Hilppa kirjoitti:Väestötasolla lihavuus on lisääntynyt eräänlaisena köyhyyden indikaattorina, mikä ei ollut noin vuosisatoja sitten.
Eilen (su 28.6.2015) oli iso juttu Hesarissa köyhyydestä:
Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435289969345Anu Peterin ja Tuomas Aatsingin arki on jatkuvaa sinnittelyä ja sumplimista. Sellainen elämä on hyvätuloisille ihan vierasta. Tutkijat haluavat tietää, mitä suomalaiset ymmärtävät köyhyydestä.
--
Lukemisen arvoinen juttu, mutta ei nyt suoraan liity tähän lihavuus- tai syömisasiaan. Voin kuitenkin oikein hyvin kuvitella, kun joku juttua lukee, että "eihän nuo köyhiä voi olla, kun eivät näytä yhtään alipainoisilta edes". Kuitenkin köyhällä suhde ruokaan on mielestäni omiaan vääristymään. Pitää laskea joka hemmetin ostos - ja suurin osa rahasta menee luonnollisesti ruokaan.
Omaa suhdettani syömiseen ei ainakaan yhtään paranna sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläminen. Toki minulla se menee vielä hullummaksi ja koskee siis ihan toisten ihmisten luona (heidän rahoillaan) syömistä. Esim. nyt nämä viimeisimmät juhlat, missä olin ja oli ruokaa tarjolla. Oli ihan kauhea nälkä - muut söivät vähän, varmaan koska eivät kehdanneet ottaa lisää (tai olivat kylläisiä). Sen sijaan itse huomasin vetäväni sitä ruokaa aivan kuin en olisi ruokaa koskaan nähnytkään. Tuli sellainen olo, että "nyt tätä pitää syödä säästöön". Myöhemmin vasta tajusin, että se saattoi vaikuttaa tosi epäkohteliaalta.
Entäs nyt sitten, kun sain "sosiaalisia tulonsiirtoja" pitkästä aikaa. No, ensin tietysti makselin velkoja ja laskuja. En syönyt eilen mitään enkä tänään - mutta tänään kun pääsin kauppaan ja vertailin siellä eri ruokien hintoja ja mietin, että "voinko nyt ostaa juuston", kun olen jo monta viikkoa himoinnut juustoa, ja sitten kun ostin sen juuston, niin mietin että oliko tämä nyt pakollinen, kun eihän tämä ole edes terveellinen.
Ja sitten ne sipsihyllyt; "näitähän ei kannata syödä ollenkaan, mutta kun nämä ovat NIIIIIN hyviä". Sitten ostin sipsejäkin. Ja taas "mutta onko minulla oikeutta ostaa sipsejä saati sitten niitä syödä".
Kaupasta kun pääsin kotiin, olin jo niin tööt, että en jaksanut ainakaan ruveta "tekemään" mitään ruokaa. Söin tuoretta leipää ja juustoa ja tomaattia ja hyvä ihme miten HYVÄÄÄÄÄÄ!!! Sitten varmaan joku nyt sanoo tähän, että "ei leivällä elä". Kyllä sillä vaan elää! Ainakin olen vielä toistaiseksi hengissä : )
Kuitenkin ymmärrän sen, että ihmisen on helppo sanoa toiselle, että "söisit terveellisesti", mutta jos ihminen on köyhä ja koko aika menee vaan siinä köyhyydessä elämiseen, niin minä _luulen_, että kaikilla ihmisillä ei ole esim. enää voimavaroja laittaa joka päivä lapselle terveellistä ruokaa. (Voi olla myös, että ei ole osaamista.) On paljon helpompaa ja edullisempaa ostaa se euron läppäpitsa tai hampurilainen, kuin lihaa, perunaa, kastiketta, salaattia... Mitä kaikkea se "terveellisyys" sitten tarkoittaakaan. Mietin kuitenkin, että voikohan olla niin, että jos lastenkin lihavuus on muka lisääntynyt, niin voiko se olla myös tuolla tavalla yhteydessä köyhyyteen? Toinen vaihtoehto on sitten sellaisen "nyt mennään mäkkäriin"-roskaruokakulttuurin yleistyminen. Sitten voi tietysti olla, että vanhemmat töistä tullessaan ovat jo niin väsyneitä, etteivät vaan jaksa alkaa kokkaamaan terveellistä ruokaa lapselle. En tiedä.
Tämä taas ei ollut pelkästään Hilpalle kirjoitettu, vaan liittyi kuitenkin tuohon hänen kommenttiinsa.