Lihavuuden ongelmia

[Gabriel]

Ainakaan minä en ihannoi laihoja ihmisiä. Sopusuhtainen voimakas vartalo sekä miehellä että naisella on ilo katsella.

[Ryysy]

Kiitos Mirri kannanotoistasi, meinasin itsekin kysyä oliko aloitusviestiä (HS:n artikkelia tullut luettua).

Miksi ihmeessä liki kaikki lihavat kuvittelevat että muut ihmiset piittaisivat heidän lihavuudestaan pätkääkään?

Oletatko, että olen lihava sillä perusteella, että olen kritisoinut hieman juttujasi ulkonäkökeskeiseen ym. laihduttamiseen liittyen? Siis tällainen tunne minulle tuli.

[Psykopatologia]

Jotain kyllä tarttis tehdä. En ihan kieltolakia ehdota, mutta erityinen ruokakortti - https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinakortti :n tapaan - voisi olla paikallaan. Jos henkilökunta huomaisi ruoan väärinkäyttöä, pantaisiin kortti kuivumaan.

[Mirri]

Yhdenlainen ruokakorttisysteemi sekin on, että esim. psykiatrisella potilaalla on ruokaostostili lähikaupassa. Osto-oikeus voi olla kerralla viikoksi, pariksi, tai vaikka kuukaudeksi.
Jos henkilö ostaa koko osto-oikeudellaan pitsoja, juustoa, lihapiirakoita, tai muuta lihottavaa ruokaa, niin minkäs teet... Jos henkilö ei käytä osto-oikeuttaan ollenkaan tai ostaa kilokaupalla 'rehuja', niin mitäpä kaupan henkilökunta sillekään mahtaa.

[Ryysy]

Ei mitään ostokortteja! Pro-ana-ketju pystyyn, niin homma hoituu! (PASKA vitsi.)

[Gabriel]

Oletatko, että olen lihava sillä perusteella, että olen kritisoinut hieman juttujasi ulkonäkökeskeiseen ym. laihduttamiseen liittyen? Siis tällainen tunne minulle tuli.

Jossain muistaakseni puhuit suhteestasi syömiseen. Minulle tuli sen pohjalta fiilis että olet jonkin verran ylipainoinen. Et niin sanotusti lihava. Onko väärin?

[Ryysy]

Suhteeni syömiseen on ajoittain täysin kaoottinen, kyllä, koska se liittyy kaikkeen. Mutta mielestäni tieto painostani on tässä kohtaa täysin epärelevantti, koska sen ei pitäisi vaikuttaa kommunikaatioon.

[Gabriel]

Suhteeni syömiseen on ajoittain täysin kaoottinen, kyllä, koska se liittyy kaikkeen. Mutta mielestäni tieto painostani on tässä kohtaa täysin epärelevantti, koska sen ei pitäisi vaikuttaa kommunikaatioon.

Ei liitykkään, mutta tuli fiilis että olit kuitenkin hieman "huolissasi" mielikuvasta mikä minulla saattaisi olla.
Sanotaan nyt selvästi. Minua ei kiinnosta kenenkään paino jos ei itse keskustelua sinne sunnalle johdata. Ylipainosta puhun yleisesti tai omien havaintojeni pohjalta.

[Ryysy]

En ole huolissani mielikuvastasi, vaan ihmettelin kommenttiasi, mistä minulle tuli se vaikutelma, että kuvittelet läskiteoriasi kritisoinnin olevan läskien omien läskien oikeuttamista eikä aitoa kritiikkiä. Laihdutusvinkkisi ovat kuin suoraan jostain pro-ana-thinspo-perkeleestä! (Sori, tuli kirosana.)

[Ryysy]

Väestötasolla lihavuus on lisääntynyt eräänlaisena köyhyyden indikaattorina, mikä ei ollut noin vuosisatoja sitten.

Eilen (su 28.6.2015) oli iso juttu Hesarissa köyhyydestä:

Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435289969345

Anu Peterin ja Tuomas Aatsingin arki on jatkuvaa sinnittelyä ja sumplimista. Sellainen elämä on hyvätuloisille ihan vierasta. Tutkijat haluavat tietää, mitä suomalaiset ymmärtävät köyhyydestä.
--
Lukemisen arvoinen juttu, mutta ei nyt suoraan liity tähän lihavuus- tai syömisasiaan. Voin kuitenkin oikein hyvin kuvitella, kun joku juttua lukee, että "eihän nuo köyhiä voi olla, kun eivät näytä yhtään alipainoisilta edes". Kuitenkin köyhällä suhde ruokaan on mielestäni omiaan vääristymään. Pitää laskea joka hemmetin ostos - ja suurin osa rahasta menee luonnollisesti ruokaan.

Omaa suhdettani syömiseen ei ainakaan yhtään paranna sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläminen. Toki minulla se menee vielä hullummaksi ja koskee siis ihan toisten ihmisten luona (heidän rahoillaan) syömistä. Esim. nyt nämä viimeisimmät juhlat, missä olin ja oli ruokaa tarjolla. Oli ihan kauhea nälkä - muut söivät vähän, varmaan koska eivät kehdanneet ottaa lisää (tai olivat kylläisiä). Sen sijaan itse huomasin vetäväni sitä ruokaa aivan kuin en olisi ruokaa koskaan nähnytkään. Tuli sellainen olo, että "nyt tätä pitää syödä säästöön". Myöhemmin vasta tajusin, että se saattoi vaikuttaa tosi epäkohteliaalta.

Entäs nyt sitten, kun sain "sosiaalisia tulonsiirtoja" pitkästä aikaa. No, ensin tietysti makselin velkoja ja laskuja. En syönyt eilen mitään enkä tänään - mutta tänään kun pääsin kauppaan ja vertailin siellä eri ruokien hintoja ja mietin, että "voinko nyt ostaa juuston", kun olen jo monta viikkoa himoinnut juustoa, ja sitten kun ostin sen juuston, niin mietin että oliko tämä nyt pakollinen, kun eihän tämä ole edes terveellinen.

Ja sitten ne sipsihyllyt; "näitähän ei kannata syödä ollenkaan, mutta kun nämä ovat NIIIIIN hyviä". Sitten ostin sipsejäkin. Ja taas "mutta onko minulla oikeutta ostaa sipsejä saati sitten niitä syödä".

Kaupasta kun pääsin kotiin, olin jo niin tööt, että en jaksanut ainakaan ruveta "tekemään" mitään ruokaa. Söin tuoretta leipää ja juustoa ja tomaattia ja hyvä ihme miten HYVÄÄÄÄÄÄ!!! Sitten varmaan joku nyt sanoo tähän, että "ei leivällä elä". Kyllä sillä vaan elää! Ainakin olen vielä toistaiseksi hengissä : )

Kuitenkin ymmärrän sen, että ihmisen on helppo sanoa toiselle, että "söisit terveellisesti", mutta jos ihminen on köyhä ja koko aika menee vaan siinä köyhyydessä elämiseen, niin minä _luulen_, että kaikilla ihmisillä ei ole esim. enää voimavaroja laittaa joka päivä lapselle terveellistä ruokaa. (Voi olla myös, että ei ole osaamista.) On paljon helpompaa ja edullisempaa ostaa se euron läppäpitsa tai hampurilainen, kuin lihaa, perunaa, kastiketta, salaattia... Mitä kaikkea se "terveellisyys" sitten tarkoittaakaan. Mietin kuitenkin, että voikohan olla niin, että jos lastenkin lihavuus on muka lisääntynyt, niin voiko se olla myös tuolla tavalla yhteydessä köyhyyteen? Toinen vaihtoehto on sitten sellaisen "nyt mennään mäkkäriin"-roskaruokakulttuurin yleistyminen. Sitten voi tietysti olla, että vanhemmat töistä tullessaan ovat jo niin väsyneitä, etteivät vaan jaksa alkaa kokkaamaan terveellistä ruokaa lapselle. En tiedä.

Tämä taas ei ollut pelkästään Hilpalle kirjoitettu, vaan liittyi kuitenkin tuohon hänen kommenttiinsa.

[Ryysy]

Luulin joskus lapsena, että ei ole mitään köyhyyttä ollenkaan muuta kuin siinä mielessä, että ei ole kaikilla varaa mm. kalliisiin pianotunteihin ym. Sitten pidin mm. mummoani ihan sekopäänä, kun hän oli juuri tämmöinen jämäruokien syöjä, siitä huolimatta, että heidän elintasonsa oli jo tosi hyvä vanhana. Kuitenkin hälle oli nuoruuden ajan elämästä jäänyt jotenkin 'päälle' se, että "mitään ruokaa ei saa heittää pois". Lisäksi kun hän oli lihava (tai ainakin kävi painonvartioissakin joskus), niin ihmettelin, että millä logiikalla hän syö kaikkien jämäkanankoivet luiden pintoja myöten, vaikka hänellä oli tarkoitus laihduttaa.

Muistan, että joskus oli se, että lautanen on pakko syödä tyhjäksi-juttu, vaikka ruoka olisi ollut pahaa. Sitten taas kun itse esim. päiväkoti-ikäisenä olin tavallaan hyvinvoiva, niin koin taas tosi ahdistavana tuon pakkosyömisen huolimatta siitä, että siinä oli ajatusta takana.

Koko "syömisen kulttuuri" on erikoinen ja muuttuvainen ja ristiriitainen.