Psykopatologia kirjoitti:Varsinkin psyykkisten häiriöiden sairausluonteesta ei ole yhtenäistä käsitystä,
ja useimmista F-luokan diagnooseista voidaan esittää kannanottoja, että ne
eivät ole sairauksia ollenkaan. Kuitenkin niihin sovelletaan usein psykoterapia-
hoitoja, jotka ovat kaikista korvattavista hoidoista kalleimpia.
Esimerkiksi Kelan kuntoutumis-psykoterapioihin on yhä enemmän liitetty työ-
kyvyn ylläpitäminen, ts. veronmaksukyky, koska työkyvyttömyyden hoito on
myös kallista. Kuitenkin Kela-terapioiden hyväksyminen on irroitettu henkilön
tuloista; ts. sekä köyhät että rikkaat saavat sitä suunnilleen yhtä helposti tai
vaikeasti.
Kukapa ei haluaisi olla riittävän terve tai täysin terve. Riittävän terve/täysin terve on totta kai työkykyinen. Minä haluan tulla riittävän terveeksi ja mieluiten täysin terveeksi ja silloin minulla on velvoite hakea työtä tai opiskelemaan. On siis täysin ymmärrettävää, että ajatellaan tulevan veronmaksukykyinen ja sehän tarkoittaa toisin sanoen sitä, että on riittävän terve tai terve mihin psykoterapiassakin pyritään. Sitä voiko tulla terveeksi ei pystytä ikään täysin ennustamaan ennen kuin se tapahtuu. Uskon itseeni ja haluan helvetisti sitä, että minusta tulisi terve ja olen valmis käymään sen edestä psykoterapiassa, kaikki eivät ole valmiita käymään psykoterapiassa ja eivät siten todennäköisemmin parannu ja jäävät mitä varmimmin loppu iäksi työkyvyttömiksi. Haluan kärsimyksistäni eroon vaikkakin sillä kustannuksella, että täytyy mennä töihin tai opiskelemaan. Minusta pitäisi antaa kiitosta meille, jotka viitsimme käydä psykoterapiassa eikä haukkua siitä, että ei maksa itse (kuinka edes voisi maksaa itse, kun ei ole rahaa millä maksaa kallista terapiaa (toisekseen kuka haluaa maksaa rikkauksista huolimatta itse jos saa ilmaiseksikin), tai jotkut olettavat ettei pidä käydä terapiassa jos ei maksa itse sitä, mutta sitten ei tule työkykyiseksikään) tai olisi jo valmiiksi rahantuhlausta, kun toinen vaihtoehto on todennäköisimmin loppu elämän työkyvyttömyys. Minä ajattelen, että ihminen (terveys ja toimintakyky) on tärkeämpi kuin raha, vaikka rahakin on tärkeää. Minulle on tärkeämpää tulla terveeksi kuin raha ja sitten alan itse tuottamaan rahaa itselleni ja maksamaan veroja. Psykoterapeutti on samoilla linjoilla kanssani, että tarkoitus on tehdä minusta työkykyinen eli toisin sanoen mieluiten täysin terve tai riittävän terve. Ihminen ei pysty kaikissa tiloissaan selviämään yksin kuten niin hirveästi oletetaan, sairaana vaan töihin ja sairaus on pelkkää kuvitelmaa ja valhetta tai parannettavissa jippos konsteilla: Ota itseäsi niskasta kiinni! Syö vitamiineja! Ulkoile!, Älä ajattele noin! Et ole oikeasti sairas! ym.
On ihmisiä ja käsittääkseni aika paljon sellaisia, jotka eivät usko psykoterapian apuun ja he ovat niitä pahimpia soimaamaan siitä, että jos ei maksa omia terapioitaan itse.