Oikea diagnoosi

[Maaria]

Kuinka helppoa on yleensä diagnosoida ihminen oikein, kun ihmisellä esiintyy useita oireita limittäin ja jokin oire jää toisen alle. Minä en ole saanut epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosia, mutta epäilen ,että minulla on se. Epäilen siksi, että minulla on niin kauheita vihan, tyhjyyden tunteita ja impulssiivisuutta ja sitten itsetuhoisuutta, tosin oireet helpottivat, kun sain lääkityksen.
Ps. Enkä hermostu, jos ei vastata, kunhan halusin heittää ilmaan aiheen ja jos kiinnostaa, voi vastata.

[Ryysy]

En tiedä, voi riippua olosuhteista diagnoosi. Varmaan pitemmissä tutkimuksissa (tai hoitosuhteessa tai jossain) saadaan varmempi tulos kuin lyhemmässä jne. En tiedä miten olennainen merkitys diagnoosilla milloikin on, mutta voihan sitä ihminen ajatella, että hänellä on epävakaa pershärö, jos sillä on jotakin merkitystä. Siis vaikkei varsinaista deegeetä olekaan.

[Psykopatologia]

Nykyään käytäntönä on, että kliinikko voi diagnosoida potilaasta k a i k k i ne häiriö-nimikkeet,
jotka täyttävät säädetyt diagnostiset kriteerit. Tämä alkaa olla "ongelmallista" silloin, kun
jollain on 4 - 5 tai ylikin diagnoosia. Usein eri diagnoosit kuitenkin karakterisoivat vain saman
häiriö-entiteetin eri puolia. Minusta pitäisi pyrkiä selkeään pää-diagnoosin ja antaa muut
mahdolliset diagnoosi-nimikkeet vain silloin, jos kyse on e r i häiriö-entiteetistä.

Esimerkiksi jos jollain on GAD, sosiaalinen fobia ja agorafobia, niin pielessä ollaan.

[Mirri]

Mitä siellä sanottiin niistä sekopäistä, jotka eivät päässeet hourulaan hoitoon, vaan jäivät sen ulkopuolelle?

[Maaria]

Tämä olisikin paljon selkeämpää, jos diagnoosini olisi sekopää, eikä sitä sen enempää tarvitsisi pohdiskella. Mutta mutta...omaa käytöstään ymmärtäisi paremmin, jos tietäisi, mistä on kyse.
Mistä on kyse, siinä, että olen ollut niin monta vuotta ahdistunut, mitä se peittää alleen...
Kiitos Pp vastauksesta. Mulla on ollut hoitosuhde katkolla nyt jonkun aikaa. Ehkä näiden pohtiminen ei ole nyt täällä järkevää, vaan ihan kasvokkain hoitajan kanssa.

[Kissi]

Kotikylässä oli selkeä diagnosointi. Jos joku joutui hourulaan, sanottiin, että "se sekos".

Turun puoles sanotaan: "se sekos" ja Uk:iin vietiin. Salossa sanovat, että Halikkoon joutus. Muuten ei sekopäistä erikseen puhuta ja sitten, kun joku palaa "lataamosta" niin ei siitä kukaan perään kysele. Näin ainkin minä olen kaupunkini ihmisistä pistänyt merkille.

[Mirri]

Jill, miksi tunne-elämältä epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi tuntuisi sinusta selkeämmältä kuin jokin muu persoonallisuushäiriödiagnoosi? Tunne-elämän epävakaus liittyy useampaan persoonallisuushäiriöön, ja diagnoosiksi asetetaan se joka vahvimmin täyttää diagnostiset kriteerit.

[Kyllästynyt]

Kotikylässä oli selkeä diagnosointi. Jos joku joutui hourulaan, sanottiin, että "se sekos".

Turun puoles sanotaan: "se sekos" ja Uk:iin vietiin. Salossa sanovat, että Halikkoon joutus. Muuten ei sekopäistä erikseen puhuta ja sitten, kun joku palaa "lataamosta" niin ei siitä kukaan perään kysele. Näin ainkin minä olen kaupunkini ihmisistä pistänyt merkille.

Turussa joutuu Kupittaalle, mutta Uk:iin menemisestä en muista koskaan kuulleeni. Salossa mennään joko Halikkoon tai Märylle.

[Kissi]

Kyllästynyt, Ei Turkulaisille, olet oikeassa.
http://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/psyk ... punki.aspx
Palvelualueeseemme kuuluvat: Kustavi, Laitila, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Pyhäranta, Raisio, Rusko, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa.

[Hilppa]

Jaskan viesti videoineen on asiaton ketjussa, jonka ilmeisesti tulisi olla asiallinen.

[Maaria]

"Jill, miksi tunne-elämältä epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi tuntuisi sinusta selkeämmältä kuin jokin muu persoonallisuushäiriödiagnoosi? Tunne-elämän epävakaus liittyy useampaan persoonallisuushäiriöön, ja diagnoosiksi asetetaan se joka vahvimmin täyttää diagnostiset kriteerit."

Vastaus Mirrin kysymykseen; Siksi tuntuisi, kun koen oman tunne-elämäni tuhoavana ja outona, tai pikemminkin, se on ollut sitä, ennen nykyistä lääkitystä.
Lääkitys on suojannut minua omilta tunteiltani, mutta toisaalta, se on katkaissut yhteyden siihen minään, jonka haluaisin tuntea ja joka haluaisin olla.
Nyt, kun olen vähentänyt lääkkeitä, alan saada takaisin sitä tunne-elämää, mitä minulla joskus oli. Vaara piilee kuitenkin siinä, että tämä ihana tunteiden moninaisuus ja rikkaus, tuo mukanaan syvyyksissä olevan ahdistuksen, joka on minulla aina ollut hyvin tuhoavaa. Olen lukenut, ehkä liikaakin sairauksista ja diagnooseista ja alan epäillä kaikkea. Epävakaan diagnoosin kohdalla(olen lukenut netissä olevista määrityksistä) on mainittu tyhjyyden ja vihan voimakkaita tunteita , jotka kuvaavat hyvin sitä oloa, mikä minulla on ollut ja mikä puskee lävitse, kun lääkkeitä itse vähennän. Minä ehkä vain yritän ja haluan ymmärtää, mikä minua vaivaa. Sitä en tiennyt, että tunne-elämän epävakaus liittyisi moneen eri persoonallisuushäiriöön. Kun aikoinaan pääsin pois sairaalasta ja sain diagnoosiksi vaikean masennuksen lisäksi sekamuotoisen persoonallisuushäiriön, se ei itsessään selittänyt minulle mitään.

[Ryysy]

Miten Jillille tai muille on nuo "oikeat diagnoosit" annettu? Onko tehty psykologisia testejä? Millaisia? Onko dg tullut yhden lääkärikäynnin perusteella vai kymmenen vuoden keskusteluapusuhteessa? Olen aina ihmetellyt miten / mistä ihmiset näitä diagnooseja saavat. No, sairaalasta näköjään ainakin. Mutta tehdäänkö siellä sairaalassa testejä? Haastatellaanko? Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ja millä perusteella olen romukoppadiagnoosini saanut. Koska en ole ollut sairaslomalla psyykkisistä syistä kuin kerran (kop, kop), niin sikäli en ole kuin kerran saanut mitään ei-fyysistä diagnoosia paperillekaan. Eikä minulla missään vaiheessa ollut mitään käsitystä siitä, 'mikä minua hoitotahon mielestä vaivaa' ennen kuin tänä vuonna nuo paperit kävin vänkäämässä. Joku ahdistuneisuushäiriö se oli, ajattelin että siinä paperissa lukee vähintään epävakaa persoonallisuushäiriö, että sikäli jotenkin huokaisin helpotuksesta, etten saanut virallista 'leimaa' tuolta taholta. Siinä olisi tullut hirveä identiteettikriisi taas. Toisaalta taas, olen diagnosoinut itselleni sosiaalisten tilanteiden pelon - ja ihmettelin miksei sitä ollut laitettu diagnoosiksi. En tiedä onko tämä jokin 'luojan lykky', että pelkään sosiaalisia tilanteita, koska jos en pelkäisi ja olisin esim. näin estoton (puheissani) kuin täällä, niin ne olisivat varmaan laittaneet paperiin suoraan HULLU isolla hoolla.

[Kuutar]

Nykyään käytäntönä on, että kliinikko voi diagnosoida potilaasta k a i k k i ne häiriö-nimikkeet,
jotka täyttävät säädetyt diagnostiset kriteerit. Tämä alkaa olla "ongelmallista" silloin, kun
jollain on 4 - 5 tai ylikin diagnoosia. Usein eri diagnoosit kuitenkin karakterisoivat vain saman
häiriö-entiteetin eri puolia. Minusta pitäisi pyrkiä selkeään pää-diagnoosin ja antaa muut
mahdolliset diagnoosi-nimikkeet vain silloin, jos kyse on e r i häiriö-entiteetistä.

Esimerkiksi jos jollain on GAD, sosiaalinen fobia ja agorafobia, niin pielessä ollaan.

Eikö uusi diagnoosi periaatteessa korvaa vanhan, ainakin jos ne ovat sellaisia, jotka pitäisi huomoida erotusdiagnostiikassa, ( toisensa poissulkevia) tai mikäli toisesta diagnoosista on kulunut jo kauan aikaa? Useinhan psykiatriassa ensimmäinen diagnoosi ei välttämättä ole oikea, on älytöntä, että tällaiset määritelmät jäävät sitten leimaamaan ihmistä papereihin, vaikka ensimmäinen diagnoosi olisi ollut väärä.

[Psykopatologia]

Diagnoosia tulisi tietysti ajan myötä tarkentaa yms, jolloin uusin kumoaa vanhat
tai täydentää niitä oikealla tavalla.

[Psykopatologia]

Jill: (- -)
Sitä en tiennyt, että tunne-elämän epävakaus liittyisi moneen eri persoonallisuushäiriöön.
(- -)

Siis mihin, Mirri?

[Maaria]

Muistaakseni masennus diagnosoitiin käytyäni jonkun aikaa psykologilla keskustelemassa.
Oireilu oli jatkunut kauan. Persoonallisuushäiriö diagnoosi tuli minulle sairaalassa olon jälkeen.
Joitakin haastatteluja tehtiin ja myös täyttelin joitain kaavakkeita. Sairaalassa en vissiin esiintynyt edukseni, kun uhkasin karata ja itkin ja huusin käytävällä ja olin muutenkin hankala. Ensin siis oli olemassa diagnoosi vaikeasta masennuksesta ja vasta sairaalassa olon jälkeen papereihin tuli ilahduttava lisämerkintä pers. häröstä. Ennen persoonallisuushäiriö diagnoosia, minulla oli myös papereissa sosiaalinen fobia. Olen käynyt jo kauan juttelemassa psykologilla, tosin nyt viime aikoina oli n. vuoden tauko. Olen ollut sairaushistoriani aikana 5-6 kertaa sairaalassa psyykkisistä syistä.

[Mirri]

Jill: (- -)
Sitä en tiennyt, että tunne-elämän epävakaus liittyisi moneen eri persoonallisuushäiriöön.
(- -)

Siis mihin, Mirri?

Psykopatologia, kerro sinä alan ammattilaisena, missä kaikissa persoonallisuushäiriöissä tunne-elämä on vakaa ja tasapainoinen. Minulle maallikkona on jostakin syntynyt käsitys, ettei sellaista persoonallisuushäiriötä ole olemassa, mutta toki saatan olla väärässä.

[Psykopatologia]

Pakkomielteisessä eli vaativassa (anankastisessa).

[Kuutar]

Pakkomieltisessä eli vaativassa (anankastisessa).

Täh? Vaativuusko on tasapainoisuutta?

[Hilppa]

(Järjestyshän on jonkinlaista tasapainoa.)