Mistakes Were Made (But Not by Me)

[Hermes]

Kuuntelin äänikirjana sen nimisen kirjan kuin Mistakes Were Made (But Not by Me): Why We Justify Foolish Beliefs, Bad Decisions, and Hurtful Acts (Carol Tavris). Se oli melko hyvä kirja populaarikirjaksi. Kirja selvensi omia ajatuksiani tästä aiheesta. Kirjan aiheena oli esimerkiksi se, miten melkein kaikki meistä kokevat olevansa "hyviä kansalaisia". Jos esimerkiksi ihmissuhteessa, työssä tai muussa roolissa ihminen tekee virheitä tai muut syyttävät häntä virheistä, niin ihmiselle tulee usein "kognitiivinen dissonanssi" sen välillä, että hän uskoo olevansa "hyvä ihminen" ja toisaalta niiden muiden väitteiden välillä. Konfirmaatio-bias (vahvistusvinouma?) taas tarkoittaa sitä taipumusta, että jos ihmisellä on uskomus johonkin asiaan (esimerkiksi "olen hyvä ihminen), niin hän pyrkii löytämään sitä uskomusta tai hypoteesia tukevaa tietoa.

[Gabriel]

(Kommenttia hyvästä ihmisestä.)

Tuo tulee varmasti esille kun kysytään tai tehdään kysely, mutta kuinka moni ihminen edes on sisimmässään miettinyt onko hän hyvä tai paha ja missä määrin? Vähän sama jos kysyisi oletko mielestäsi keskimääräistä parempi autokuski. Aika moni nimittäin mielestään on. Eli vaikka itse itselleen myöntäisi asioita niin niitä ei välttämättä ole helppo myöntää ulkopuoliselle, edes tutkimuksessa.

Itse olen törmännyt joihinkin hyviin ihmisiin jotka ovat hyviä sen takia, että ovat ensin olleet pahoja. Eli jonkinlainen sovitustyö on menossa ja ihminen ei halua olla sellainen kun on ollut. Pyrkii siis sovittamaan tai korvaamaan menneet teot.

[Ryysy]

En tiedä onko itsensäkehittämiskirja oikea sana... Ko. kirjallisuus tuo mieleen jotain ihan muuta. Ajattelin, että tämä liittyy näihin mahdollisiin "kognitiivisiin vääristymiin" noin yleensä...

Tuolla on lyhyesti suomeksi noista erilaisista hassutuksista (vaikka varmasti näitä on paljon enemmänkin, eikä homma tietenkään aina mene noin): http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Kog ... tym%C3%A4t

[Hermes]

Jepajee, Hermes on taas lukenut yhden itsensäkehittämiskirjan ja nyt hekuttaa sitä kaikille! Muistan kun viimeksi tukarilla hehkutit sitä Now Habittiä, itse sen lukeneena en nähnyt siinä oikeen mitään erikoista. Erityisesti itsensäkehittämiskirjat ovat alttiita "This is the best book I have ever read" taudille. Todellisuudessa opit ei säily päässä muutamaan viikkoa kauempaa. Odottakaahan vaan muutama viikko niin Hermet on taas hehkuttamassa uutta kirjaa!

En yleensä lue itsensäkehittämiskirjoja. Olen vuosikausia käyttänyt samoja tekniikoita ja periaatteita, lähinnä niissä on tapahtunut hioutumista.

Silloin kun lähetin viestin tuosta kirjasta, yritin enemmän ymmärtää tapojen merkitystä käyttäytymisen ohjaamisessa, ja tahdoin ehkä ohjata ajatteluani enemmän siihen suuntaan. Miten voi luoda uusia tapoja? Tuo kirja ei ollut mielestäni mitenkään merkittävä, mutta siinä oli kerrottu myös joitain perusasioita, jotka oikeasti ovat olleet merkittäviä minulle. Esimerkiksi se, että kun tulen töistä kotiin, niin lähden metsään kunnes siitä tulee tapa. Ei sen kirjan lukeminen auttanut minua suoraan luomaan sitä tapaa. Olin keksinyt samat periaatteet jo aikaisemmin. Kotiintulemisen liittäminen siihen uuteen tapaan vaati sitten varsinaista työtä. Käyn muuten edelleen säännöllisesti ulkona "lenkillä" (oikeasti nykyään käytännössä maastojuoksemassa) tuolla samalla tekniikalla edelleen. Siitä on tullut tapa ja se näyttää kestävän edelleen.

"Todellisuudessa opit ei säily päässä muutamaan viikkoa kauempaa." Se kirja käsitteli juuri sitä asiaa, että niitä uusia tapoja pitää toistaa viikkoja ennen kuin niistä tulee tapoja, jotka eivät katoa päästä. Se on kuitenkin minulle vain yksi asia "putzlessa".

Tämä kirja "Mistakes Were Made (But Not by Me)" taas ei ole varsinainen itsensäkehittämiskirja, vaan käsittelee esimerkiksi sitä, miten kaikki tai suurin osa meistä tahtoo olla "hyviä ihmisiä", ja jos he tekevät virheitä, niin he alkavat käyttää itse-oikeutukseen kaikenlaisia ajattelun ja kommunikaation työkaluja. Myös organisaatioiden sisällä käytetään samankaltaista ajattelua. Esimerkiksi tiedemaailmassa yhden koulukunnan edustaja näkee helposti arvoa hänen omaa näkemystään tukevissa julkaisuissa, ja melkein suurennuslasin kanssa etsii virheitä vastapuolen julkaisuissa.

[Peilikuva]

Ymmärrän tuon oman kautta. Kun toistaa tiettyä kaavaa vaikka ei niin huvittaisikaan, niin siihen tulee tapa ja sitä alkaa kaipaamaan. Esim. aamulenkki/päivälenkki/iltalenkki/sali.
Jos kuka tahansa olisi tullut kymmenen vuotta sitten sanomaan, että noihin kaipaan olisin nauranut räkäsen naurun.

Jos nyt joku valopää saa päähänsä kertoa että kauan sulla siihen meni, niin meni!

[Hermes]

P.S Luitko/kuuntelitko Hermes sen 7 habits of highly effective people:n jota suosittelin? Mitä mieltä?

Kuuntelin tänään tuon kirjan 15 minuutin erinomaisen lyhennelmän Blinkist-palvelusta. Samalla testasin Blinkist-palvelua. Onko tuollaisen vaihtoehdon valitseminen tehokkaan ihmisen tapa? Kuuntelin sieltä myös kirjan Psychobabble, joka kritisoi näitä self-help-kirjoja. On siellä muitakin kirjoja kuin self-help-kirjoja. Siellä oli myös Platonin Republic, Thinking, Fast and Slow, Kuhnin Structure of Scientific Revolutions ja Ben Goldacrea. Tosin nuo kirjat vaikuttivat jotenkin poikkeuksilta. Usein noissa populaarikirjoissa on pari varsinaista asiaa ja paljon anekdootteja ja selittelyä, joten tällainen palvelu tuntuu aika hyvältä minun tarpeisiini. Jos sieltä tulee vastaan joku kirja, johon tahdon syventyä tarkemmin, niin sitten syvennyn tarkemmin.

Siitä kirjan lyhennelmästä jäi mieleen se kappale, jossa käsiteltiin reaktiivista/proaktiivista ajattelua. Yhdistin sen joihinkin aikaisempiin ajatusrakennelmiini, jotka liittyvät esimerkiksi locus of control -käsitteeseen. En kuitenkaan kiinnostunut siitä kirjasta niin paljon, että lukisin sen.