Lasten varhaiskasvatussuunnitelmat

[Psykopatologia]

Kotimaa 28.9.2015 klo 8:20 | päivitetty 28.9.2015 klo 9:09 http://yle.fi/uutiset/professori_ammatt ... in/8336129

Professori: Ammattikasvattajat käyttävät työaikaa vääriin asioihin

Lain mukaan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Professori Lea Pulkkinen kyseenalaistaa suunnitelmien tekemisen ja pitää niiden tekemiseen käytettyä aikaa hukkaanheitettynä.
(- -)

[Psykopatologia]

(- -)
– Lapsella on joka päivä erilaiset asiat käsillä. Analyysejä lapsista tekevät henkilöt, joilla ei ole esimerkiksi psykologista ammattitaitoa. Ja analyysin tekeminen olisi kelle tahansa vaikeaa, Pulkkinen sanoo. [PP]
(- -)
Nimen omaan.

Hoitosuunnitelmia ei kai kuitenkaan tehdä; 100-vuotiaille tehdään säädösten mukaan.

[Ryysy]

Henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma kuulostaa yhtä turhalta kuin opiskelijoiden henkilökohtainen opintosuunnitelma.

En edes tiedä mitä varhaiskasvatussuunnitelma pitää sisällään - onko se jokin kaavake mikä täytetään vai miten?

[Pinja]

Lastenkasvattajat voisivat tehdä suunnitelmia omille toimintatavoilleen, miettiä mitä voisi tehdä toisin ja paremmin.

[Ryysy]

Niin he kai periaatteessa ja käytännössä tekevätkin. Tai niin ainakin pitäisi tehdä ja toimia.

[Pinja]

Toivottavasti se toisin ja paremmin tekeminen ei johda vielä huonompaan, sitäkin voisi miettiä.

[Ryysy]

Jos lapsi / perhe saisi päivähoidon loputtua nuo suunnitelmat kotiinsa, niitä voisi olla vanhempana kiva katsoa.

Mm. tuolta (Oulun kaupungin sivu): http://www.ouka.fi/oulu/paivahoito-ja-e ... uunnitelma löytyy neljä linkkiä, yksi niistä vie varhaiskasvatussuunitelma-kaavakkeeseen.

[Ryysy]

Kaavakkeessa (http://www.ouka.fi/c/document_library/g ... pId=112792) ehkä ainoa olennainen (muut toki mielenkiintoisia ja tärkeitäkin) kohta oli sivulla 12/14 "TEHOSTETUN TAI ERITYISEN TUEN PERUSTE". Samalla sivulla on kohta: "LAPSEN KASVUA JA OPPIMISTA TUKEVA MUU TOIMINTA JA MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ", joka on ainakin joillakin paikkakunnilla ja joissakin paikoissa mennyt päin honkia.

Päiväkoti-ikäisistä ei tietoa, mutta kouluikäisillä: koulupsykologi vaihtuu, erityisopettaja (isossa koulussa yksi, mikä on liian vähän) vaihtuu, lastensuojeluyksikön (ennaltaehkäisevän tai ei) henkilö vaihtuu, lastenpsykiatri tai -psykologi vaihtuu. Koko ajan vaihtuu se / ne ihmiset, joiden pitäisi tukea lasta. Vanhemmat, opettaja, kaverit ja joissakin tapauksissa myös muut - ovat ne ainoat pysyvät. Päiväkotihenkilökunta lienee ainakin joiltakin osin myös melko pysyvää sorttia. Kuitenkin: moniammatillinen yhteistyö - eikä mikään muukaan vaan toimi, jos henkilöt jatkuvasti vaihtuvat. Toivotaan, että jonkun lapsen kohdalla jatkuvat vaihdokset eivät haittaa.

Lopputulema on kuitenkin joskus se, että kukaan ei tiedä mistään mitään, aina kerrottava samat jutut, juttuja sovitaan ja perutaan, kukaan ei tiedä miksi lapsi käy jossakin tai miksi lapsen luona käydään. Voisin ehkä ensi kerran kysyä, että "miksi te muuten käytte täällä". Eli voisin työntää taas nokkani asioihin, jotka eivät minulle varsinaisesti kuulu.

[Ryysy]

(- -)
– Lapsella on joka päivä erilaiset asiat käsillä. Analyysejä lapsista tekevät henkilöt, joilla ei ole esimerkiksi psykologista ammattitaitoa. Ja analyysin tekeminen olisi kelle tahansa vaikeaa, Pulkkinen sanoo. [PP]
(- -)
Nimen omaan. (...)

Kuka ne sitten tekee? Lähihoitaja, sosionomi, lastentarhanopettaja? (Luulen, että lastentarhanope.) Ei kai ne mitään "analyyseja" siellä silti tee. Kirjaavat vain pakolliset jutut ylös, koska jossakin on sanottu, että näin tehdään. Jotakin kautta tieto kai kulkee sitten myös muille lastenhoitajille. Olispa kiva päästä tarkkailemaan, kuinka päikkäreissä homma konkreettisesti hoituu.

[Pinja]

Artikkelissa sanotaan lastentarhanopettajan tekevän varhaiskasvatussuunnitelmat.

[Ryysy]

Ohop! Kiitos huomiosta.

[Valkosiipi]

Kuka ne sitten tekee? Lähihoitaja, sosionomi, lastentarhanopettaja? (Luulen, että lastentarhanope.) Ei kai ne mitään "analyyseja" siellä silti tee. Kirjaavat vain pakolliset jutut ylös, koska jossakin on sanottu, että näin tehdään. Jotakin kautta tieto kai kulkee sitten myös muille lastenhoitajille. Olispa kiva päästä tarkkailemaan, kuinka päikkäreissä homma konkreettisesti hoituu.

Kun olin päiväkodissa töissä lapsen henk.koht. varhaiskasvatussuunnitelma tehtiin käytännössä niin, että ensin lapsen ryhmän aikuiset (lastentarhanopettaja ja 2 lastenhoitajaa) yhdessä miettivät ennen vanhempien kanssa käytävää keskustelua mitä keskustelussa käydään läpi. Mietittiin lapsen vahvuuksia. Sitten mietittiin, mitä lapsi parhaillaan harjoittelee ja minkä asioiden harjoittelu tarvitsee aikuisen erityistukea.

Sitten oli keskustelu vanhempien kanssa. Sen meillä piti omahoitaja (myös lastenhoitajat), paitsi eskarissa aina lastentarhanopettaja. Mutta voi olla että nykyään keskustelut pitää lastentarhanopettaja myös alle eskareille. Oikeastaan ei ole väliä kuka keskustelee, koska keskustelu on kuitenkin koko ryhmän aikuisten kanssa mietitty. Myös käyty keskustelu käydään ryhmän työntekijöiden kanssa läpi.

Keskusteluun työntekijä toi päiväkodin näkemyksen ja vanhemmat toivat oman näkemyksensä. Ainakin itselläni yleensä vanhemmat harvaa poikkeusta lukuunottamatta ajattelivat hyvin samalla tavalla kuin me päiväkodissa, esim. mitä lapsi harjoittelee ja minkä harjoittelussa lapsi tarvitsee aikuisten tukea.

Keskustelussa täytettiin paperi, jossa oli valmiit kysymykset. Tuo oli minusta hyvä, koska työntekijöiden osaaminen on erilaista. Paperi oli hyvä runko keskustelulle. Itselläni paperin kysymykset oli viitteellisiä. Kaikki kysymykset käytiin läpi, mutta usein keskusteltiin jostain vanhempia askarruttavasta asiasta suurin osa ajasta.

Kun keskustelu oli käyty, työntekijä kirjoitti vahempien kanssa sovitut asiat puhtaaksi ja pyysi vanhemmilta allekirjoituksen. Vanhemmat saivat oman kappaleen paperista. Seuraavassa keskustelussa sitten katsottiin mihin on päästy.

Itse en kokenut henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman tekemistä työläänä enkä turhana. Vanhempien kanssa keskustellaan kuitenkin pari kertaa vuodessa ja keskustelu suunnitellaan etukäteen ja käydään jälkeenpäin läpi ryhmän aikuisten palaverissa. Tavoitteet on hyvässä suunnitelmassa yleensä hyvin lähellä käytäntöä. Esim. opetella kynän käyttöä, harjoitella jotain aluetta sosiaalisessa kanssakäymisessä, rohkaistua sanomaan ääneen jos on tarve, opetella keskittymistä, alkaa pukea itse, jättää vaipat pois...

Usein tavoitteet on asioita, joita lapsi harjoittelee joka tapauksessa. Mutta ei aina. Esim. hienomotoriikassa kömpelöt eivät yleensä tartu kynään tai saksiin ihan vapaaehtoisesti. Tai sosiaalista rohkaisua tarvitsevat lapset eivät välttämättä hakeudu leikkeihin ilman aikuisen apua. Minulla ainakin omien lasten tavoitteet oli vähäntään passiivisesti mielessä. Meillä jokainen keskittyi eniten niihin lapsiin, joiden omahoitaja oli.

Minulle, niiden lasten joiden omahoitaja olin, henk.koht. varhaiskasvatussuunnitelmasta oli hyötyä. Mutta varmaan on niitäkin, jotka tuhraavat aikaa suunnitelman tekemiseen ja sitten unohtavat suunnitelman kaappiin ja ottavat esiin seuraavassa keskustelussa vanhempien kanssa.

[Pinja]

Tuollaiset suunnitelmat kuulostavat hyviltä, mulla oli lapsuuden kodissa puutteellisesti tuettu kasvu, joten mulle olisi sopinut oikein hyvin päiväkoti/eskari ja se, että kehittymisekseni olisi tehty suunnitelma, jota olisi toteutettu. Tuentani kotona oli niin puutteellista ja minun varassa, että oltaisiin varmasti kovasti ihmetelty jäljessä oloani muihin lapsiin verrattuna, vaikka olin muuten täysin normaali. En esim. osannut mitään värejä vielä 4-5 vuotiaana (neuvolatestissä), kun äitini ei ollut opettanut niitä lainkaan, isä sitten opetti pyynnöstäni ja opin todella nopeasti ne. Äiti ei opettanut, vaikka tiesi etten ollut neuvolassa osannut, syytti vaan, että kyllähän sun nyt olisi värit pitänyt jo tietää, vaikkei ollut niitä edes koskaan opettanut. Äiti on paska, se osaa värit muttei osaa opettaa niitä, luulisi jo kolmekymppisen osaavan värit opettaa ja tietävän ettei niitä ilman opetusta opita.

[Ryysy]

Kiitos Valkosiipi, tuossahan oli juurikin mainio ja riittävän konkreettinen vastaus pölinöihini. Enpä ole tiennyt, että päiväkodissakin on omahoitajat, oikeastaan en ole tullut edes ajatelleeksi. Ehkäpä noissa suunnitelmissa on enemmän järkeä kuin osasin arvatakaan.

Koen hyötyneeni päiväkodista ainakin 'pakkososiaalistamisen' näkökulmasta...

[toope]

"Esim. opetella kynän käyttöä, harjoitella jotain aluetta sosiaalisessa kanssakäymisessä, rohkaistua sanomaan ääneen jos on tarve, opetella keskittymistä, alkaa pukea itse, jättää vaipat pois..."
Esim. vaipan pois jättäminen kuuluu vanhemmille kotona, samoin itse pukeminen. Luulen, että lapselle tulee stressi tai tunne että menee johonkin työleirille jos tarhassa joku vieras ihminen puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin vaipan pois jättäminen. Se pitäisi rauhassa saada opetella yksin kotona vanhempien kanssa.

[Valkosiipi]

"Esim. opetella kynän käyttöä, harjoitella jotain aluetta sosiaalisessa kanssakäymisessä, rohkaistua sanomaan ääneen jos on tarve, opetella keskittymistä, alkaa pukea itse, jättää vaipat pois..."
Esim. vaipan pois jättäminen kuuluu vanhemmille kotona, samoin itse pukeminen. Luulen, että lapselle tulee stressi tai tunne että menee johonkin työleirille jos tarhassa joku vieras ihminen puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin vaipan pois jättäminen. Se pitäisi rauhassa saada opetella yksin kotona vanhempien kanssa.

Tottakai kuivaksi opettelu kuuluu vanhemmille. Mutta jos päiväkodissa lapsi pissaa ja kakkaa 8-10 tuntia päivässä vaippoihin niin, että hoitajat eivät yhtään tue potalle menemistä, ja kotona sitten illalla neljän hereilläolotunnin aikana lasta väsyneenä laitetaan potalle, siisteyskasvatuksesta tulee aika ongelmallista. Vaihtoehtona on, että potalle menemistä tuetaan sekä kotona että päiväkodissa. Lapsi sitten oppii kuivaksi milloin oppii, mutta siisteyskasvatus on ainakin johdonmukaista.

Pukeminen menee yllättävän usein niin, että vanhemmilla ei hermo kestä opettaa lapselle itse pukemista. Kotona lapsi saatetaan pukea vielä eskarissa, koska lapsen pukeminen on paljon nopeampaa kuin odottaa että lapsi pukee itse. Päiväkodissa lapselta odotetaan periaatteessa kehitystason mukaista omatoimisuutta. Soveltaen kuitenkin mennään. Esim. itse tein usein laiskojen pukijoiden kohdalla niin, että lapsi veti toisen sukan itse ja minä vedin sitten toisen. Lapsi veti toise lahkeen, minä toisen... Ei noista arvovaltakiistoja kannata lasten kanssa tehdä. Ettei tule stressiä.

Kannattaa muistaa, että päiväkodin aikuiset evät ole vieraita ihmisiä. Lapsi viettää päiväkodissa arkena usein pidemmän hereilläoloajan kuin vanhempien kanssa kotona.