AD/HD

[Psykopatologia]

AD/HD,

ADHD (attention-deficit/hyperactivity disorder), ADD (attention-deficit disorder), alkuaan DSM-IV:n (1994) termistöä, suunnilleen sama kuin ICD-10:n (1992) hyperkineettiset häiriöt; aiemmin MBD (minimal brain damage, sitten dysfunction, myös difference ja delay); aiemmin myös Strauss’in (1947) oireyhtymä ja DAMP (deficit in attention, motor control and perpection), tarkkaavuus- ja/tai yliaktiivisuushäiriö, joka ilmenee jo ennen kouluikää ja säilyy aikuisuuteen. Häiriö on pojilla ainakin 3—4 kertaa tavallisempi kuin tytöillä.
— DSM-5:ssä (2013) häiriön kriteerit ovat suunnilleen samat mutta hieman lievemmät 17+ -vuotiailla.

Vuonna 1937 yhdysvaltalainen lääkäri Charles Bradley (1902—1979) huomasi psykostimulanteilla saadun edullisen vaikutuksen, "paradoksaalisen efektin”, tiettyihin lapsiin, joiden häiriö kuvattiin vuonna 1957 nimellä hyperkineettinen impulssihäiriö (Laufer). AD/HD:n prevalenssiksi lapsilla on arvioitu 1—2 %, ID (intellectual disability) -lapsilla 7—11 %. Häiriön heritabiliteetti on tuntuva, mutta osa oireista selittyy raskaudenajan ja synnytyksen komplikaatioilla, joiden etiologinen tarkastelu näyttää vähentyneen sen jälkeen, kun MBD:stä tuli AD/HD. Mikä tahansa frontaali-vaurio voi tuottaa AD/HD-oireita. Lievien tapausten erotus-diagnoosi hypomanian suuntaan voi olla ongelmallista.