Seksuaalisuus, narsismi ja väkivaltaisuus
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim (katsaukset) 1992; 108(3): 247
Väkivalta, psykoanalyyttinen tieto ja ihmisen vapaus
Väkivalta ja sen varhaiskantaisuus
Narsistinen raivo
Seksuaalisuuden monimuotoisuus
Seksuaalisen minuuden loukkaantuvuus ja väkivalta
Ulkopuoliseksi jäämisen loukkaavuus
Pregenitaalisuuden sadismi
Fallinen käsitys sukupuolielimistä
Falliset kuvitelmat ja väkivaltaisuus
Fallisuus kulttuurissamme
Fallisen suojautumisen lähtökohtia
Fallinen kuva seksuaalisuudesta
Falliset ja kastroidut
Fallinen loukkaantuvuus ja taistelu
Fallisen suojautumisen kohtalokkuus
K i r j a l l i s u u t t a
Artikkelissa tarkastellaan seksuaalisuuden, narsismin ja väkivaltaisuuden välisiä yhteyksiä psykoanalyysin näkökulmasta. Yhteyksiä ei pyritä selittämään vaan löytämään mahdollisuuksia niiden ymmärtämiseen. Psykoanalyysin tiedollinen rakenne ei salli luonnontieteellistyyppisten empiiristen lainalaisuuksien rakentamista eikä yksityisten tapahtumien selittämistä sellaisten perusteella, koska psykoanalyysi tutkii minuutta sen omalakisuuden kannalta ja olettaa sille myös luovuuden mahdollisuuden. Psykoanalyyttisen tiedon kokemusperäinen osa koostuu psyykkisten yhteyksien ymmärtämisistä, joihin on päästy psykoanalyyttisella tutkimuksella ja jotka tiedollisesti merkitsevät systemoituja mahdollisuuksia kulloinkin tarjolla olevan psyykkisen aineiston esiymmärtämiseen. Silloin kun psykoanalyyttisen tiedon tarkoittamat asiat löydetään omasta psyykestä, päästään kosketukseen sellaisten psyykkisten alueiden kanssa, joista on vieraannuttu. Minuuden liittäessä ne itseensä ja ottaessa niistä vastuun se samalla vapautuu niiden suhteen.
Aggressio ja väkivalta liittyvät arkikokemuksemme mukaan seksuaaliseen haluun samalla tavalla kuin seksuaalisesti neutraaleihin haluihin. Pettymyksiin tai niiden uhkaan vastataan aggressiolla, ja joissakin tapauksissa tyydytyksen hankkiminen näyttää edellyttävän aggressiivista käyttäytymistä. Molemmissa tapauksissa aggressiivisuus saattaa kärjistyä väkivaltaisuuteen asti. Kärjistymiä ovat esimerkiksi mustasukkaisuudesta johtuva väkivalta, raiskaukset ja väkivalta rahan, vallan tai huumeiden hankkimiseksi.
Väkivalta, psykoanalyyttinen tieto ja ihmisen vapaus
Väkivalta ei ole kuitenkaan välttämätön tai ainoa vastaus frustraatioon tai sen uhkaan eikä ainoa keino tien raivaamiseksi kohti tyydytystä. Tiedämme, että ihmisellä on käyttäytymisessään suuri valinnan vapaus luovuuteen asti. Oikeudenkäyttömme perustuu tämän vapauden oletukseen. Ilman sitä olisi mieletöntä asettaa ihmistä vastuuseen teoistaan.
Psykoanalyysissa tutkitaan minuuden vapaata eli omalakista psyykkistä toimintaa. Sen vuoksi psykoanalyyttinen tieto ei tarjoa mahdollisuutta selittää ihmisen käyttäytymistä minuuden ulkopuolisista tekijöistä käsin. Ei ole myöskään mahdollista laatia yleisiä luonnontieteellistyyppisiä lainalaisuuksia, joiden perusteella yksilön käyttäytyminen olisi ennustettavissa. Psykoanalyysin minuudelle olettamat valinnan vapaus ja luovuus tekevät sen mahdottomaksi. Psykoanalyysin avulla voidaan ymmärtää ihmisen psyykkistä toimintaa jälkikäteen. Näin kertyneen yleisen tai yksityiskohtaisen esiymmärryksen perusteella voidaan arvata tai ennakoida hänen tulevaa toimintaansa. Psykoanalyysin kannalta rakastetun petollisuus ei riitä selittämään hänen pahoinpitelyään eikä ravinnon puute ryöstöjä tai nälkämellakoita. Nykyään Venäjään kuuluvan Jääsken pitäjän kirkkomaalla oli nälkään kuolleitten muistokivi, johon hakatussa kirjoituksessa sanottiin muun muassa: "He nääntyivät nälkään väkivallan tekoja tekemättä -" (Ikonen 1966).
Väkivalta ja sen varhaiskantaisuus
Aluksi todettiin, että aggressiivinen vastaus seksuaalisiin pettymyksiin ja pettymyksen uhkaan voi kärjistyä väkivallaksi samoin kuin aggressiivinen toiminta tyydytyksen hankkimiseksi. Väkivalta kohdistuu siihen, joka nähdään pettymyksen aiheuttajaksi tai tyydytyksen esteeksi. Tämä voi olla haluttu kohde, kilpailija, moraalinen tai muu kieltäjä ja rajoittaja tai täysin ulkopuolinenkin, koska "jokainen joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan".
Väkivallan käyttö vastauksena pettymykseen, sen uhkaan tai välineenä tyydytyksen hankkimiseen on sekä välittömän psykoanalyyttisen kokemuksen että psykoanalyyttisen ihmiskuvan mukaan varhaiskantaista. Mitä varhaisemmista kehitysvaiheista on kysymys, sitä vähemmän ihminen kykenee tekemään psyykkistä työtä omien yllykkeittensä kanssa ja sitä enemmän hän turvautuu välittömään ruumiillisen voiman käyttöön. Varhaisimmissa kehitysvaiheissa hän ottaa vain vähän huomioon tekojensa seurauksia toisen yksilön kannalta. Poikkeuksena edellisestä ovat ääritilanteet, joissa itsen tai toisen suojelemiseen ei näytä ehtivän löytyä muuta keinoa kuin väkivalta. Silloin joudutaan tilapäisesti turvautumaan varhaiskantaisiin keinoihin.
Narsistinen raivo
Psykoanalyyttisen esiymmärryksen mukaan tiedämme ihmisen vastaavan narsistisiin loukkauksiin raivolla ja väkivallalla (Kohut 1972). Narsistista loukkausta on kaikki sellainen, minkä ihminen kokee tuhoavan tai mitätöivän minuuttaan joko konkreettisesti tai symbolisesti. Mitä tärkeämpiin tai haavoittuvampiin minuuden osiin loukkaus sattuu, sitä kipeämpi se on ja sitä suurempi on raivo. Vähemmän tärkeitten osien loukkaukset ovat yhdentekevämpiä, eivätkä vahvat minuuden osat ole loukattavissa lainkaan.
Narsistiset loukkaukset ovat aina minuuden tai jonkin sen osan olemassaolon kysymyksiä, ja sitä tietä tulee ymmärrettäväksi varhaiskantainen raivo, jolla niihin vastataan. Eksistentiaalinen uhka pyritään hävittämään tuhoamalla sen aiheuttaja. Tässä sisäisessä tilanteessa tie väkivaltaan on lyhyt, jos siihen joutuneelta puuttuu toiminnan sijasta taitoa tai motiiveja käsitellä mielessään intensiivisiä aggressiivisia yllykkeitä.
Seksuaalisuuden monimuotoisuus
Seksuaalisuutta koskevasta psykoanalyyttisesta esiymmärryksestä tarvitsemme aluksi muutamia yleisimpiä asioita. Seksuaalinen halu on yhtä aikaa sekä erittäin liikkuvaa että yllättävällä tavalla takertuvaa halun kohteiden, tavoitteiden ja esitettävyyden suhteen.
Esitettävyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea, mikä esittää tai edustaa seksuaalisuutta asianomaiselle itselleen tai intersubjektiivisesti: eri aistialueiden mukaisia mielteitä, affekteja ja vitaaliaffekteja, motorisia tapahtumia ja edelleen näiden sanallisia, kuvallisia, musiikillisia ja muita esittämisiä avoimesti, allegorisesti, retorisesti ja symbolisesti. Mikä tahansa voi seksualisoitua, ja seksuaalinen halu voi takertua mihin tahansa; vastaavasti mikä tahansa voi seksualisoitumisensa vuoksi tulla vastenmieliseksi. Erityisesti varhaislapsuuden seksuaalisuus on seksuaalisuuden vielä etsiessä muotoaan monimuotoisesti poikkeava eli kuten Freud (1908) sen ilmaisee "polymorfisesti perverssi".
Seksuaalisen minuuden loukkaantuvuus ja väkivalta
Seksuaalisuus on suurimmalta osaltaan tietoisuudesta ja psyyken kokonaisuudesta dissosioituvaa ja siten piilotajuista. Tämä erilläänpitämistapahtuma alkaa jo varhaislapsuudessa vanhempiin ja muihin läheisiin suuntautuvien seksuaalisten pyrkimysten tullessa kielletyiksi ja herättäessä kilpailunhalua ja vihamielisyyttä tärkeitä ja kilpailijoina ylivoimaisia läheisiä kohtaan. Toinen päämotiivi seksuaalisuuden dissosioimiseen tietoisuudesta on pyrkimys säästyä niiltä narsistisilta loukkauksilta, jotka taju omasta riittämättömyydestä sukupuolikumppanuuteen ja ehdottomasta ulkopuolisuudesta aikuisten rakkauselämään nähden tuo mukanaan.
Lapsen seksuaalisuus jää kehittyessään pakostakin vaille sitä tukea, minkä muut vitaaliset toiminnot saavat ja muotoutuu valtaosaltaan lapsen mielikuvituksen varassa sekä pääasiassa tiedostamattomana. Yleisinhimillisenä tuloksena on seksuaalisuuden suurimman osan varhaiskantaisuus ja siihen liittyvä häpeän ja hylätyksi tulemisen pelko, toisin sanoen suuri narsistinen haavoittuvuus.
Ihminen on seksuaalisuutensa omimman omalaatuisuuden vuoksi, joka kasvaa suoraan hänen lapsuudestaan, seksuaalisuudessaan epävarma, lähimpiensä, ympäristönsä ja itsensä loukkaama sekä yksinäisyyden, huonoudentuntojen, mustasukkaisuuden ja kateuden kiusaama. Seksuaalisuuden narsistinen loukkaantuvuus ja loukkausten sytyttämä narsistinen raivo on yksi tärkeimmistä kytkeymistä seksuaalisuuden ja väkivallan välillä. Seksuaalisesti poikkeavien osalta tämä kytkeymä näkyy usein lievässä muodossa siten, että poikkeavuuttaan vielä salaava on käyttäytymisessään häpeilevä ja arka mutta sen hyväksynyt julkea ja hyökkäävä, ikään kuin koko ajan taisteluun haastava ja siihen valmis. Loukatun ja jatkuvasti uusia loukkauksia odottavan taholta tällainen asennoituminen onkin ymmärrettävää.
Joissakin tapauksissa näemme väkivaltaan johtaneen loukkauksen seksuaalisen taustan vaikeuksitta, mutta valtaosassa tapauksia se jää näkemättä. Nämä loukkaukset ovat kummallekin osapuolelle vaikeimpia ja sosiaalisesti tuhoisimpia siksi, ettei niiden psyyykkistä ydintapahtumaa päästä käsittelemään tietoisesti ja samalla suurempia psyykkisiä kokonaisuuksia huomioon ottaen.
Psykoanalyysilla päästään tutkimaan väkivaltaan johtaneita loukkauksia suhteellisen harvoin, mutta väkivaltakuvitelmiin johtavia loukkauksia sen sijaan usein. Kummassakin tapauksessa loukkauksen rakenne on periaatteessa samanlainen. Tahallinen tai tahaton loukkaus välittyy seksuaaliselle alueelle kieleen, kuviin ja käyttäytymiseen liittyvien siirtymien, tihentymien ja symbolien kautta, jos loukattu piilotajuisesti siihen suostuu tai sitä haluaa. Loukkaus mitätöi hänen seksuaalisen minuutensa leimaamalla hänet seksuaalisesti kykenemättömäksi tai kelpaamattomaksi, hylätyksi tai ulkopuolisen asemaan jätetyksi. Sandor Feldman (1959) kertoo 1950-luvun puolivälissä yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa sattuneen tapauksen, jossa mies soittaa naapurilleen ja pyytää tätä tulemaan perheineen ulos kuistille. Naapurilla oli vaimo, varusmiespalveluksesta lomalla oleva poika ja kahdeksanvuotias tytär. He kaikki tulivat ulos. Soittanut mies tuli talon luo ja ampui heidät kuoliaiksi. Hän sanoi myöhemmin poliisille tappaneensa heidät, koska tyttö oli näyttänyt hänelle kieltään. Ampuja oli epäilemättä mieleltään pahasti häiriintynyt, mutta tapaus antaa Feldmanille aiheen pohtia kielennäyttämiseleen piilotajuisia merkityksiä. Käytyään läpi erilaisia esiymmärtämisen mahdollisuuksia hän mainitsee viimeksi seuraavan. Kieltä voi käyttää sekä maskuliinisten että feminiinisten sukupuolielimien symbolina. Kieltä näyttävä henkilö paljastaa symbolisesti sukupuolielimensä, mutta ei kutsun vaan halveksivan hylkäämisen ilmaisuksi ikään kuin sanoen: "Katso, mitä minulla on. Haluaisit sitä, mutta et saa. Ha-ha-haa!"
Edellä oleva esimerkki on ääritapaus ja sellaisena harvinainen. Samanlaisia, mutta muodoltaan ja seurauksiltaan lievempiä tapahtumia on arkielämä täynnä. Esimerkiksi omaan paremmuuteen viittaavat tai elitistiset piirteet puheissa tai käytöksessä voidaan käsittää seksuaalista minuutta loukkaaviksi. Se joka on parempi, on aikuinen, huonompi on lapsi, ja lapsi on sukupuolikumppaniksi kelpaamaton. Eliittiin kuuluvat kelpuuttavat sukupuolisesti toisensa, mutta eivät ulkopuolisia. Elitismiä lähelle tulevat monenlaiset muut ryhmän ulkopuolelle jättämiset, esimerkiksi sellaisen sanaston käyttäminen keskustelussa, jota jotkut eivät ymmärrä, tai viittaukset asiayhteyksiin, jotka ovat vain joidenkin tiedossa. Tällainen voi olla yksinkertaista tahdikkuuden puutetta, mutta se voi olla myös tiedostamatonta kostoa omien vastaavanlaisten kokemusten johdosta. Olkoon kuinka tahansa, loukkauksen kohteeksi joutuneen on mahdollista kokea se lapsuuden seksuaalista ulkopuolelle jäämistä vastaavaksi.
Tiedostamattomissa homoseksuaalisissa toiveissa pettyminen, samoin kuin ystävällisen lähestymisen piilotajuinen käsittäminen homoseksuaaliseksi viettelyksi voivat tuntua tietoisuudessa omanarvontunnon loukkauksilta, edellinen välinpitämättömyydellä tai ylimielisyydellä, jälkimmäinen mielistelyllä ja kavaluudella loukkaamiselta. Piilotajunnan kannalta edellinen voi merkitä seksuaalisen samanarvoisuuden kieltämistä ja jälkimmäinen kunnioituksen puutetta ja piittaamattomuutta loukatun seksuaalista identiteettiä kohtaan. Myös kaikki se, minkä ihminen voi käsittää sellaiseksi, mikä alentaa hänen seksuaalisuutensa pregenitaaliselle tasolle, loukkaa hänen seksuaalista minuuttaan. Se leimaa sen lapsenomaiseksi ja kumppanuuteen kelpaamattomaksi. Esimerkiksi erilaisiin haistatteluihin loukattu voi muun lisäksi sisällyttää myös pregenitaaliselle tasolle alentamisen. Edellä mainitut esimerkit ovat poimintoja arkikokemuksesta. Arkikokemus ei tavoita niiden piilotajuista puolta, sitä mikä yllättävissä ja näennäisesti vähäisissä yhteyksissä saa vastauksekseen väkivallan leimahduksen.
Toisaalta arkikokemus vahvistaa suorasukaisella tavalla käsitystä, että ihmisen herkimmin ja kipeimmin loukkaantuva alue on hänen seksuaalinen minuutensa: kaikkein satuttavimmiksi ja karkeimmiksi tarkoitetut loukkaukset ovat avoimen seksuaalisia.
Ulkopuoliseksi jäämisen loukkaavuus
Seksuaalisuuden ja väkivallan tavallisin yhdistäjä on pelkkä ulkopuoliseksi jääminen tai ulkopuoliseksi jäämisen kuvitteleminen. Toisten eroottisen suhteen näkeminen tai kuvitteleminen koetaan ennen kaikkea ulkopuolelle jäämiseksi. Se käännetään huonouden ja kelpaamattomuuden tunteeksi ja seksuaalisen minuuden narsistiseksi loukkaukseksi. Sama koskee toisen ihmisen eroottista viehättävyyttä, kun se saa saavuttamattoman ja katsojan seksuaalisesta riittämättömyydestä todistavan sävyn: "Minunlaiseni ei voi koskaan saada tuollaista kumppanikseen" tai samaa sukupuolta olevan kyseessä ollen "minunlaiseni ei pysty kilpailemaan tuollaisen kanssa". Tällaisen narsistisen loukkauksen pohjalta lähtevä väkivaltaisuus on yleistä.
Ulkopuoliseksi jääneen narsistinen loukkaantuneisuus ja raivo sisältyvät usein tärkeimpänä pontimena seksuaalisuuteen kohdistuvaan moralisointiin tai toisen ihmisen suojeluun seksuaaliselta väärinkäytöltä tai onnettomuudelta. Se antaa moraaliselle kannanotolle ja suojelulle itsekeskeisen ja väkivaltaisen sävyn silloinkin, kun ne ehkä muuten olisivat hyviä ja tarpeen. Omasta mielestään suvaitseva ja hyväntahtoinen katsoja saattaa nähdä eroottisessa tai seksuaalisessa näkymässä jotakin loukkaavaa ja epämääräisellä tavalla väkivallan sukuista, vaikka näkymän tapahtuma ei ole suunnattu ketään vastaan. Ulkopuoliseksi jääneen loukkaantuneisuus ja siihen liittyvät väkivaltaiset yllykkeet ovat havaitsijan omassa piilotajunnassa. Mutta joskus tahallisella havaitsijan ulkopuoliseksi jättävällä eroottisuuden tai seksuaalisuuden esittämisellä voi ollakin tarkoitus loukata tai vähintään kiusata.
Seksuaalisen minuuden tiedostettu ja tiedostamaton monimuotoisuus ja hauraus tekevät sen narsistisesti herkästi haavoittuvaksi, ja haavoittumisen herättämä raivo liittää väkivallan seksuaalisuuteen. Mutta myös seksuaalisuuden kehityksessä on tekijöitä, jotka mahdollistavat väkivallan käsittämisen seksuaalisuuteen kuuluvaksi.
Pregenitaalisuuden sadismi
Koko pregenitaalinen seksuaalis-aistillinen mielihyvä sisältää sadistisen juonteen (Fenichel 1946). Sadismi on peräisin elimistön ravitsemiseen liittyvien toimintojen tuottamasta aistillisesta mielihyvästä lukuun ottamatta fallisen vaiheen sadismia. Mielikuvat ja asenteet, joissa eroottisen ja seksuaalisen halun kohteeseen suhtaudutaan niin kuin syötävään, juotavaan, saaliiseen tai vastaavasti ruumiin eritteisiin tai jätteisiin, saavat suhteellisen harmittoman ilmaisun eriasteisesti verhotussa kielenkäytössä, mutta mieltä ja käyttäytymistä hallitessaan ne eivät ole kaukana avoimesta sadismista ja väkivaltaisuudesta.
Fallinen käsitys sukupuolielimistä
Fallisen kehitysvaiheen seksuaalisuus on aggressiivisuuteen, sadismiin ja väkivaltaisuuteen nähden erikoisasemassa. Fallisessa vaiheessa ne eivät perustu ravitsemustoimintojen malleihin, vaan tälle vaiheelle luonteenomaiseen käsitykseen sukupuolielimistä, niiden rakenteesta ja toiminnoista.
Kun pieni lapsi kiinnostuu sukupuolielimistä siinä määrin, että hän panee merkille niitä koskevan sukupuolten välisen rakenteellisen eron, hänellä ei ole käsitystä maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä eikä vastakkaisten sukupuolten sukupuolielinten toiminnallisesta yhteensopivuudesta (Freud 1923, 1924). Lapsi ei pysty tässä vaiheessa omaksumaan oikeaa tietoa sukupuolisuudesta. Toisen käsityksen mukaan se johtuu hänen kypsymättömyydestään, toisen käsityksen mukaan hänen suojautumisestaan oikeaa tietoa vastaan, joka hänellä piilotajuisesti jo on. Joka tapauksessa lapsi päätyy fallisissa mielikuvissaan siihen käsitykseen, että oikeastaan on olemassa vain yksi varsinainen sukupuolielin, kuviteltu fallos, jonka konkreettinen edustaja on penis. Toisilla ihmisillä on fallos, ja toisilta se puuttuu. Se on joko otettu heiltä pois, tai heillä ei ole sitä alun perin ollutkaan. Teoreettisin termein sanottuna ihmiset ovat joko fallisia tai kastroituja. Tämä jako ei kuitenkaan fallisessa mielikuvamaailmassa seuraa jakoa miehiin ja naisiin, vaan sekä miehissä että naisissa voi olla niin fallisia kuin kastroitujakin.
Falliset kuvitelmat ja väkivaltaisuus
Kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota monimuotoisen fallisen dynamiikan keskeisimpään mielikuvaan eli mielikuvaan vain yhden sukupuolielimen, falloksen, olemassaolosta ja sen väkivaltaisuutta koskeviin seuraamuksiin.
Jos on olemassa vain yhdenlainen sukupuolielin, joka valmistautuu toimintaan suurenemalla ja jäykistymällä ja jonka toiminta on tunkeutumista, vaikka vastaan ottavaa elintä ei ole, siitä seuraa, että tunkeutuvan elimen toiminta on puhkaisemista ja rikkomista ja siksi luonteeltaan aggressiivista ja väkivaltaista. Kun se kuvitelmissa samalla edustaa aistillis-seksuaalista nautintoa ja sen huippua, se on sadistista. Tältä pohjalta on ymmärrettävissä, että erilaiset aseet–keihäät, miekat ja tikarit sekä erilaiset ampuma-aseet–sopivat hyvin falloksen symboleiksi unissa, retoriikassa ja alatyylissä. Symboleiksi sopiminen liittyy paitsi näiden esineiden muotoon myös niiden toimintaan.
Kun aktiivisen fallisen toiminnan mielihyvän huippu fallisten kuvitelmien mukaan on puhkaisevassa tai rikkovassa tunkeutumisessa kohteeseen, niin vastaavasti passiivisen fallisen mielihyvän, siis kohteena olemisen mielihyvän huippu on puhkaistuksi tai rikotuksi tulemisessa. Näistä aktiivisen ja passiivisen fallisen tyydytyksen perusmielikuvista versoaa sekä vivahteiltaan että avoimuudeltaan erilaisia johdoksia. Ne ovat siinä määrin yleisiä, että voitaisiin väittää, että elämme piilotajuisten fallisten mielikuvien hallitsemassa kulttuurissa, ja erityisesti käsitys seksuaalisuudesta on niiden vinouttama.
Fallisuus kulttuurissamme
Fallisia arvoja on kulttuurissamme vaikea aidosti kyseenalaistaa sekä sosiaalisissa suhteissa että itsetutkistelussa. Sankari on se, joka voittaa, valloittaa ja kukistaa elollisen tai elottoman, konkreettisen tai abstraktin vastustajan millä tahansa aineellisella tai henkisellä elämän alueella. Kielikuviemme mukaan luonnontutkija ei ole yhteistyössä luonnon kanssa, vaan hän valloittaa uusia alueita tieteelle ja alistaa luonnon palvelemaan inhimillisiä tarkoitusperiä. Ajattelija kumoaa vastustajansa, ja taiteilija valloittaa yleisönsä ja voittaa kilpailijansa. Me hahmotamme ympäristön ja sen tapahtumat tämän kaltaisten kielikuvien mukaan, ja vaikuttaa siltä kuin olisimme kykenemättömiä löytämään asioitten esittämiseen muunlaisia kielikuvia. Meri näyttää voimansa upottamalla laivoja ja tuhoamalla hyökyaalloillaan rantoja ja rakennuksia, ei kantamalla erilaisia jättiläisaluksia tai elättämällä mahtavaa flooraa ja faunaa.
Miksi luonnon raiskaaminen ja kansakuntien tai väestöryhmien alistaminen on, joskaan ei enää ihailtavaa niin kuitenkin välttämätöntä määräävissä asemissa oleville ja heidän kannattajilleen? Pelkkä lyhytnäköisyyteen tai tietämättömyyteen viittaaminen ei riitä. Miksi tietämättömyyden takia osoitetaan juuri tällaista lyhytnäköisyyttä ja tehdään juuri tällaisia virheitä? Olisihan ollut muunlaisiakin mahdollisuuksia. Myöskään ahneuteen tai kateuteen viittaaminen ei ole riittävä vastaus. On tutkittava, mitä ja miksi ahnehditaan tai kadehditaan.
Epäitsekkyys, lempeys ja nöyryys eivät ole arvostettuja hyveitä kulttuurissamme. Pikemminkin ne ovat pilkanteon kohteita, ja nöyryys on hävettävän rajamailla. Yhteistä näille kolmelle on väkivallattomuus. Sen sijaan ylpeys on lähes hyveen kirjoissa, vaikka se on loukkaantuvuutensa takia aggressiivisuuteen ja väkivaltaan altis. Toiset voittavan ja alistavan sankaruuden ihailu ja nöyryyden vieroksunta sekä näihin sisältyvä, usein tiedostamaton väkivaltaisuuden puolelle asettuminen näyttää kulttuurissamme kumpuavan jostakin syvästä ja itsepäisestä lähteestä niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin–toisten mielihyväksi, toisten mielipahaksi.
____________________________________________________________________________________________________
(- -)
Miksi luonnon raiskaaminen ja kansakuntien tai väestöryhmien alistaminen on, joskaan ei enää ihailtavaa niin kuitenkin välttämätöntä määräävissä asemissa oleville ja heidän kannattajilleen?
(- -)
L u u k k o n e n:
Nykyäänkin ihailtu Napoleon lähti vuonna 1798 valloittamaan Egyptiä. Mitään konfliktia maiden välillä ei ollut. Napoleon halusi pönkittää omaa valtaansa ja Ranskan asemaa. Mitään varsinaisesti moraalisesti väärää ei hänen toimissaan nähty.
Napoleon menetti Venäjällä 400 000 miestä vuonna 1812. Siitä huolimatta hän aloiti vuonna 1813 (huom!) voittoisat sodat ympärysvaltoja vastaan. Näin tärkeä oli oma kunnia kansan kärsimyksistä huolimatta ja kansan tuella.
Nykyään valta ja kunnia ovat tärkeitä varsinkin Putinille.
_________________________________________________________________________________________________________________________
Fallisen suojautumisen lähtökohtia
Ihmisen kohtaloon kuuluu, että lapsuudessa tärkeimpiin ja rakkaimpiin ihmisiin kohdistuva seksuaalisuus on lähes kaikissa ilmaisuissaan kielletty. Muuten ajauduttaisiin molemmille osapuolille vahingollisiin insestisuhteisiin. Mutta tämän lisäksi lapsi itse tajuaa ruumiillisen riittämättömyytensä seksuaaliseen suhteeseen aikuisen kanssa (Grunberger 1979). Hän jää vajaakykyisyytensä vuoksi jonkin ensiarvoisen yhteisyyden ja sen tuoman onnen ulkopuolelle. Vanhempien genitaalinen rakkaus merkitsee hänelle kaksinkertaista loukkausta: ehdotonta vajaakykyisyyttä ja ehdotonta ulkopuoliseksi jäämistä. Väistääkseen nämä loukkaukset hän korvaa seksuaalisen molemminpuolisuuden idean suuruuden, ylivoimaisuuden ja valloittamisen ideoilla. Iso ja mahtava fallos on valtikka, joka tekee kykeneväksi, oikeuttaa ja jopa velvoittaa niiden mukaiseen toimintaan. Ja kääntäen: tällainen toiminta on todiste valtikan omistamisesta.
Genitaalisessa seksuaalisuudessa pieni poika on vajaakykyinen, tehoton ja ulkopuoliseksi jäävä samoin kuin pieni tyttökin. Mutta voimasta, voittamisesta ja väkivallasta pienikin poika voi antaa näyttöjä ja siten todistaa "miehekkyyttään", niin kuin hän luulee. Samoin voi pieni tyttökin tehdä. Tyttö voi myös hyväksyä ruumiinrakenteensa mukaisen passiivisen kohteen aseman ja liittoutua valtikan omistajien kanssa ihailemalla voimaa ja väkivaltaa sekä alistumalla niihin ollakseen tällä tavoin luulonsa mukaan "naisellinen". Pieni poikakin voi alistua itseään voimakkaammalle ja liittoutua hänen kanssaan mutta pyrkiä samalla säilyttämään "miehekkyytensä" yrittämällä tilaisuuden tullen samastua tähän ja antamalla näyttöjä omasta voimastaan ja väkivaltaisuudestaan itseään heikompiin nähden.
Fallinen kuva seksuaalisuudesta
Genitaalisen mielikuvamaailman korvaaminen fallisella suojaa syviä narsistisia loukkauksia vastaan. Mielikuvituksessa tapahtuu kuitenkin siirtymä, jossa voimasta ja väkivallasta tulee ensin seksuaalisuuden keskeinen attribuutti ja seksuaalisuus jää vähitellen kokonaan niiden varjoon.
Sama fallinen väkivaltaisuus antaa lisävoimaa ja lisäväriä niin hyvin kilpailu- ja mustasukkaisuusaggressioiden kuin kantanäkykuvitelmienkin väkivaltaisuudelle, ja nämä puolestaan kiihottavat fallisia kuvitelmia yhä väkivaltaisemmiksi.
Osuvan esimerkin fallisesta seksuaalisuuden kuvitelmasta tarjoaa säkeistö Oscar Wilden (1929) runosta Balladi Readingin vankilasta.
Sillä rakkaimpansa surmaa mies jok-ainoa päällä maan,
joku sanoin kavalin tekee sen,
joku myrkkyä katseessaan,
sen pelkuri tekee suudelmin
mies uljas miekallaan.
Tällaiseen käsitykseen sidoksissa oleva elää ja kokee seksuaalisuuden sen mukaisesti. Hän pyrkii joko toteuttamaan sitä tai taistelemaan sitä vastaan taikka tavallisimmin molempia.
Fallisten mielikuvien hallitsema sukupuolisuus, joka taitavan väärennöksen tavoin pystyy pitkälle jäljittelemään genitaalisuutta, sisältää väistämättä keskeisenä osatekijänään väkivaltaisuuden (puhkaisemisen, rikkomisen) ja sen toiselle osapuolelle tuottaman vaaran, alistamisen ja loukkauksen, niiden edellyttämän piittaamattomuuden ja itsekeskeisyyden sekä näiden ihannoinnin. Seksuaalisuus ja väkivaltaisuus sekoitetaan toisiinsa, samoin miehekkyys ja sadismi sekä naisellisuus ja masokismi. Johdoksenakin fallinen "miehekkyys" merkitsee pyrkimystä ainakin verhotusti alistaa toinen ja vioittaa häntä omaksi voitoksi ja fallinen "naisellisuus" kuvitellun oman vajavuuden ja väkivallan kohteena olemisen hyväksymistä ja siihen alistumista.
Kun fallinen seksuaalisuus saa tyydytyksen nimenomaan valloittamisesta, alistamisesta ja rikkomisesta, olkoonpa kysymys aktiivisesta tai passiivisesta osapuolesta, voi näiden tapahtumien edustajaksi siirtymien kautta kelvata minkä rikkominen tahansa, esimerkiksi järjen, moraalin, hyvien tapojen tai omien sitoumusten asettamien rajojen. Rikkomista käytetään tällöin oman seksuaalisuuden toimivuuden, vapauden ja olemassaolon näyttönä. Mutta niin kuin muutkin perversiot fallinen perversio vaatii defensiivisen luonteensa vuoksi pakonomaisesti toistuvaa tyydytystä, koska usko tyydytyksen antamaan todistukseen seksuaalisuuden toimivuudesta horjuu yhä uudelleen lapsuuden käsittelemättömien genitaaalisten traumojen takia. Yritys parantaa seksuaalisen minuuden narsistisia haavoja pitää fallista kiihkoa yllä enemmän kuin seksuaalinen halu. Sisäisen sensuurin hämärtäminä ja toisiin heijastettuina falliset pyrkimykset ja mielikuvat voivat synnyttää tunteen toisten taholta uhkaavasta epämääräisestä pahasta tai väkivaltaisesta halusta, jota nämä toiset eivät pysty hallitsemaan tai eivät haluakaan hallita. Vaikka tällainen pelko onkin luonteeltaan foobinen, se vastaa valitettavan usein ihmisten välistä todellisuutta aina väkivaltaan asti.
____________________________________________________________________________________________________
(- -)
Kun fallinen seksuaalisuus saa tyydytyksen nimenomaan valloittamisesta, alistamisesta ja rikkomisesta, olkoonpa kysymys aktiivisesta tai passiivisesta osapuolesta, voi näiden tapahtumien edustajaksi siirtymien kautta kelvata minkä rikkominen tahansa, esimerkiksi järjen, moraalin, hyvien tapojen tai omien sitoumusten asettamien rajojen. Rikkomista käytetään tällöin oman seksuaalisuuden toimivuuden, vapauden ja olemassaolon näyttönä. Mutta niin kuin muutkin perversiot fallinen perversio vaatii defensiivisen luonteensa vuoksi pakonomaisesti toistuvaa tyydytystä, koska usko tyydytyksen antamaan todistukseen seksuaalisuuden toimivuudesta horjuu yhä uudelleen lapsuuden käsittelemättömien genitaaalisten traumojen takia.
(- -)
L u u k k o n e n:
Ikonen kuvaa tässä fallisen k a r a k t ä ä r i n toimintaa hänen valloitusretkillään yms. Tällainen voi tietysti toteutua myös fallisen suhteessa vakinaiseen kumppaniinsa, jota kohtaan kuitenkin uhkaa kyllästyminen, koska uutta valloitettavaa ei fallinen hänessä näe.
Ikonen ei kuitenkaan kirjoituksessaan missään kohden kuvaa kuvaa (ideaalisen) genitaalisen karaktäärin seksuaalista genitaalista toimintaa vakinaisen rakastettunsa kanssa. Voi herätä kysymys, että ovatko oraaliset, anaalis-sadistiset ja falliset aspektit genitaalisen henkilön rakastamistoimissa - siis kun nussitaan - ikään kuin "kiellettyjä"? Väitän, että myös genitaalisella tapahtuu rakastellessa taantumaa esigenitaaliselle tasolle ja osa-objektivoitumista yms. ja että juuri nämä puolet tuovat rakasteluun tarvittavaa vimmaa. Kyseessä on useimmiten väliaikaisesti myös sukupuolten jonkinasteinen "eriarvoistuminen" - kuitenkin halullisesti ja vapaaehtoisesti. Täten olisi erotettava toisistaan rakastavaisten sukupuolielämä ja muu sosiaalinen yhdessäolo, jossa keskinäinen kunnioitus ja yhdenvertaisuus (toivottavasti) vallitsevat
__________________________________________________________________________________________________________________________
Falliset ja kastroidut
Fallisessa mielikuvamaailmassa ihmiset jakautuvat fallisiin ja kastroituihin. Falliset ovat seksuaalisia ja ennen kaikkea "miehekkäitä". Kastroidut voivat olla seksuaalisia siinä mielessä, että he herättävät valloittamisen ja puhkaisemisen halun koko ruumiillaan ja olemuksellaan, joka on seksualisoitunut varsinaisen sukupuolielimen puuttuessa. Mutta jos heiltä puuttuu tällainen virikearvo eivätkä he ole tässä mielessä viehättäviä, he leimautuvat kelpaamattomiksi ja ulkopuolisiksi. Kirjoittajan sotaoloissa kuulema karkea lausahdus ilmaisee fallisuuden tämän puolen pähkinänkuoressa: "Se on niin ruma, ettei kenenkään pyssykään siihen laukea." Kastroitujen luokkaan joutuminen merkitsee siis sekä sitä loukkausta, että asianomainen leimautuu ruumiinrakenteeltaan vajaaksi ja sen kautta vajaakykyiseksi, että niitä loukkauksia, jotka sisältyvät joko väkivallan kohteeksi tai hylätyksi joutumiseen.
Fallinen loukkaantuvuus ja taistelu
Fallisten suojautumiskeinojen hallitseman seksuaalisen minuuden alttius loukkaantua ja loukata on erittäin suuri. Fallisessa maailmassa eletään alituisessa taisteluvalmiudessa, kun jokainen vähäinenkin tappio tai jossakin arvoasteikossa jonkun toisen alapuolelle joutuminen tai vain erimielisyys voi merkitä falliselle minuudelle narsistista loukkausta, joka sekä vaatii vastaamista että herättää narsistisen raivon. Voitto saavutetaan vain toisen alistamisella, kastroimisella ja rikkomisella, siis väkivallalla. Näennäisesti taistelu koskee sitä, kuka on fallinen ja kuka kastroitu. Syvimmiltään se on suojautumista lapsuuden oidipaalisia genitaalisia traumoja vastaan.
Fallisen suojautumisen kohtalokkuus
Kaikki psyykkiset kehitysvaiheet ja niille tyypilliset suojautumiskeinot elävät jossakin määrin ja joissakin muodoissa sekä yksityisessä ihmisessä että kulttuurissa. Sama koskee fallisia piirteitä. Mutta fallisen suojarakennelman kohtalokkuutta on, että fallisissa mielikuvissa väkivalta ei ole vain mahdollinen väline jonkin muun tavoitteen saavuttamiseksi, vaan väkivalta on itsearvo, lopullinen tavoite: valloittaminen, alistaminen ja rikkominen, siihen tarvittavan kuvitteellisen aseen omistaminen ja sen käyttö tai aseen puuttuessa sen kohteena oleminen. Kohtalokasta on edelleen se, että fallisen suojarakennelman pontimena olevista oidipaalisen genitaalisuuden narsistisista haavoista ei lapsi eivätkä vanhemmat pysty puhumaan eikä lapsi saa apua niiden käsittelyssä. Muista loukkauksista, fallisistakin, on helpompi puhua kuin niistä. Myös psykoanalyysissa tai psykoanalyyttisessa terapiassa niitä on vaikea tavoittaa fallisen suojautumisen takaa ja päästä läpityöskentelemään niitä tietoisen kosketuksen avulla.
Kukaan ei tiedä, kuinka paljon fallista dynamiikkaa ja fallisia mielikuvia sisältyy kulttuurissamme esiintyvään kilpailuun, valloittamis- ja voittamishaluun, alistamiseen ja nöyryyttämiseen, loukkaamiseen ja väkivaltaan. Siitä voi varmasti saada tietoa vain yksityisen ihmisen suhteen häntä tutkimalla. Toisaalta psykoanalyyttinen esiymmärrys sisältää tiedon, että fallinen suojautuminen voi olla niissä keskeisenä dynaamisena tekijänä. Se on seksuaalisen minuuden yleisen herkän loukkaantuvuuden ja siihen liittyvän narsistisen raivon rinnalla tärkein seksuaalisuutta, narsismia ja väkivaltaa toisiinsa yhdistävä tekijä.
Arkielämässä genitaalinen seksuaalisuus saa kantaa fallisen väkivaltaisuuden, loukkaantuvuuden ja itsekeskeisyyden huonoa mainetta, koska arkipuhe enempää kuin arkiajattelukaan ei erota niitä toisistaan.
___________________________________________________________________________________________________
(- -)
Arkielämässä genitaalinen seksuaalisuus saa kantaa fallisen väkivaltaisuuden, loukkaantuvuuden ja itsekeskeisyyden huonoa mainetta, koska arkipuhe enempää kuin arkiajattelukaan ei erota niitä toisistaan.
L u u k k o n e n:
Niinpä niin! Mutta ei Ikonenkaan selitä, millaista on genitaali(tason) keskinäinen rakastelutoiminta! Syntyy mielikuva kahdesta hellästä päällekkäin lähetysasennossa ilman mitään kiihkoa, ilman mitään intohimoa!
Fingerpori HS 18.5.2015. - "Lusikka" toimii aina!
Samoin psykoanalyttisessä kirjallisuudessa on suhteellisen tarkasti kuvattu erilaisia psykopatologisia prosesseja mutta ei (vastaavasti) sitä, millainen on p a r a n e m i s-prosessi. On vain kuvattu lopputulos, ei prosessia.
Erik H. Erikson (1902 - 1994) kirjoittaa teoksessaan Lapsuus ja yhteiskunta (1950; p. 239; s. 251 - 252;
suomentanut uudelleen Pertti Luukkonen):
(- -)
Genitaalisuus merkitsee täten esteetöntä kykyä kehittää orgastinen potenssi, joka on niin vapaa esigenitaalisista häiriöistä, että genitaalinen libido (eikä vain kinseylaiset seksuaaliset purkaukset) voidaan ilmaista heteroseksuaalisena vastavuoroisuutena, jolloin sekä penis että vagina ovat täysin herkkiä ja jolloin koko kehossa tapahtuu kouristuksenomainen jännityksen laukeaminen. Tämä on melko konkreettinen tapa sanoa jotain prosessista, jota emme todellakaan täysin ymmärrä. Tai sanoaksemme saman tilanteiden kautta: sen kokonaisvaltainen tajuaminen, että saa orgasmin huipentuvassa myllerryksessä ylivertaisen kokemuksen kahden ihmisen vastavuoroisesta säätelystä, vie terän vihamielisyydeltä ja potentiaaliselta raivolta, jota tuottaa miehen ja naisen tosi tai kuviteltu rakkauden ja vihan vastakohtaisuus. Tyydyttävät seksuaaliset suhteet tekevät näin muodoin seksuaalisuuden vähemmän pakonomaiseksi sekä ylikompensaation ja sadistisen kontrollin tarpeettomaksi.
(- -)
Erik "mammanpoika" Eriksonin teksti implikoi genitaalisen tason ihmisen seksuaalista h i m o a. Mutta hänkään ei selitä, mikä saa genitaalisen syttymään kiihkoonsa. Hän selittää vain lopputuloksen, ei prosessia.
Pertti Luukkonen (Psykopatologia-foorumi, psykologiaa ja psykopatologiaa) viewtopic.php?f=8&t=15674
pertti_luukkonen@kolumbus.fi (25.7.2015)
_________________________________________________________________________________________________________________________
K i r j a l l i s u u t t a
Fenichel O: The psychoanalytic theory of neurosis. Routledge Kegan Publ., London (1945), 1946.
Feldman S: Mannerisms of speech and gestures in everyday life. Int. Univ. Press, New York 1959.
Freud S: Über infantile sexualtheorien. Sexual-Probleme 4: 763 – 779, 1908.
Freud S: Die Infantile Genitalorganization. Int Z. Psychoanal 9: 168 – 171, 1923.
Freud S: Der Untergang des Ödipuskomplexes. Int Z Psychoanal 10: 245 – 252, 1924.
Grunberger B: Narcissism. Psychoanalytic essays. Int Univ Press, New York 1979.
Ikonen V: Jääsken kirja. Kirja Mono Oy, Helsinki 1966.
Kohut H: Thoughts on narcissism and narcissitic rage. Psychoanal Study Child 27: 360 – 400, 1972.
Wilde O: Hallitse Britannia. Englantilaista runoutta. WSOY, Porvoo 1929.
Kirjoittaja: Pentti Ikonen, FM, psykoanalyytikko (IPA)
Artikkelin tunnus: duo20052 ( 92030247) © 2014 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
