Psykopatologia kirjoitti:Esittämäni maksimaalinen samankaltaisuus olisikin ymmärrettävä persoonallisuuden tiettyjen ydinasioiden
samankaltaisuutena, joita voisivat olla mm. psyykkinen liikkuvuus, per se, ja (yleinen) uteliaisuus. Tällöin
jos vaikkapa leffaan mennään, lähtee introvertti mies katsomaan ekstravertin vaimon valitsemaa toiminta-
elokuvaa, koska hän on utelias ja myös kiinnostunut vaimonsa kiinnostuksen kohteista.
Psyykkinen liikkuvuus ja per se kiinnostavat. Mutta mitä tuo psyykkinen liikkuvuus tarkoittaa? Siis onko se psyykkistä liikkuvuutta, että pystyy omaksumaan vaikeita matemaattisia yhtälöitä, jos ne ovat aiemmin olleet tuntuvan vaikeita, ellei mahdottomia, vai onko se sitä, että kärjistäen ilmaistuna ei omaa mitään periaatteita? Vai onko se 'vain' kaikkea mahdollista epämukavuusalueelle menemistä? Tuo leffaan meno ei nyt hirveästi vaadi... mutta olisiko hyvä esim. olla kiinnostunut myös puolison 'tyhmistä' kiinnostuksen kohteista? Ja ei kai se kaikessa määrin ole edes tarpeellista, niin jää sitten jotain 'omaakin'. Sitä paitsi, hulluksihan sitä toinen jo tulisi, jos pakottaisi toisen kiinnostumaan kaikista ääliömäisistä tosi-teevee-sarjoista ja muusta huuhaasta.
Joitakin mielenjoustavuusongelmia olen itsessäni havainnut suhteessa seurustelukumppaniin. Pystyn olemaan enkelipalloihin ja henkisiin juttuihin hurahtaneen ystävä, mutta en mitenkään pysty seurustelusuhteeseen. En myöskään pysty suhteeseen ihmisen kanssa, joka järjestelee hyvää tarkoittaen yllätyksiä, matkoja, mitään tuollaisia. Sen sijaan taas, jos itselläni olisi rahaa, niin olisin heti ensimmäisenä järjestämässä kaikkia yllätyksiä ja kivoja juttuja toiselle. En tiedä mikä siinä ahdistaa, jos on yllätysten kohteena... kun se, että on itse yllätyksen järjestäjä, se on paljon miellyttävämpää. Mutta mulla on hullun paperi, niin saan olla epäjoustavakin ja epäsuhtaisesti vieläpä.
