Psykopatologia.munfoorumi.com

?

Mitä siitä?
Oliko kysymys kuka kärsii psykoottisesta masennuksesta? No itse en kärsi. Cipramil 20 mg ja Lyrica 450 mg pitää masennukset kurissa.
Vai oliko kysymys joistain tieteellisistä kysymyksistä psykoottisen masennuksen suhteen? Itse en osaa keskusteluun osallistua ennen kuin olen käynyt wikipedian ja "käypähoito"-suositukset aiheesta läpi.

Mirrin kanssa tukarilla väiteltiin, onko se varsinainen psykoosisairaus. Väitin, ettei ole. Kai se kuuluu mielialahäiriöihin, vaikka onkin psykoottistasoista?

On.

Mutta onhan psykoottistasoista pakkoneuroosiakin? Eikä se kai NEUROOSINA ole psykoosisairaus? Olinko siis kumminkin väärässä?

Tai anoreksian minäkuva voi olla psykoottistasoisesti vääristynyt...

Miten psykoottinen masennus ilmenee? Onko siinä harhoja kuten skitsofreniassa?

Rumamies, tarkoitin, että pakkoneuroottisella, anoreektisella tai masentuneella voi olla psykoottistasoisia oireita. Miksi vain psykoottistasoinen masennus siis olisi psykoosisairaus skitsofrenian ja maanisdepressiivisyyden tavoin, jos psykoottistasoisia oireita on vaikka missä häiriöissä, masennuksen lisäksikin?

Kyllä minulla faktat on hallussa.

Tiedän, tiedän. Mutta miksi vain masennus, jossa on psykoottisia oireita, olisi VARSINAINEN psykoosisairaus, mutta pakkoneuroosi, jossa on psykoottistasoisia oireita, tai anoreksia, jossa kehonkuva on psykoottistasoisesti vääristynyt, eivät ole VARSINAISIA psykoosisairauksia? Masennus on minusta mielialahäiriö tai masennussairaus, vaikka siinäkin pahimmillaan siis voi olla psykoottistasoisia uskomuksia/oireita.

On myös luokka "acute and transient psychosis", jossa on lyhyaikaisia skitsofreenisiä tai -formisia ja paranoidisina psykooseja ym. Käytännössä jos oireet ovat pääosin psykoottisia, häiriötä pidetään psykoottisena, vaikka se olisi lyhyt ja lievä.

"Pakkoneuroosi" voi joissain tapauksissa on viimeinen puolustus psykoosia vastaan, mutta silloin diagnoosi on epätarkka tai virheellinen; kyseessä on borderline.

Kysymys on kiintoisa ja ymmärrän pointin ja palaan.

Voidaan esimerkiksi merkitä: anoreksia/neuroosi, anoreksia/rajatila, anoreksia/psykoosi.

On äkillisiä, monimuotoisia psykoottisia häiriöitä ja reaktiivisia psykoosejakin. Minua ihmetyttää sen osastonpsykiatrin kaavailema harhaluuloisuushäiriö, kun yhtään ainutta harhaluuloakaan ei ollut, puhumattakaan nyt mistään piintyneistä uskomuksista, joihin ei millään toisen sanomisilla ja todisteluillakaan olisi vaikutusta.

Terapeutin mukaan minulla voi joskus stressaavina aikoina olla lievää horjuvuutta realiteettitestauksessa, mutta se kuulema korjautuu hetkessä itsekseenkin, ja viimeistään keskusteltaessa. Tuo kuulostaisi korkeintaan joltain rajatilaan liittyvältä jutulta, niiltä Kohutin tai Kernbergin (en muista kummalta luin) mainitsemilta mikropsykooseilta, joita saattoi olla vaikkapa narsisteilla.

Mirrin kanssa kiisteltiin tosiaan psykiatrisen diagnostiikan psykoosisairauksista, ja niitä tässäkin tarkoitin. Siis niitä varsinaisia vanhan ajan mielisairauksia. Tiedän analyyttisen tasodiagnostiikan jaon neuroottistasoisiin, rajatilaisiin ja psykoottisiin häiriöihin.

Anoreksia ei kai ole psykoosisairaus, siis sitä ei kutsuttaisi mielisairaudeksi. Mutta onko psykoottinen masennus mielisairaus?
Olisin halunnut jo heittää romukoppaan koko tuon sanan, mutta Mirri sitä viljeli, samoin kuin psykiatriassa vähän kyseenaölaista sairaussanaa ylipäänsä, minusta liian laveasti.

Omia tulkintojani:
Psykoosi sanana hämää helposti, koska sillä on 2 merkitystä:
a) todellisuudentajun puuttuminen/pettäminen
b) mielisairaus

Itselläni on mm. määrittämätön skitsofreenistyyppinen häiriö. Mulle on selitetty, että se tarkoittaa mulla olleen lyhytkestoisen psykoosin, jossa oli piirteitä eri skitsofreniaryhmän sairauksista. Mulla ei kuitenkaan ole skitsofreniadiagnoosia, koska en paljon kuullut ääniä tai nähnyt harhoja. Oli pääasiallisesti ajatusharhoja.
Ei diagnooseihin pidä jumittua. Ne on vaan jonkinlaisia tulkintoja eri instansseja ja paperisotaa varten, ja ne auttavat myös hoitohlökuntaa työssä.

Reaalinen vointi on tärkein, ei termit tai käsiteanalyysit.

Vain psykoosit ovat psykiatriassa mielisairauksia. Muut (ja nykyisin jo mielellään psykoositkin) mielenterveyden häiriöitä. Sen otsikon alle oli skitsofreniakin jo sijoitettu Lönnqvistin (2007) Psykiatria -kirjassa.

Psykoosikin tosiaan on ratkaisu sietämättömään elämäntilanteeseen tai ongelmaan. Psykoottisia oireitakin voi tulkita, ja se on todella mielenkiintoista. Manian sanotaan olevan defenssi masennusta vastaan, ja psykoottisessa ajattelussa näkee projisointia ja muita primitiivisiä defenssejä todella toiminnassa. Kun on Euroopan keisari, ei ole pieni, voimaton, vähäpätöinen ja hyljeksitty tms.

Ja on sillä oikealla diagnoosilla väliä potilaalle itselleenkin, ihan ensiksi jo lääkityksen takia, ja muutenkin. Kyllä se voi vaikuttaa siihen, miten sinuun suhtaudutaan tk:ssa vaikkapa vain somaattisia juttuja tutkituttaessasi tai polilla, mikä diagnoosi sinulle on annettu. Ja minulla se vaikuttaa minäkuvaan. Haluan tietää sairaudestani, sen synnystä, ennusteesta ja sen hoitomahdollisuuksista mahdollisimman paljon ja yrittää suhtautua siihen parhaalla tavalla. Kunhan nyt saisi sen oikean diagnoosin, johon sopeutua, eikä ihan psykiatrin omien korvien välistä projisoitua. Keljusti sanottuna.

Äh, taas kirjoitin liian henkilökohtaisia. No, väliäkö enää.

Psykiatriassa vain psykoottiset psyykkiset hankaluudet ovat mielisairauksia.

Minä en ymmärrä vieläkään psykoottista masennusta. Onko käytännön esimerkkiä?

Miten tuo eroaa skitsofreniasta? Vai onko kyseessä skitsofrenian joku muoto?

Harhaluulot (deluusiot) ja varsinkin aistiharhat (hallusinaatiot) ovat epätyypillisiä, vaikkakin niitä voi olla psykoosin vaikeammissa vaiheissa. Skitsofreniassa vastaava on nimen omaan tyypillistä ja on jatkunut/jatkuu vaikeamman vaiheen ohi ja yli.

Itse kun vuonna 2007 sain vakavan raivokohtauksen, se luokiteltiin "määrittelemätön psykoosi (lyhytkestoinen)", mutta kaksi viikkoa sairaalassa oltuani kyseinen diagnoosi oli kadonnut, ja olin saanut persoonallisuushäiriödiagnoosin "sekamuotoinen persoonallisuuushäiriö epävakain piirtein". Onko tämä sama kuin rajatila?

No minulla on muistaakseni kerran diagnosoitu psykoottinenkin masennus, muttei minulla koskaan ole ollut tuommoisia mädäntymistasoisia juttuja, vain tuota stressaavina aikoina hetkeksi (=pari minuuttia) horjahtelevaa realiteettitestausta ja vakavan masennuksen kielteisiä, pessimistisiä ajatuksia itsestä, toisista ja maailmasta.

Minusta on alkanut aina yhä enemmän tuntua, että nuo diagnoositkin voivat olla aika sopimuksenvaraisia juttuja, niissäkin vähän horjahdellaan.