Kyllästynyt kirjoitti:Vaikeaa kuvitella, että jokin (mittava) remontti aloitettaisiin vain toisen osapuolen päätöksellä.
Ja jos parisuhde ei remonttia/remontteja kestä, aika huteralle sokkelille se on rakennettu.
En oikeastaan osaa ajatella elämää ilman ainoatakaan jossakin menossa olevaa remonttia. Outoa se ainakin olisi, ja puolisolle tulisi identiteettikriisi, koska hänestä ei saa sohvaperunaa tekemälläkään.
Remontit ovat siitä pirullisia, että ne voivat tulla eteen pakon sanelemina. Vaihtoehdot ovat vähissä, eikä päätöksilläkään ole merkitystä; pahimmillaan ei ole edes aikaa harkita tehdäänkö näin vai noin, koska vaihtoehtoja on tasan yksi ja silläkin tulenpalava kiire.
Juuri mittavat ja hintavat remontit ovat usein sellaisia; ne mätkähtävät perheen elämään ilman ennakkovaroituksia. Yllättäen ravistellaan perustuksia myöten niin kotia kuin perhettä parisuhteineen. Kosteusvaurio- ja homeremontit yhtenä hyvänä esimerkkinä.
Koituskin voi käydä vaikeaksi, jos lapsiperhe elää parissa huoneessa vailla vessaa ja peseytymismahdollisuuksia. Remontin aikana suihkussa käydään kuka missäkin, ja vessareissutkin pitää suunnitella tarkkaan...
Pariterapeutti Heli Vaaranen miettii viisaita:
Kyse ei ole oikeastaan remontoinnista, vaan ihmisen perusturvallisuuteen ja talouteen kohdistuvasta uhasta.