Onko alkoholissa romanttista taikaa?

[Psykopatologia]

KOLUMNI http://www.hs.fi/elama/a1435719462131

Onko alkoholissa romanttista taikaa?
Kyösti Niemelä Kirjoittaja pitää maissioluesta, punaviinistä ja gin tonicin juomisesta pillillä.

"Sulla on aina niiiin ihania tukkavirityksiä ja läppiä, nähdään joskus kahvilla", voi selvän miehen sanomana pelästyttää naisen.

Totta kai olen kiitollinen alkoholille, sillä se on auttanut jokaisen romanttisen suhteeni syntymistä.

Humaltuneena olen kumartunut lähemmäksi, keskittynyt porukassa yhteen ihmiseen, avautunut elämänvaiheistani, istunut rennon ja itsevarman oloisena, katsahtanut tiiviisti silmiin ja kaikkea muutakin.

Mietityttää kuitenkin, miten alkoholi on minua näissä tilanteissa itse asiassa auttanut.

Usein ajatellaan, että alkoholi heikentää häpeänpelkoa ja avaa tunteiden portit, ikään kuin liuottaa estot aivoista pois.

Pitää kuitenkin muistaa, ettei alkoholi tee tällaista aina ja kaikille. Maailmalla juodaan paljon alkoholia ilman, että kukaan alkaa flirttailla, avautua tai käyttäytyä muutenkaan oudosti.

Esimerkiksi italialainen maatyöläinen voi juoda huomattavan määrän alkoholia ilman, että hänen estonsa alkavat kadota. Välimeren maissa alkoholilla on ylipäänsä pienempi vaikutus ihmisten käyttäytymiseen kuin Suomessa.

Ehkä kyse ei olekaan aivokemiasta vaan antropologiasta: ei veren promilleista vaan kulttuurin säännöistä. Humala antaa suomalaisille miehille luvan sanoa asioita, joita ei muuten sanoisi. "Sulla on aina niiiin ihania tukkavirityksiä ja läppiä, nähdään joskus kahvilla", voi selvän miehen sanomana pelästyttää naisen.

Humalaisen sanomana sama voikin kuulostaa herttaiselta ja sympaattiselta ja johtaa ehkä kahville menemiseen.

Jos ehdotan humalassa yhteisiä jatkoja ja saan pakit, se ei tunnu yhtä tukalalta kuin pakit selvin päin esitettyyn pyyntöön.

Koska, hei, kännissä.

Tietysti alkoholin vuoksi tehdään myös tyhmyyksiä, mennään seisomaan liian lähelle toista ja kerrotaan tympeitä seksiaiheisia vitsejä. Yksi suuri syy tähän on se, että takaraivoissamme me suomalaiset tiedämme, että kännissä tehtyä ei täällä tarvitse hävetä niin paljon.

Häpeä ja pelko häpeästä estävät meitä tekemästä myös kauniita ja hyviä asioita, kuten osoittamasta romanttista kiinnostusta. Humala on yhteisesti hyväksytty keino lieventää häpeän valtaa. Humala on suomalaisten oma vapaakaupunki.

Kiitos siis alkoholi. Mutta ei sen vuoksi mitä teet aivoilleni – sitä voisit vähän rajoittaakin – vaan sen vuoksi, mitä suomalainen kulttuuri antaa minun ja muiden tehdä sinun kauttasi.

[Ryysy]

Varmaan kaikki mitä sanon tulkitaan alkoholistin puolustus- ja selittelypuheena. Sanonpahan silti.

Usein ajatellaan, että alkoholi heikentää häpeänpelkoa ja avaa tunteiden portit, ikään kuin liuottaa estot aivoista pois.

Jotkut sanovat, että tietyt huumeet avaavat joitakin tunteiden portteja, mutta olen kokenut myös alkoholin 'aiheuttavan' tällaista. Toki joskus sitä voi käyttää myös tunteiden patoamiseen.

Ehkä kyse ei olekaan aivokemiasta vaan antropologiasta: ei veren promilleista vaan kulttuurin säännöistä. Humala antaa suomalaisille miehille luvan sanoa asioita, joita ei muuten sanoisi.

Tästähän on sanonta, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Lisäisin tähän: paitsi kännissä.

Humalaisen sanomana sama voikin kuulostaa herttaiselta ja sympaattiselta ja johtaa ehkä kahville menemiseen.

Aivan, voi johtaa. Se riippuu paljon vastaanottajasta.

Tietysti alkoholin vuoksi tehdään myös tyhmyyksiä, mennään seisomaan liian lähelle toista ja kerrotaan tympeitä seksiaiheisia vitsejä. Yksi suuri syy tähän on se, että takaraivoissamme me suomalaiset tiedämme, että kännissä tehtyä ei täällä tarvitse hävetä niin paljon.

Ai ei muka tarvitse. Mitäs nämä paljon puhutut krapulamorkkikset sitten ovat?

[Ryysy]

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn073-30_0.pdf

Tapani Kilpeläinen & Jussi Omaheimo

[POIMINTOJA ARTIKKELISTA, Ryysyn huomio. Kannattaa lukea koko helahoito, jos kiinnostaa.]

Työväenluokkainen juomatapa on julkinen ja humalahakuinen. Alemmat sosialiluokat juovat muita useammin avoimesti kapakassa. Julkisuuden vuoksi juominen on näkyvillä, mikä puolestaan merkitsee sitä, että se on helppo stigmatisoida.

Alkoholisti-stigma synkkenee pelkän kännissä mokailun kuvauksesta koko ihmisarvon vieväksi leimaksi. Juomarin ei enää ajatella olevan väliaikaisesti humalassa, vaan häntä aletaan pitää vastuuttomana epäonnistujana.

Juomista kulttuurimuotona ei hyväksytä puhumattakaan siitä, että voitaisiin ajatella jollakulla todella olevan syyn juoda.

Alkoholihistorioitsija Matti Peltonen on ironisoinut sanomalla "Euroopan sivistysmaissa ei [Suomessa] varsin yleisen tulkinnan mukaan esiintynytkään alkoholin aiheuttamaa päihtymystä".

Lisäksi on muistettava, etteivät kapakoiden asiakkaat määrittele alkoholismia samalla tavoin kuin lääkärit: asiakkaat eivät kiinnitä huomiota juomismotivaatioon tai juodun alkoholin määrään vaan juomisen seurauksiin, siis siihen mitä juominen konkreettisesti juomarille aiheuttaa.

Humala tasa-arvoistaa keskusteluja ja helpottaa kohtaamista. Kysymys ei välttämättä ole pelkästään siitä, että humala vähentäisi estoja: ihmisten avoimuus ei juonnu ainoastaan alkoholista, vaan juomistilanne antaa luvan tilittää. Kulttuurisesti kondifioitu kontaktilupa saattaa olla humalaa tärkeämpi seikka. Näin köyhät tekevät keskenään sen, mihin rikkaat tarvitsevat terapiavastaanottoja.

[Psykopatologia]

Sateentekijä: Romanttinen shampanjaillallinen miellyttävässä seurassa saa ainakin meikäläisen taikavoiman valtaan.

Mistä tiedät?

[Psykopatologia]

Niin, siis fantasiassa.

[Psykopatologia]

Sie glückliche!

[SADE]

Millainen tuo shampanjaillallinen on noin ihan konkreettisesti?

[Ryysy]

Onko Rentun ruusu romanttinen kappale? (Itsellä tulee vain oma isä ko. kappaleesta mieleen, niin en osaa sanoa.)

[Psykopatologia]

(- -)
Kiitos siis alkoholi. Mutta ei sen vuoksi mitä teet aivoilleni – sitä voisit vähän rajoittaakin – vaan sen vuoksi, mitä suomalainen kulttuuri antaa minun ja muiden tehdä sinun kauttasi.

On muistettava, että kirjoittaja on sama tyyppi, joka kirjoitti kohtukateudesta, viewtopic.php?f=8&t=15164&hilit=kohtukateus , joka sai foorumilla karun vastaanoton.

[Ryysy]

Teetkö jotakin psyko(pato)logista analyysia kirjoittajasta? Jo näistä kahdesta tekstistähän saa hyvät.

[Psykopatologia]

Joo, itse asiassa teen; tietynlainen kuva muotoutuu itsestään.

[Kissi]

Jos noin sanot, niin joudut vastaamaan! Millaisen mielikuvan olet saanut minusta, Kissistä?

[Ryysy]

Joo, itse asiassa teen; tietynlainen kuva muotoutuu itsestään.

Minullakin sinusta;

Et ole taiteellinen eikä sinulla ole selkärankaa. Tarvitset ammattiapua. Tavallinen psykiatri ei riitä. Sinun pitää mennä Wieniin tai jotain. Ymmärrätkö? Sinun pitää saada yliopistotasoista hoitoa. Freudin opiahjossa, missä sinua tutkitaan ja tarkkaillaan. Sellaista apua sinä tarvitset. Viikkokäynti ei riitä. Ei. Sinä tarvitset ryhmän. Psykiatriryhmän, joka työskentelee kellon ympäri pohtien sinua ja pitäen konferensseja. Tarkkaillen sinua, niin kuin Elefanttimiehelle tehtiin. Siitä minä puhun, vain sillä tavalla sinä tulet terveemmäksi.

(Tämä oli sitten vitsi, suoraan yhdestä hauskasta televisio-ohjelmasta.)

[Psykopatologia]

Jos noin sanot, niin joudut vastaamaan! Millaisen mielikuvan olet saanut minusta, Kissistä?

Kiitän luottamuksesta, mutta huuleni ovat (yleisesti) sinetöidyt, ja kirjoitain (enimmin ikään kuin) virkavastuulla.