Erik H. Erikson (1902 - 1994) kirjoittaa teoksessaan
Lapsuus ja yhteiskunta (1950; p. 239; s. 251 - 252;
suomentanut uudelleen Pertti Luukkonen):
(- -)
Genitaalisuus merkitsee täten esteetöntä kykyä kehittää orgastinen potenssi, joka on niin vapaa esigenitaalisista häiriöistä, että genitaalinen libido (eikä vain
kinseylaiset seksuaaliset purkaukset) voidaan ilmaista heteroseksuaalisena vastavuoroisuutena, jolloin sekä penis että vagina ovat täysin herkkiä ja jolloin koko kehossa tapahtuu kouristuksenomainen jännityksen laukeaminen. Tämä on melko konkreettinen tapa sanoa jotain prosessista, jota emme todellakaan täysin ymmärrä. Tai sanoaksemme saman tilanteiden kautta: sen kokonaisvaltainen tajuaminen, että saa orgasmin huipentuvassa myllerryksessä ylivertaisen kokemuksen kahden ihmisen vastavuoroisesta säätelystä, vie terän vihamielisyydeltä ja potentiaaliselta raivolta, jota tuottaa miehen ja naisen tosi tai kuviteltu rakkauden ja vihan vastakohtaisuus. Tyydyttävät seksuaaliset suhteet tekevät näin muodoin seksuaalisuuden vähemmän pakonomaiseksi sekä ylikompensaation ja sadistisen kontrollin tarpeettomaksi.
(- -)
Erik "mammanpoika" Eriksonin teksti implikoi genitaalisen tason ihmisen seksuaalista h i m o a. Mutta hänkään ei selitä,
mikä saa genitaalisen syttymään kiihkoonsa. Hän selittää vain lopputuloksen, ei prosessia.
Pertti Luukkonen (Psykopatologia-foorumi, psykologiaa ja psykopatologiaa)
viewtopic.php?f=8&t=15674pertti_luukkonen@kolumbus.fi (27.7.2015 16:55)