"Stalkkerin" psykopatologia

[Ryysy]

Onko sellaista? Onko palstalaisilla kokemuksia tai tietoa?

Olisi helppo ilman mitään tunteita sanoa, että "näitä juttuja on useita, nämä ovat ikävä kyllä hyvin yleisiä, pakkomielteisiä ihmisiä on aina". Uutisissa on kuitenkin usein tämän tyyppisiä juttuja: "henkilö x tappoi entisen puolisonsa", "henkilö y räjäytti enstisen puolisonsa auton". Niin voiko mistään lopulta tietää, että kuka on uhkauksinensa tosissaan ja kuka ei?

Yritin etsiä tietoa jopa enklanniksi, mitä en kaikkea ymmärrä:

Narcissism and terrorism: how the personality disorder leads to deadly violence
http://www.theguardian.com/world/2015/j ... ?CMP=fb_gu

What do Sydney siege gunman Man Haron Monis, Germanwings pilot Andreas Lubitz, Norwegian mass murderer Anders Breivik, and Isis killers Mohammed Emwazi and Jake Bilardi have in common? Delusions of grandeur, a fear of failure and a need for admiration
___

Tuokin juttu käsittelee enemmän joukkomurhaajia ynnä muita. Mutta onkohan jotakin yhdistävää tekijää näillä "stalkkereilla" tai ihmisillä, joilla on "pakkomielle" suhteessa johonkin noihin narsismeihin ja muihin? Mietin laitanko vertaistukeen vai tähän, mutta ehkä tähän, koska haluaisin jotain asiainfoakin. Mutta mielellään kuulen myös tutun kaiman koiran isännän kokemuksia asioista... siis oikeasti. Kun miten tällaisissa tilanteissa toimitaan?

Stalkkerillakin on varmasti paha olla ja kaiketi hän ei voi mitään pakkomielteelleen... mutta silti. Jotain tarttis tehrä.

[Ryysy]

Kiitos, perehdyn!

Kiinnostaa myös se, voiko tavan tallukka auttaa mitenkään rakentavasti ihmistä, jolla on pakkomielle johonkin henkilöön? Mitä tällaiselle henkilölle kannattaisi sanoa, että hän lopettaisi tekonsa ja uhkailunsa? Voiko siis mitenkään puuttua (ulkopuolisena - ei siis ex-puolisona) stalkkerin tekemisiin? Ei voi olla niin, että ainoa keino on tehdä rikosilmoitus.

[Ryysy]

En usko, että kyseessä on aina ns. klassinen narsisti (tunteeton muita kohtaan jne. - en vieläkään tiedä mitä narsismi kulloinkin tarkoittaa).

Kyllä itsellänikin on ollut "pakkomielteistä" toimintaa nuorempana, juuri kliseistä itsemurhalla uhkailua yms., koska on ollut niin paha olo eron jälkeen. Silloin (yli kymmenen vuotta sitten) en edes tajunnut, että tällainen "uhkailu" voi toista vahingoittaa. Olin kai niin sisällä vain omissa tunnemaisemissani.

Hirveä pelkistys: on parempi uhkailla omalla itsarilla, enemmän vahinkoa aiheuttaa se, kun ihminen uhkailee toisen henkeä tai toisen omaisuuden vahingoittamista. Eli mistä sen voi tietää milloin kukakin on ns. tosissaan. Ei kai mistään?