Ilman moraalista paheksuntaa häikäilemättömät pääsisivät niskan päälle
Tiede 11.5.2015 2:00 Päivitetty: 11.5.2015 13:43
Kolumni
Susanne Björkholm
Kirjoittaja on tiedetoimittaja.
Kansassa herättää närää rikkaiden veropakoilu ja hyväosaisten paapominen poliittisessa päätöksenteossa. Rikkaat kutsuvat tätä kateudeksi.
Kyse on kuitenkin aivan toisesta sosiaalisesta emootiosta. Sen nimi on moraalinen tuohtumus.
Kateus on kapitalismin käyttövoima. Sen ajamina ihmiset tekevät liikaa töitä voidakseen ostaa liikaa roinaa ja elämyksiä – koska muillakin on. Ja nämä muut ovat raataneet roinansa ja elämyksiensä eteen samoin motiivein. Meistä tuntuu, että sitten kun meillä on vielä tuo, tämä ja se, olemme tyytyväisiä. Kuten niistä muistakin on tuntunut. Ja ikuisesti tuntuu.
Yhteisön arvostus on se, mitä janoamme. Muinoin kateus pisti ihmiset opettelemaan niitä taitoja, joita yhteisön ihailemilla ihmisillä oli.
Nykyään arvostus seuraa omistamisesta, joten materiaalinen rikkaus on kateuden evolutiivisesti moderni ilmentymä. Moderni se on siksi, että rikkauksien kerääminen tuli mahdolliseksi vasta kun laji asettui paikalleen asumaan ja alkoi viljellä maata kymmenisen tuhatta vuotta sitten.
Moraalinen tuohtumus on jotain aivan muuta. Se tarkoittaa yhteisön halua rangaista sitä, joka vahingoittaa muita tai ottaa enemmän kuin ansaitun osansa yhteisöltä. Se on sosiaalisista tunteista kehittynein ja omaperäisin: ihminen on valmis riskeeraamaan oman hyvinvointinsa, kun oikeudenmukaisuus ei toteudu toisen kohdalla.
Moraalinen tuohtumus on monimutkaisen ryhmäelämän ehdoton edellytys. Mikäli jokainen välittäisi vain itseensä tai lähisukulaisiinsa kohdistuvista vääryyksistä, eläisimme aynrandilaisessa utopiassa, jossa yhteistyö rajoittuu lähimpiin sukulaisiin. Muut ovat vihollisia, joita tulee käyttää hyväksi ennen kuin he ehtivät käyttää sinua hyväkseen.
Ilman moraalista tuohtumusta populaatiossa pääsisivät niskan päälle häikäilemättömät, psykopaattiluonteiset ihmiset. Kun mitään joukkovoimaa ei olisi heitä vastustamassa, he rohmuaisivat resurssit itselleen ja lisääntyisivät tehokkaammin kuin kiltit ja köyhdytetyt, kunnes ennen pitkää koko populaatio koostuisi aynrandeista ja gordongekkoista.
Ihminen olisi perheryhmissä liikkuva, muita perheryhmiä vastaan taisteleva territoriaalinen laji. Mikäli kaksi tasavahvaa ryhmää kohtaisi toisensa avoimella paikalla aseet tanassa, jotain primitiivistä vaihtokauppaa voisi ehkä esiintyä yleisen ryöstelyn ja tappamisen lomassa. Sen kummempia kaupallisia transaktioita tuskin harrastettaisiin.
Verosuunnittelevaa rikasta siis ehkä vihlaisee olla paheksunnan kohteena, mutta juuri ihmisen kyky moraaliseen tuohtumukseen on luonut edellytykset rikkauksien keräämiseen. Ei vain keinolla millä hyvänsä.
Susanne Björkholm
Kirjoittaja on tiedetoimittaja.
http://www.hs.fi/tiede/a1431059760655