäni hyvin empatiaa myöskin.)

[1] Vaan osa kysymyksistä oli sellaisia, että jos oikeasti on hyvä jollain alueella niin silloin on pakko vastata "narsistisesti".

[2] Jotenkin tuntuu myös normaalilta, että esim. ruma ihminen tietoisesti katselisi itseään pelistä vähemmän kuin kaunis. Eli tekisi rumasta vähemmän narsistisen.

No, kai noi on loppuun asti mietittyjä ja kokonaistulos on se mikä ratkaisee.

[1] Tuossa tapahtuu luultavasti suuria virheitä: tulkitaan oman etevyyden kaikenlainen mainitseminen patologisena narsismina.

[2] Rumien primaarinen narsismi on keskimäärin heikompaa kuin kauniiden, jotka luultavasti myös peilaavat enemmän. Toisin sanoen enemmän peilaajat ovat narsismin suhteen terveempiä.

[Ryysy]

Jotenkin tuntuu myös normaalilta, että esim. ruma ihminen tietoisesti katselisi itseään pelistä vähemmän kuin kaunis.

"Ruman" ihmisen katsellessa riittävästi (konkreettiseen) peiliin, voi käydä niin, että hän lopulta hyväksyykin itsensä sellaisena kuin on. Ja näkee itsensä kauniina.

[Psykopatologia]

Jotenkin tuntuu myös normaalilta, että esim. ruma ihminen tietoisesti katselisi itseään pelistä vähemmän kuin kaunis.

"Ruman" ihmisen katsellessa riittävästi (konkreettiseen) peiliin, voi käydä niin, että hän lopulta hyväksyykin itsensä sellaisena kuin on. Ja näkee itsensä kauniina.

Siis lopulta kieltää.

Monet "rumat" hyväksyvät itsensä myös rumina.

[Ryysy]

Ja jotkut kauniit hyväksyvät itsensä rumina. Suomessa varsinkin, koska omakehu haisee.

[popi]

Rumuus ja kauneus ovat subjektiivisia käsitteitä, ja itse en ole koskaan nähnyt vielä rumaa ihmistä. Ihmiset ovat kokonaisuuksia, ja jonkun tietty piirre voi näyttää joltakin tietynlaiselta mutta jokin toinen piirre voi muuttaa kokonaisuuden kuitenkin tiettyyn suuntaan.

[Psykopatologia]

En usko.

1:11
Tässä ei tietenkään ole kyse dikotomiasta. Jos halutaan välttää ruma-sana, voidaan asettaa rinnakkain kaksi kauneuden puolesta selvästi erilaista ja pyytää arviota siitä, kumpi on kauniimpi. Jos rinnakkain on riisitautisen ja kampurajalkaisen jalat ja jonkun missin jalat, kaikki pitävät jälkimmäistä kauniimpana.

[Psykopatologia]

Luulen, että kaikki depressiot sisältävät narsistisia komponetteja. Varsinaista oman navan ympärillä pyörimistähän tämä pohjiltaan on.

Olen monta kertaa kuullut väitteen, että masennus "aiheutuu" koetusta menetyksestä. En osaa sanoa kuinka merkittävä menetysten osuus on, mutta minun mielestäni menetystä suurempia "narsistisia iskuja" ovat hylätyksi joutuminen ja (hylkäämisten aiheuttamat) pettymykset.

Narsismi on depression ydinkomponentti läpi koko masennuksen spektrumin; muut ovat sekundaarisia. On huomattava käsitteellisesti, että kun puhutaan, että joku on "narsistinen", viitataan useimmiten vain asianomaisen "itsekkyyteen", so. kompensatorisiin puoliin, ei primaariin narsistiseen heikkouteen tai puutteellisuuteen (narsistinen = narsistisesti vammautunut; esimerkiksi anaalinen on tavallisimmin anaalisesti konfliktinen).

Abraham ja Freud ovat tuoneet esiin (yllä mainitun) menetyksen merkityksen "introjektio"-depressiossa, jossa narsistinen puoli on konkreettisimmillaan: tällöin ambivalentin objektin sadistiset puolet sijoittuvat omaan yliminään.

[Psykopatologia]

Täten jos todetaan (tai sanotaan), "onpa hän viisas!", tarkoitetaan, että on fiksu yms.
Jos todetaan, "onpa hän narsistinen", tarkoitetaan, että on itsekäs yms. Yhtä "oikein" olisi todeta, että "onpa hän heiveröinen".
Depressiivinen voi sanoa, että hän ottaa kaikki aina maksimaalisesti huomioon; so. "en ole narsisti". Kuitenkin oikein olisi sanoa, että ao. on narsistinen.

17:010
Jos joku sanoo "oletpa sinä narsistinen!", olisi aivan oikea-oppista tulkita sanoma "oletpa sinä itsenäinen ja henkisesti vahva!".

[Psykopatologia]

Onko käsite teille tuttu?
Narsistisesti masentunut ihminen on masentunut siksi, että ei ole päässyt siihen erityisasemaan, johon hänen olisi pitänyt päästä omasta mielestään. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, joiden masennusta ei osata hoitaa, he ovat myös pitkäaikaisia lääkkeiden hyväksikäyttäjiä jne
Olisi mukava tietää enemmän tästä " masennuksesta." Onko kellään tietoa?

Ei ole "tuttu". - Mutta viestissä on aivan oikein todettu narsistisen persoonallisuushäiriön kaksikerroksinen luonne, (primaari-)narsistinen heikkous ja sen "päällä" oleva kompensatorinen organisaatio, jota (hieman harhaanjohtavasti) sanotaan narsistiseksi. (po. narsismiksi; PP 3.10.2015).

Samoin "anaalinen" on (ikään kuin) kaksi-merkityksinen: voidaan tarkoittaa sottaaja mutta tavallisemmin kuitenkin siisteysintoilijaa, sottaajan vastakohtaa.

[Ryysy]

Mielestäni asia liittyy jotakin kautta myös haaveisiin ja ns. realismiin; mikä on realistista ja kuka ja miten sen arvioi. Sekä siihen mikä on itselle hyvää tai hyväksyttävää itsessä. Vaikea selittää. Minulla on mm. titteleihin (?), suorituksiin (?) jonkinlaiseen muiden kautta "salaa" tapahtuvaan itse-hyväksyntään liittyviä piilonarsistisia (?) ajatuksia. Esim. ajattelen, että jos olisin jonkinarvoinen sotilas, maisteri, tietyn koulutuksen saanut tms., niin voisin olla ns. salaa ylpeä itsestäni (vaikka aiemmassa keskustelussa ei kai voinut olla itsestään ylpeä).

"Salaa ylpeällä" tarkoitan sitä, että henkilöllä olisi todisteet omasta "jostakin". Esim. ei olisi tarvetta tuoda asiaa esille, vaan olisi kuitenkin "jotakin" omassa itse-käsityksessään, että... en edes tiedä, mistä nyt puhun. Jos esim. olisin maisteri, niin en _enää_ olisi avoimesti ja muille ylpeä siitä, vaan olisin jotenkin ns. turvassa, enkä tiedä miltä. Kaiketi kuitenkin muilta.

Tällä hetkellä ei siis ole suuria opiskeluhaaveita tms., otin vain esimerkin. Välillä hieman erilaisen.