Mukavuusalueen ulkopuolinen keskustelu

[Mirri]

Kyllästynyt, en toki pidä sinua akkojen porukkaan kuuluvana, jos et halua.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, en toki pidä sinua akkojen porukkaan kuuluvana, jos et halua.

En halua. Tarkemmin sanoen, en suostu nimiteltäväksi.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, en toki pidä sinua akkojen porukkaan kuuluvana, jos et halua.

Kyllästynyt lienee "kaikkien akkojen äiti" ja PP" kaikkien äijien isä!"

Ja tämä oli sitten HUUMORIA!

Voisitko poistaa "Kyllästynyt lienee "kaikkien akkojen äiti" -heittosi. Ei naurata yhtään; tuo on pelkkää provosointia.

[Kuutar]

Meillä jokaisella on niinsanottu mukavuusalue. Alue jolla liikkuminen on tuttua ja turvallista. Jos keskustelu rönsyilee oman mukavuusalueen ulkopuolelle se pyritään palauttamaan sinne, usein turvautumalla varsinaisen keskustelun ulkopuolisiin keinoihin. Kirjoituksen ulkoasuun, kirjoittajan persoonaan tai mihin tahansa. Jos keskustelua ei pysty palauttamaan omalle mukavuusalueelle se pyritään usein vetämään ulos varsinaisesta raamistaan, muuttamaan se joksikin muuksi, sabotoimaan. Yleisesti käytettäviä keinoja on leimaaminen, vähättely, kirjoittajan uskottavuuden kyseenalaistaminen jne.. En nyt viittaa keskusteluihin tällä vaan puhun nettikeskusteluista yleisellä tasolla. Tämä on nähtävissä kaikkialla keskustelupalstoilla.

Toimiiko kukaan omasta mielestään näin ja jos toimii niin miksi?
Miksi tietyt alueet on arkoja ja miksi niistä tulee näppylöitä?
Mitkä ovat sinun epämukavuusalueesi ja miksi?

(Tähän on sitten turha tulla rähisemään.
Jos ei ole mitään sanottavaa aiheeseen niin pysy poissa.)

En toimi, pidän väittelystä ja keskustelusta, jossa jollakulla on vastakkainen mielipide. Lisäksi minua ärsyttää se, jos ketjussa puhutaan kaikesta muusta paitsi otsikon aiheesta, joten en ainakaan itse hakua viedä keskustelua turhiin sivuseikkoihin.
Minusta kaikki aiheet ovat OK, mutta huono argumentointi vie mielenkiinnon keskustelulta.

[Gabriel]

En toimi, pidän väittelystä ja keskustelusta, jossa jollakulla on vastakkainen mielipide. Lisäksi minua ärsyttää se, jos ketjussa puhutaan kaikesta muusta paitsi otsikon aiheesta, joten en ainakaan itse hakua viedä keskustelua turhiin sivuseikkoihin.
Minusta kaikki aiheet ovat OK, mutta huono argumentointi vie mielenkiinnon keskustelulta.

Väittely on haastavaa. Haastava taas on kehittävää. Kuitenkin joskus se vastakkainen mielipide esiintyy sen verran väkivaltaisessa ja hedelmättömässä muodossa, että väittely on hyödytöntä.

Itse pyrin tekemään myönnytyksiä väittelyssä. Väittely liiaan tiukassa omassa raamissa ei johda mihinkään, se menee inttämiseksi. Pyrin myös tuomaan esille, mikäli toinen sanoo mielestäni jotain hyvää, koska se toimii keskustelussa kantavana tekijänä ja siitä tulee itselle ja toiselle hyvä mieli.
Arvostan suuresti rehellisyyttä ja reilua peliä väittelyssä, eli pelataan niin sanotusti puhtain asein.

Ihmisten mielipiteitä on lopultakin hyvin vaikea muuttaa. Väittelyssäkin siis pitää lähtökohtaisesti ajatella niin, että ei tuo muuta kantaansa, mutta ehkä sillä on siihen joku syy. Hyvässä väittelyssä on myös elementtejä tunnustelusta, toisen asemaan asennoitumisesta, oivaltamisesta, myötätunnosta ja ymmärtämisestäkin. Se ei silti tarkoita sitä, että oma kanta täytyy hylätä tai toinen niin sanotusti voittaa väittelyn. Voittamisia harvoin tapahtuu ja jos toinen ei muuta kantaansa niin silloin ei ole voittamisesta kyse, vaikka olisikin kyennyt toisen nolaamaan. Usein pienoinen lähestyminenkin riittää ja väittely on silloin ollut tuloksekasta ja hyödyllistä.

[Psykopatologia]

Tieteen päivillä 2015 (Hki) viewtopic.php?f=5&t=14038&hilit=tieteen+p%C3%A4iv%C3%A4t oli hienoja väittelyitä.

[Mirri]

Gabriel, tuohon malliin minäkin ajattelen. Kirjoitit painavaa asiaa keskustelemisesta.
Sanoin keskustelemisesta, koska mielipiteiden ollessa keskenään törmäyskurssilla keskustelu voi olla tiukka 'vääntö' vaikkei sitä olisi väittelyksi tarkoitettukaan.
Väittely on kilpailu, mutta keskustelun tarkoituksena voi hyvin olla yrittää ymmärtää muiden näkemyksiä ja laajentaa omaansa; keskustelussa ei ole voittajia eikä häviäjiä.

[Kyllästynyt]

Mielestäni väittelyssä on oleellista pystyä perustelemaan ja mielellään todistamaankin argumenttinsa ja kantansa.
Löysät ja perustelemattomat heitot, kuten esim. "naisilla on tapana..." ja jotka perustuvat vain esittäjänsä omaan mielikuvitukseen tai "intuitioon" ovat tympeitä ja tuskastuttavia.

En myöskään kovin korkealle arvosta vastapuolen viestien arviointia ja "pään taputtelua" tyyliin: "voi miten hieno viesti...". Mielestäni tuollainen kertoo vain esittäjänsä ylimielisestä ja omahyväisestä tois(t)en yläpuolelle asettumisesta. Jos kommentti on hyvä ja hieno, se kantaa itse itsensä. Paijaaminen on (yleensä) pejoratiivista.

[Ryysy]

Oksennan sellaisen väittelyn, minkä tarkoitus on vain ja ainoastaan todistaa "olen oikeassa, halleluja". Kaiken lisäksi on oikeus antaa palautetta toiselle tekstistä - niin sisällöstä kuin ulkoisistakin seikoista. Aloitan palautteen antamisen / arvioinnin henkilöstä, joka ei palautteesta pidä:

Kyllästynyt, olen hyvin kiitollinen, kun jaksoit vääntää minulle aiemmin Pilluparvi-asiasta ja kauan. Olen myös kiitollinen, että kerroit miten älykkyystesteissä pitäisi asiat päätellä.

Minulla on oikeus ; )

[Kyllästynyt]

Oksennan sellaisen väittelyn, minkä tarkoitus on vain ja ainoastaan todistaa "olen oikeassa, halleluja". Kaiken lisäksi on oikeus antaa palautetta toiselle tekstistä - niin sisällöstä kuin ulkoisistakin seikoista. Aloitan palautteen antamisen / arvioinnin henkilöstä, joka ei palautteesta pidä:

Kyllästynyt, olen hyvin kiitollinen, kun jaksoit vääntää minulle aiemmin Pilluparvi-asiasta ja kauan. Olen myös kiitollinen, että kerroit miten älykkyystesteissä pitäisi asiat päätellä.

Minulla on oikeus ; )

On sinulla oikeus sanoa ja arvostella, mutta olet väärässä siinä kun väität, etten palautteista pidä.
Tietenkin olisi vallan mainiota saada aina ja vain positiivista palautetta, mutta koska se ei voi olla mahdollista tai saavutettavissa, negatiivinenkin palaute on pakko niellä. Ja jos negatiivinen palaute on perusteltua, siitä on enenmmän hyötyä kuin positiivisesta palautteesta.

Sarkasmisi toi mieleeni sen kun sanoit, ettet uskaltanut minulle jotakin kirjoittaa, vaikka olisit halunnut niin tehdä.
En minä kuitenkaan purematta niele, enkä ihan aina edes pure. Ja jos yrittäisin sinua purra, Psykopatologia laittaisi minulle kuonokopan.

[Mirri]

Kyllästynyt, miksi perusteltu kielteinen palaute olisi hyödyllisempää kuin perusteltu myönteinen palaute?

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, miksi perusteltu kielteinen palaute olisi hyödyllisempää kuin perusteltu myönteinen palaute?

Enhän minä ole tuollaista väittänyt.

[Gabriel]

Otan tähän nyt esimerkin mikä saattaa tapahtua elävässä elämässä ja tiedän, että on tapahtunutkin.

Esimerkki työympäristöstä.
Työmaalla toimii yksi erittäin pätevä yksilö. Hän on arvokas firmalle koska omaa tietoja ja taitoja joita firmassa on vähän. Kuitenkin henkilön asenne muita kohtaan on töykeä, alentuva, syylistävä jne. Henkilö on "guru-ukon" maineessa, mutta harva uskaltaa mennä kysymään neuvoa, kun tämä oman arvonsa tuntoinen henkilö antaa tuta.

Vuosittaiset irtisanomiskierrokset seuraa ja tämä henkilö on ensimmäisten irtisanottavien joukossa, vaikka hän on alallaan erittäin pätevä.
Miksi?

Koska ASENNE ja halu.

Henkilön asenne vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin niin paljon negatiivisesti, että työnantaja katsoo parhaimmaksi irtisanoa pakottavassa taloudellisessa tilanteessa pätevän työntekijän ja pitää kokemattoman jolla on ASENNE kohdallaan.

Eli tapa tuoda esille omaa itseään ja kommunikoida muiden kanssa ratkaisee. Aina ei välttämättä riitä se, että on oikeassa tai ainakaan omasta mielestään oikeassa.

[Ryysy]

Myös samasta asiasta voi tulla kahdenlaista palautetta. Esimerkkinä vaikkapa... no, lempiaiheeni taideteos. Lapsi tuo koulusta taideteoksen kotiin. Lapsen isä sanoo, että "kylläpäs olet hienon kuvan tehnyt, siis aivan upea, äärettömän hieno ja mahtava". Lapsen äiti sanoo saman. Erona se, että toinen on tosissaan sitä mieltä mitä on ja toinen kehuu, koska niin kuuluu tehdä. Olen liian monesti törmännyt siihen, että olen ihan äimän käkenä (mikä äimä?) kuinka joku on voinut tehdä niin hienon tekeleen koulussa. Äitini saattaa, oikeasti ja tosissaan sanoa "kato nyt millainen suhru, osasit pienenä tehdä paljon hienompia" - ja minä taas katson lapsukaisen kouluvuoden piirrustuksia ja varailen niitä itselleni tyyliin "saanko viedä tämän kotiin, entä tämän, voi ihme miten hieno..." - ja ne on sitten ihan tosissaan HIENOJA! Jokin onni siinäkin, että ihmiset pitävät eri asioista.

Kaikkea ei voi absoluuttisesti arvioida. Ei välttämättä minkäänlaisessa palautteessa / arvioinnissakaan. Eikä aina niitä perusteitakaan niin tarvitse.

Menikö ohi? Ei se haittaa.

[Kyllästynyt]

Myös samasta asiasta voi tulla kahdenlaista palautetta. Esimerkkinä vaikkapa... no, lempiaiheeni taideteos. Lapsi tuo koulusta taideteoksen kotiin. Lapsen isä sanoo, että "kylläpäs olet hienon kuvan tehnyt, siis aivan upea, äärettömän hieno ja mahtava". Lapsen äiti sanoo saman. Erona se, että toinen on tosissaan sitä mieltä mitä on ja toinen kehuu, koska niin kuuluu tehdä...

On eri asia puhua mielipiteistä (joita ei välttämättä pysty perustelemaan) kuin väitteistä tapahtuneista/tapahtuvista teoista tai sanotuista sanoista.

[Mirri]

Kyllästynyt, miksi perusteltu kielteinen palaute olisi hyödyllisempää kuin perusteltu myönteinen palaute?

Enhän minä ole tuollaista väittänyt.

Tietenkin olisi vallan mainiota saada aina ja vain positiivista palautetta, mutta koska se ei voi olla mahdollista tai saavutettavissa, negatiivinenkin palaute on pakko niellä. Ja jos negatiivinen palaute on perusteltua, siitä on enenmmän hyötyä kuin positiivisesta palautteesta.

(lihavointi minun)

Kyllästynyt, selittäisitkö mitä tarkoitat tuossa lihavoimassani kohdassa?

[Gabriel]

Kaikki palaute on hyödyllistä jos se tulee rakentavassa sävyssä.

[Kyllästynyt]

Kyllästynyt, miksi perusteltu kielteinen palaute olisi hyödyllisempää kuin perusteltu myönteinen palaute?

Enhän minä ole tuollaista väittänyt.

Tietenkin olisi vallan mainiota saada aina ja vain positiivista palautetta, mutta koska se ei voi olla mahdollista tai saavutettavissa, negatiivinenkin palaute on pakko niellä. Ja jos negatiivinen palaute on perusteltua, siitä on enenmmän hyötyä kuin positiivisesta palautteesta.

(lihavointi minun)

Kyllästynyt, selittäisitkö mitä tarkoitat tuossa lihavoimassani kohdassa?

Sitä mitä siinä sanotaan; perusteltu negatiivinen palaute on hyödyllisempää kuin positiivinen (sisältö ja laatu jätetty määrittelemättä!)palaute.
Siinä ei lue, että perusteltu negatiivinen palaute olisi hyödyllisempaa kuin perusteltu positiivinen palaute.

[Kyllästynyt]

Kaikki palaute on hyödyllistä jos se tulee rakentavassa sävyssä.

Klisee, joka ei edes pidä paikkaansa.

Perusteeton "rakentavan sävyn" palaute voi johtaa harhaan tai tuudittaa väärään tyytyväisyyteen, ja toisaalta perusteltu ei-rakentavakin palaute saattaa olla hyödyllistä ja jopa tehokkaampaa kuin perusteltukin positiivinen (olkoon se hengeltään kuinka rakentava tahansa).

Nykyään yllä oleva on asia jota "ei saa" sanoa ääneen.

[Mirri]

Gabriel, olen samaa mieltä: kaikki rakentava palaute on hyödyllistä.

Se vain, että jos rakentavaksi ja kehittäväksi tarkoitettu palaute on aina tai useimmiten kielteistä, se ei enää rakenna vaan lyttää. Ei ole ihmistä, jonka kaikki oleminen ja tekeminen olisi niin huonoa, että sitä pitäisi korjailla kielteisellä palautteella; rakentumisen tueksi tarvitaan myös myönteistä palautetta - ja aika paljonkin vielä.
En tiedä miten muualla, mutta ainakin Suomessa myönteisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen taitaa olla ongelma. Perinteisesti myönteistä palautetta on pidetty turhana ja jopa vahingollisena. Se kun voi aiheuttaa ylpistymistä...

Terveellä itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen kuitenkin suojelee itseään lyttääväksi ja rikkovaksi muuttuneelta kielteiseltä palautteelta; sulkee korvansa ja torjuu. Onneksi. Eihän kukaan ole niin huono ja kelvoton, että tarvitsee jatkuvaa kielteistä palautetta olkoon kielteinen palaute kuinka hyvää tarkoittavaa ja perusteltua tahansa.