Häpeän kulttuurit

[Ryysy]

Katsoin eilen ohjelman kiinalaisista orpokodeista (löytyy myös Yle areenasta Ulkolinja: Kiinan hylätyt lapset), joihin oli sijoitettu elinkautisvankien ja kuolemaan tuomittujen lapsia. Oli sekä outoa että kauheaa, missä määrin kuolemantuomion tuottama häpeä vaikutti näihin ihmisiin - ja kuinka vaikea sitä oli kenenkään kyseenalaistaa. Ihmisille - sekä kuolemaan tuomittujen vanhempien lapsille, sukulaisille, tutuille, kaikille, oli täysin normaalia tuntea häpeää - ja niin "kuului" olla.

Ensinnäkin tuota kulttuurin piirrettä oli vaikea ymmärtää, koska se tuntui väärältä ja epäoikeudenmukaiselta, mutta toisaalta en olekaan elänyt ko. kulttuuripiirissä. Joka tapauksessa nämä kaikki ihmiset tunsivat mielestäni häpeää ns. vääristä syistä. Tästä aloinkin miettimään, että onko suomalaisessa kulttuurissa tai muissa kulttuureissa joitakin asioita, joista häpeää koetaan ns. vääristä syistä? Sellaisen muistan kuulleeni, että Japanissa häpeäkulttuuri olisi erityisen "hullu". Mutta sitä taas en osaa hahmottaa yhtään onko länsimaissa... tai Suomessa mitään tiettyä häpeäkulttuuria.

Kai itsekin tuntisin jonkinlaista häpeää (tai ehkä pikemminkin surua tai vihaa), jos äitini tai isäni olisi jonkun tappanut, mutta en usko, että sen takia kaikki hylkäisivät minut.

Dokkarissa ei kerrottu mitkä kaikki teot Kiinassa johtavat kuolemantuomioon, mainittiin kylläkin että joistakin rikoksista kuolemantuomio oli poistettu (en muista kuin jonkin norsunhampaiden salakuljetuksen tai vastaavan). Wikipedia taas kertoo, että Kiinassa myös huumeiden salakuljetus voisi olla riittävä teloituksen syy.

[Ryysy]

No hei Ryysy, minusta tuntuu että Suomessa ei hävetä mitään. Kaikki, mikä muissa maissa olisi häpeällistä, kuuluu meillä "kansantautiin". Juopottelu - normaalia, itsemurhat - normaalia, työttömyys (saattoi tuottaa häpeää pari-kolmekymmentä vuotta sitten) - nyt sekin on normaalia, alastomuus tai alasti riehuminen - normaalia, tunteiden näyttäminen (miehillä) - normaalia. Olemme hyvin häpeämätön kansa!

BB-Johanna (mm. Viidakon tähtöset-sarjassa) on tehnyt erinomaista työtä tuodessaan tunteiden näyttämisen kulttuurin takaisin Suomeen. Hän on idolini, koska hän on näyttänyt, että ei olekaan niin kauheaa, jos vähän itkee niin ilosta kuin surusta tai pelkästä säikähdyksestäkin!