Psykopatologia.munfoorumi.com

[Pastori] Laura Mäntylä on aina tuntenut olevansa urheilullinen.

Syrjitäänkö lihavia ulkonäön takia?
Laura Mäntylälle koripallon pelaaminen ja hääpuvun sovittaminen merkitsevät itsensä ylittämistä. Hän ei ole sinut sen kanssa, että on lihava. Tutkijat haluavat nyt tietää, missä tilanteissa ulkonäkö estää ihmistä elämästä täysillä. Kerro omat kokemuksesi HS:n kyselyssä.
SUNNUNTAI 7.6.2015 2:00 Päivitetty: 8.6.2015 7:01 Anna-Stina Nykänen, Kaisa Rautaheimo HS http://www.hs.fi/sunnuntai/a1433478894131

Pieni ompelimo Helsingin Kruununhaassa. Verhot on vedetty kiinni, ettei näyteikkunasta näe sisään. Peilin edessä nainen vetää varoen ylleen ompelijan harsimaa lakanakankaista sovitusmallia, hänelle suunnitellun puvun protoa.
Laura Mäntylä on menossa naimisiin. Hän sovittaa hääpukuaan. Eikö ole ihana hetki? Voisi ollakin, mutta Mäntylää ahdistaa. Häntä hävettää, kun kaikki katsovat häntä.
40-vuotias Mäntylä inhoaa sitä, että ulkonäköön kiinnitetään huomiota. Hän on aina vältellyt vaatteiden hankkimista ja sovituskoppeja eikä pitkiin aikoihin edes katsonut peiliin. Hän ei ole sinut sen kanssa, että on lihava.
(- -)

"M a h a r a s v a"

Näin pääset eroon maharasvasta: ”Kaikkein paras, yksinkertaisin tapa”
Julkaistu: 9.6. 6:30, päivitetty: 9.6. 6:47 http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art ... 58991.html

Diabetekseen ja sydänsairauksiin liitetyn vyötärölihavuuden voi karistaa liikunnalla.

Liikunta on tärkeässä roolissa vyötärölihavuuden ja sisäelinten ympärille kertyneen rasvan karistamisessa. Toisin kuin ihonalaisen rasvan kohdalla, vatsaontelon sisälle kertyneeseen rasvaan pelkkä liikunta vaikuttaa selvästi, kertoo professori Pertti Mustajoki.

– On tehty tutkimuksia, joissa vyötärölihavat ovat ryhtyneet liikkumaan runsaasti, mutta paino on pysynyt ennallaan. Pelkkä liikuntakin on vähentänyt vatsaontelon sisällä olevaa rasvaa.

Myös professori Aila Rissanen on samoilla linjoilla.

– Kaikkein paras, yksinkertaisin tapa on laihtua liikunnan avulla, Rissanen kertoo.

Rasvaa myös vatsaontelossa

Vyötärölihavuudesta puhutaan, kun naisen vyötärön ympärys ylittää 90 senttimetriä ja miehen 100 senttimetriä.

Jos vyötärölle on kertynyt rasvaa, on se usein merkkinä myös siitä, että vatsaontelon sisälle on kertynyt rasvaa. Vatsaontelon sisälle kertynyt rasva on salakavala terveysriski, sillä siihen on liitetty useita sairauksia kuten aikuistyypin diabetes ja sydänsairaudet.

– Sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva nimenomaan aiheuttaa aineenvaihduntamuutoksia. Se aiheuttaa pientä tulehdusta elimistöön ja lisäksi insuliinin vaikutuksen heikkenemistä, mikä on tärkein syy aineenvaihdunnalliseen ongelmakenttään, joka siitä sitten lähtee liikkeelle, Rissanen kuvaa.

Sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa voi olla myös normaalipainoisilla. Kolmen vuoden takaisen, International Journal of Epidemology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan vyötärölle kertynyt rasva saattoi lyhentää elinikää myös niillä iäkkäillä, jotka eivät olleet ylipainoisia, mutta joiden vyötärönympärys ylitti raja-arvot.

Perimä altistaa

Vyötärölihavuudelle altistava tekijä on perimä. Miehillä on suurempi taipumus vyötärölihavuuteen kuin naisilla, sillä naissukuhormoni estää jonkin verran rasvan kertymistä vatsaonteloon.

Myös elintavoilla on vaikutusta. Esimerkiksi tupakoitsijoilla on suhteessa enemmän sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa kuin tupakoimattomilla. Samoin myös alkoholin kulutus vaikuttaa vatsaontelon sisälle kertyvän rasvan määrään.

Vaikka sisäelinten ympärille kertynyt rasva on terveysriski, Mustajoella on hyviäkin uutisia.

– Vatsaontelon sisälle kertynyt rasva lähtee normaalilla laihduttamisella suhteellisesti nopeammin pois kuin ihon alta. Mikä tahansa laihtumiskeino saa sen vähenemään.

Jos tarkoituksena on kuitenkin karistaa kunnolla kiloja, kannattaa liikunnan lisäämisen lisäksi tarkistaa myös ruokavalio. Molemmat asiantuntijat korostavat, että laihduttamisessa tärkeää on sisäistää terveelliset elämäntavat.

– Laihdutusruokavalion tulisi olla nautinnollista eikä hampaat irvessä ja silloin se vaatii sellaisen elämäntavan, johon kuuluu myös liikunta, Rissanen toteaa.

Ina Kauppinen

Edellä käsitellään lihavuuteen liittyviä sekä psykkisiä että fyysisiä ongelmia, ja tuodaan esiin lahduttamisen
yksinkertaisuus ja muka helppous. Laihduttaminen on kuitenkin tuntuvan vaikeaa. Käsittelen asiaa myöhemmin
nimen omaan ikään liittyen.

"Diabetekseen ja sydänsairauksiin liitetyn vyötärölihavuuden voi karistaa liikunnalla."

Kumma, kun jatkuvasti lyödään ja syyllistetään diabeetikkoja ja sydänsairaita vaikka sellaiseksi voi tulla ihan normaalipainoinenkin.

Niin, mutta ko. viestihän on kohdennettu.

Nuorison tai lasten kommentit eivät häntä satuta. Vaikeinta on sivistyneitten aikuisten seurassa. He kun eivät sano mitään ääneen, hän voi vain kuvitella, mitä he ajattelevat. Hän pelkää, että toiset arvioivat hänen ulkonäköään, vaikka ei voi sitä tietää. Haavoittuvuus on jäljellä. (HS-jutusta)

Luulen, että ulkonäkökeskeisyys on niin sisäänrakentunutta (joillakin eli minulla), että saatetaan jo lähes tiedostamatta arvioida toisen ulkonäköä, vaikka ulkonäölle ei 'arvioijan' näkökulmasta olisikaan mitään merkitystä. Olen ainakin joskus kesken keskustelun havahtunut miettiväni jotakin kummallisuuksia tyyliin 'no niin, katsoin häntä pitkään, ajatteleeko hän nyt, että katsoin häntä arvioivasti, ajatteleeko että katsoin hänen lihavuuttaan, apua, sitähän tässä näköjään arvioinkin, olen hirveä ihminen vai olenko, onkohan hän edes lihava, mitä koko lihavuus tarkoittaa'. En tiedä onko tämä kesken keskustelun omiin outoihin ajatuksiin hukkuminen normaalia vai liittyykö se ehkä vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mihin taas saattaa liittyä sellaista outoa tarkkaavaisuutta, että koko ajan lähes tiedostamattaan arvioi omia ja toisten reaktioita ym. niin tarkkaan... Kun lihava ihminen on tuttu eli totuttu, niin mitään tällaista silloin ei tietysti ole. Eikä onneksi ainakaan usein itse havahdu juuri lihavuutta koskeviin ajatuksiinsa. (Monet muut ajatukset tyypillisempiä 'ai, mitä se tuollla sanomisella tarkoitti, miksiköhän hän on juuri tänään laittanut tuollaiset sukat, mikä ääni tuo oli, mitä olin sanomassa...' Hullun myllystä päivää.)

toope kirjoitti:"Diabetekseen ja sydänsairauksiin liitetyn vyötärölihavuuden voi karistaa liikunnalla."

Kumma, kun jatkuvasti lyödään ja syyllistetään diabeetikkoja ja sydänsairaita vaikka sellaiseksi voi tulla ihan normaalipainoinenkin.

Kuten Psykopatologia jo totesikin, kyseessä on väestötason valistus. Useimmilla diabetes ja sepelvaltimotauti on viskeraalirasvan kertymisestä ja tupakoinnista johtuva ilmiö, jota perinnölliset tekijät, tulehdussairaudet ja liikkumattomuus edesauttavat. Usein myös jätetään erittelemättä diabetes I ja II, joissa sairastumismekanismi on eri.

Ei välttämättä. Diabetes I voi olla myös lapsena sairastetun virustaudin jälkitauti.

Fysiologisesti lihominen on (enimmin) sitä, että ihminen ahtaa tai kittaa itseensä herkullisia kilo-kaloreita enemmän
kuin kuluttaa.

Lihominen ei kuitenkaan tapahdu "suoraviivaisesti" vaan "käyrästi". - Hypoteettinen esimerkki 50-kiloisen lihomisesta
vuosittain (1 - 6) samalla energian määrällä:
Se ei mene näin (vaan näin; kg):
1. +9 (+9)
2. +9 (+6)
3. +9 (+4)
4. +9 (+3)
5. +9 (+1)
6. +9 (+0) balanssi!
_______________________
E +54 (+23)
104kg (73kg)

73-kiloisen voi olla tuntuvan vaikea lihottaa itseään vielä lisää!
Samoin laihtuminen tapahtuu käyräviivaisesti, mutta toisin päin.

Mielestäni ihmisillä on myös jo 'luonnostaan' erilaiset aineenvaihdunnat, ruumiinrakenteet, ravinnontarpeet tai jotkut. Jos kaksi lasta syö saman määrän samaa ruokaa ja liikkuu saman verran, niin jostain kumman syystä toinen lihoo ja toinen ei. Voi myös ehkä käydä niin, että toinen lihoo ja toinen jopa laihtuu.

Kyllä. Ihmiset ovat (kokeissa) olleet jopa (usein työläillä) lihotus-kuureila mutta ovat kuurin loputtua laihtuneet "itsestään".

Nuorena (-40) lihavakin pärjää normaalioloissa useimmiten aivan hyvin.
Lihavuuteen liittyvät ongelmat alkavat lisääntyä progressiivisesti vanhemapana (50+).

Laihduttamisen metodit ovat 1) liikunta ja 2) tärkeämpänä suhteellinen "nälkä".

Jos on lihava, toimet laihduttamiseksi olisi hyvä aloittaa viimeistään 40+ -ikäisenä.
Näin siksi, että fysiologinen ruumiillisen kunnon (hengitys ja verenkierto, lihakset ym.)
heikkeneminen alkaa selvästi jo n. 25-vuotiaasta, hieman myöhemmin, jos treenaa.
Kaikissa tapauksissa vanhempana (n.45 - 50+) fyysinen kunto heikkenee suhteellisen
nopeasti, jos ei treenaa. Ja vastaavasti kunnon ylläpitäminen ja varsinkin parantaminen
on tuntuvan työlästä. Kuvattu kehitys jyrkkenee vahvasti iän karttuessa. (Ko. kunnon
heikkeneminen on paljon graavimpaa kuin älyllinen heikentyminen vanhetessa.)

Täten vanhempana ihminen menettää paljolti liikunnan laihdutuksen välineenä,
ja nälän merkitys metodina voimistuu suhteellisesti. Siksi laihdutus tulisi tehdä
suhteellisen nuorena, silloin kun vielä jaksaa (liikkua ym.).

En pidä ajatusmaailmasta, mikä joillakin on, että lihavuus on itseaiheutettua. Mitä olen fundeerannut ja dokkareita katsonut, niin yllättävän paljon lihavuuteen ja lihavana olemiseen (kokemusmaailmat ja kaikki) liittyy jonkinlaista psyykkista problematiikkaa (minun mielestäni! Ja ei kaikissa tapauksissa!)

Juu, lihominen ei ole koskaan oma syy vaan muiden syy tai korkeintaan omien käsien syy.

Ihan tuota en nyt hakenut. (Psyyk. probl. saattoi olla väärä ilmaus, kun en tiedä sen merkitystä.) Voin yrittää selittää tarkemmin, mutta PP tietää mitä tarkoitan, kunhan provosoi / sarkasmoi / jotain aikansa kuluksi.

Kunto romahti treenitauon aikana? Tuskin – Aiemmin treenannut pääsee
aloittelijaa nopeammin kuntoon http://www.hs.fi/blogi/juoksublogi/a1305961918820
(- -)
Tutkimukset horjuttavat monien harrastejuoksijoiden käsitystä siitä, että juoksukunto katoaisi
harjoitustauon aikana kokonaan ja työ pitää aloittaa täysin alusta. Vaikka yllä mainitut tutkimukset
on tehty rotilla, ne antavat rohkaisevan näkymän siihen, ettei tauon pitäminen harjoittelussa ole
välttämättä katastrofi tulevien tavoitteiden kannalta.
(- -)

Vain (suhteellisen) nuorena; ei enää vanhana: täytyy alaoittaa (liki) alusta.
Apuna on muisti: kun vaan mekaanisesti treenaa, kunto nousee hitaasti.

Myös kunnon noususta ja sopivasta treenimäärästä on esitetty monia väitteitä. Osa juoksukirjoissa, kunto-oppaissa jne. On sanottu, että kolme kertaa viikossa harjoittelu ainoastaan ylläpitää kuntoa ja vasta useampi kohottaa. Toiset vannovat palautusviikkojen pitoon, mutta missään (kaupallisessa) ohjelmassa niitä palautusviikkoja ei sitten juuri näykään.

Sykemittari kertoo totuuden.

Minä en ole juuri ollenkaan sitä mieltä, että lihavuuden ongelmassa on vain kyse siitä, että paljon syö kaloreita vastaan paljon kuluttaa niitä. Ruuan laatu vaikuttaa myös. Tämä asia ja ihmisen keho myös ovat monimutkaisia järjestelmiä. Yhtenä esimerkkinä kaloreiden rajoittaminen voi vaikuttaa kehossa hormoneihin ja muihin kehon toimintoja sääteleviin tekijöihin, mikä voi esimerkiksi aiheuttaa sen, että henkilöllä ei ole enää edes voimia liikkua. Jos syö jatkuvasti ja päivittäin suuria määriä hiilihydraatteja/sokereita, niin keho voi kenties lopulta kehittää insuliiniresistenssin, metabolisen oireyhtymän, diabeteksen, jne, mahdollisesti sen vuoksi vuoksi, että kehon glukoosi on jatkuvasti koholla, mikä johtaa siihen, että insuliini on jatkuvasti koholla. Keho muodostaa ruoan mukana tulleista hiilareista rasvaa maksassa. Sokereihin voi kehittyä "riippuvuus". Keho muuttaa viikkojen tai kuukausien aikana metaboliaa ruokavalion perusteella. On tehty pidempiä RCT-kokeitä vähähiilarinen ruokavalio vs esim. vähärasvainen ruokavalio, joissa vähähiilariset ovat ryhmänä merkittävästi vähentäneet painoaan (usein tosin tällaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vuoden tai kahden jälkeen erot ovat tasoittuneet, ehkä sen vuoksi että osa kokeiden ihmisistä ei enää jaksa tai tahdo noudattaa sitä ruokavaliota). Kun keho on "tottunut" käyttämään rasvaa pääasiallisena energianlähteenä, niin se on monella tavalla laadullisesti erilainen kehon tila kuin silloin kun keho on "tottunut" käyttämään glukoosia pääasiallisena energianlähteenä. Rasvan käyttöön "tottunut" keho voi pitää kehon omistajan paljon pidempään kylläisenä ja sokereihin liittyvä addiktio voi kadota. Yms.

Ai niin, ja fruktoosi aiheuttaa non-alcoholic fatty liver diseasea (NAFLD), josta on tulossa yksi nykypäivän suuremmista terveydellisistä ongelmista.

En yritä suositella sokerin tai hiilihydraattien rajoittamista kenellekään, vaikka sen kaltaista ruokavaliota itse harjoitankin. Tiedostan myös, että oma näkökulmani on taipuvainen tukemaan ja lukemaan tämänlaisia lähteitä osaksi siksi, että minulla oli niin hyvä kokemus tällaisesta ruokavaliosta. Tiputin mielestäni suureksi osaksi ruokavalion ja osaksi liikunnan avulla 25 kg, ja se painonpudotus on säilynyt nyt jo vuosia ja näyttää jatkuvan. En kuitenkaan ole suosittelemassa samanlaista ruokavaliota kaikille ihmisille. Eri ihmisillä on erilainen metabolia, geenit, tarpeet ja niin edelleen. Mainitsin nuo yllä olevat pointit esimerkeiksi nopeasti päästäni sen vuoksi, että ne ovat minulle tuttuja aiheita. Varsinainen pointti oli se, että kalorien määrän lisäksi on paljon muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat lihavuuteen, rasvamaksaan, viskeraaliseen rasvaan, diabetekseen ja niin edelleen.

.