Psykopatologia.munfoorumi.com

Terrieri livahti luolastoon - pelastettiin tuntikausia
Sunnuntai 17.5.2015 klo 9.43 (päivitetty klo 9.54) http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051 ... 8_uu.shtml

Koiraa kaivettiin ulos lopulta kaivinkoneella Helsingin Viikissä.
(- -)
Kuuden tunnin jälkeen terrieri löytyi vihdoin suuren lohkareen alta kahden metrin syvyydestä.
Koira oli hengissä, mutta huonolla tuulella. Pelastushenkilökunnan mukaan koira kiitti pelastajiaan
lähinnä murisemalla näille.

Varsin tyhmiäkin koirat ovat.
Koetapa opettaa koiralle liikennesääntöjä. Siitä ei tule mitään.

Entäs sokeiden avustajakoirat? Olen ajatellut, että ne tuntevat liikennesäännöt, mutta onkohan sittenkin niin, että ihminen kuitenkin kuulee (ellei ole kuuro-sokea) esim. liikennevalojen vaihtumisen.

Varmaan osa ihmisistäkin on liikennesääntöjen suhteen koiran tietotasolla.

Lisäys: Voiko tässä puhua myös koiran muista kyvyistä? Olen käsittänyt, että joillakin koirilla on ilmiömäinen suunnistuskyky. Joiltakin ihmisiltä tämä kyky puuttuu lähes kokonaan ja sen kehittäminenkin voi olla erittäin vaikeaa.

Opaskoira pysyy opetetulla reitillä eikä se osaa mennä esim. pankkiin jos ei joku näkevä ihminen ole sitä sille ensin opettanut. Liikennevaloja se ei ymmärrä mutta osaa pysähtyä, jos kaikki muutkin ihmiset siinä seisoo ja lähtee liikkeelle, kun ihmiset ensin liikkuu. Monissa valoissa on se äänimerkki mikä muuttuu ja sokea osaa opastaa sen avulla milloin koira saa mennä.

Porokoiratkin näyttävät itsenäisesti hoitavan porojen kokoamisen aitaukseen mutta kyllä senkin ihminen on niille opettanut.
Kotia koirat kyllä osaavat tulla pitkänkin matkan päästä.

Johonkin opaskoiraa kuitenkin tarvitaan... auttaako se sitten kävelemään suoraan ilman keppiä vai mikä sen tehtävä on? Joillakin olen nähnyt opaskoiria esim. kaupoissa. Ehkä opaskoirat auttavat mahdollisissa vastaantulevissa esteissä? Joskus olen kysynyt saako opaskoiraa silittää. Vastaus oli jännä, että koiraa ei saa silittää silloin, kun sillä on talutusvaljaat päällä. Miksiköhän? Meneekö sen "työt" jotenkin pilalle? Vai onkohan näin sanottu vain, koska ei ole haluttu, että koiraa silitetään ylipäätään.

Entä sitten, kun puhutaan siitä, että tietyille koirille on tyypillistä jokin käyttäytyminen. On esim. metsästyskoiria... mutta kaiketi nekin opetetaan. Jotkut kuitenkin sanovat, että "metsästyskoira" ei sovi esim. "kotikoiraksi"... tai sanotaan vaikka "ei sovi lapsiperheeseen ensikoiraksi". Että jotain synnynnäistä kai eri roduilla on... vaikka taidot sitten niille opetettaisiinkin.

Ei ole mulla ollut sitten ikinä koiraa, joten vaikutan varmaan superääliöltä.

Koiralla kaiketi se koulutus vaikuttaa aika paljon, koska olen kuitenkin tavannut ns. robottikoiria (tottelevat kuin ihmeet) ja sitten sellaisia jättiläiskoiria, jotka eivät ikinä ole esim. oppineet kävelemään vetämättä. Koirat toki kehittävät erikoisia tapoja myös ilman opettamista. Esim. kaverini koiraa ei ole koskaan kuulemma opetettu tällaista, mutta se silti tekee näin: pysähtyy paikoilleen, jos näkee kaukaakin vastaan tulevan koiran, eikä suostu liikkumaan millään ennen kuin toinen koira on mennyt ohi.

Olen joskus ulkoiluttanut kavereiden koiria ja kyllä ne reissut on menneet yleensä niin päin, että koira ulkoiluttaa minua eikä toisin päin. Sellaisia vahvoja ja tottelemattomia koiria en suostu edes lenkittämään... Jotenkin en ole koskaan oppinut ns. koiraihmiseksi, vaikka koirista pidänkin.

17:18
Varsinkin asioiden syvempien merkitysten oppiminen on koiralle mahdotonta,
esimerkiksi vaikkapa se tosiasia, että avioliiton tarkoitus on, että mies on
vaimolle päänä.

Porokoirakin osaa hommansa, mutta se ei tajua, m i k s i porot täytyy ajaa
aitaukseen, milloin teuraaksi, milloin merkattaviksi.

Opaskoira ei ymmärrä, että liikennevalo on merkki myös autoilijoille, jotta
nämä pysähtyisivät. Jos valot ym. olisivat väärin säädetyt, voisi koira johtaa
sokean surman suuhun.

Niin se sokean opaskoira tarvitaan kulkemaan se opetettu reitti sokean kanssa. Koira osaa myös väistää esteen ja näyttämään, että tulee koroke tiessä vastaan.
Sitä ei saa silittää siksi, koska se työssä ja sen työnteko häiriintyy. Kyllä sitä saa varmaan työajan ulkopuolella silittää.

Meidän metsästyskoirat eivät sovi kotikoiriksi, koska ne eivät viihdy sisällä mutta kyllä niitä voi aitauksessa käydä silittämässä ja ne siitä tykkäävät.
Porokoiratkaan eivät viihdy sisällä mutta kaikenlaisesta silittelyä ja lässyttämisestä työajan ulkopuolella ne kyllä haluaa.

Miksei ole porokissoja?

Kissat ovat liian laiskoja työntekoon.
Katsella ne voi ikkunalaudalta poroja mutta ei niitä laisinkaan kiinnosta missä niiden kuuluisi olla.

Valaisevaa! Meinasin seuraavaksi kysyä, että "minkä rotuisia nämä porokoirat ovat", mutta näköjään on olemassa ihan lapinporokoirakin ja "...suomenlapinkoiria, paimensukuisia lapinkoiria ja ruotsinlapinkoiria. Nämä kaikki polveutuvat jollain tavoin alkuperäisestä pohjoisen poropaimenesta". Lisäksi vierä sekarotuisia. (Porokoirakerho.fi tiesi kertoa.)

Pp:n väitteestä en tiedä. Siis tuo, että opaskoira johtaisi opastettavan surman suuhun. Kaiketi eläimilläkin on jonkinlainen 'elämänvietti' tai sellainen, että ei ainakaan noin yksiselitteisesti kävele auton alle tms. Kai koiratkin osaavat varoa.

Koirat oppivat myös pelkoreaktion todella helposti. Oppivatkohan ihmiset yhtä helposti? Yksi koira pelkää yli kaiken teippirullan ääntä... en tosin tiedä, millaisia traumoja sillä on teippirullista.

Koira oli ns. riippuvuuttaan kieltävä persoonallisuus.

Metsästyslaki määrää, että yli 5 kk ikäiset koirat on pidettävä kytkettynä
tai välittömästi kytkettävissä maaliskuun alusta elokuun lopulle.

Kaupunkien nykyisten järjestyssääntöjen (2003) mukaan koirien olisi kai
aina oltava kytkettynä tms. ellei se ole aitauksessa tms.

Kerran tuli sakot n. vuonna 1990.

Miten riippuvuutta kieltävä selitetään koiran tapauksessa käytännössä? Onko samaa kuin koiran suunnaton ns. miellyttämisen halu isäntää kohtaan?

Olen huomannut koirissa selkeästi enemmän taputuksista pitäviä vs. herkkupaloja kerjääviä yksilöitä.

Tapasin eilen kolme (samassa taloudessa asuvaa) koiraa. Yksi on iso, toinen valtava, kolmas pieni ja viittomakielinen.

Heidän empatiakyvyistään en osaa sanoa mitään, mutta ihmisellä on tukalaa kun ylettömän sympaattinen sekä ystävällinen yli 40 kg painava koira luullee olevansa pikkuinen shih tzu ja työntyy syliin istumaan. Samaan aikaan toinen, lähes yhtä suuri karvakasa, tunkee sekin lähikontaktiin rapsutusta kaivaten ja viittomakielinenkin haluaa huomiota.

Viittomakielinen?

Kiitän! Vähän tulee tyhmä olo, mikä ihan normaalia... ehkä tämän olisi parin viikon päästä tajunnut itsekin. Olevinaan.

Ryysy kirjoitti:Viittomakielinen?

Kuuro koira joka ei hauku. Käskyt ja ohjeet annetaan (omatekoisella) viittomakielellä, ja jos koiralla itsellään on jotain asiaa, se tulee tökkimään ihmistä tassullaan.

Nerokasta. Koirien viitomakieli (ihmisen tuottamana ja jos koira vielä ymmärtää). Yleensäkin koirille jotenkin viitotaan, ainakin opettamisvaiheessa tavallaan näytetään, jos koiran pitää mennä vaikka vierelle tai kiertää. Kiinnostaa kyllä millaisia viittomia ko. koira ymmärtää. Ei varmaan ainakaan perinteisiä. Ainakin istuminen viitotaan suomeksi ehkä liian vähäeleisesti. Ehkä.

Oppisivatkohan koirat myös kuvakommunikaatiota?

Olen tavannut koiran, joka sekä kuuroutui (osin?) ja sokeutui (osin?) vanhetessaan. Hajuaistin muutoksia taas oli vaikea havaita.

Joillekin koiraroduille haukkuminen on tyypillisempää kuin toisille. En ehkä pidä haukkumista varsinaisesti ns. positiivisena kommunikaationa (eikun pidämpäs, jos on porokoira)... Enemmän koirat kommunikoivat ehkä silmillään ja ilmeillään ja käyttäytymisellä. Jotkut koirat läppäävät tassulla, jos esim. haluavat lisää rapsutusta. Intressanttia.

toope kirjoitti:Kissat ovat liian laiskoja työntekoon.
Katsella ne voi ikkunalaudalta poroja mutta ei niitä laisinkaan kiinnosta missä niiden kuuluisi olla.

Ei pidä paikkaansa. Kissat tekevät työtä ahkerasti ja väsymättä (lisäksi vielä itsenäisesti ja ilman käskyjä!), jos vain tietävät jonkin järkevän syyn toimia niin. Hiirikissat hyvänä esimerkkinä; huolehtivat hiiristä ihan itsekseen.

Otsikosta ja aloitusviestistä...
Ihmisellähän tässä tapauksessa on heikko empatia-kyky. Voidaan vain kuvitella millainen koiraparan tilanne on ollut ja kuinka se on ollut maan uumenissa psyykkisesti lujilla; sentään joutui olemaan loukussa aika kauan. Ihmekös tuo, jos ensireaktiot ihmisten ilmoille pääsemisen jälkeen ovat olleet murinaa. Lehdessä olisi voitu kertoa asia vaikkapa niin, että koira oli liian uupunut ja stressaantunut jaksaakseen ja ymmärtääkseen tehdä muuta kuin murista.

Eikö koiran haukkuminen ja murina ole pelkoperäistä ja epävarmuutta?