Moraalinen paheksunta

[Ryysy]

Ilman moraalista paheksuntaa häikäilemättömät pääsisivät niskan päälle

Tiede 11.5.2015 2:00 Päivitetty: 11.5.2015 13:43

Kolumni
Susanne Björkholm

Kirjoittaja on tiedetoimittaja.

Kansassa herättää närää rikkaiden veropakoilu ja hyväosaisten paapominen poliittisessa päätöksenteossa. Rikkaat kutsuvat tätä kateudeksi.

Kyse on kuitenkin aivan toisesta sosiaalisesta emootiosta. Sen nimi on moraalinen tuohtumus.

Kateus on kapitalismin käyttövoima. Sen ajamina ihmiset tekevät liikaa töitä voidakseen ostaa liikaa roinaa ja elämyksiä – koska muillakin on. Ja nämä muut ovat raataneet roinansa ja elämyksiensä eteen samoin motiivein. Meistä tuntuu, että sitten kun meillä on vielä tuo, tämä ja se, olemme tyytyväisiä. Kuten niistä muistakin on tuntunut. Ja ikuisesti tuntuu.

Yhteisön arvostus on se, mitä janoamme. Muinoin kateus pisti ihmiset opettelemaan niitä taitoja, joita yhteisön ihailemilla ihmisillä oli.

Nykyään arvostus seuraa omistamisesta, joten materiaalinen rikkaus on kateuden evolutiivisesti moderni ilmentymä. Moderni se on siksi, että rikkauksien kerääminen tuli mahdolliseksi vasta kun laji asettui paikalleen asumaan ja alkoi viljellä maata kymmenisen tuhatta vuotta sitten.

Moraalinen tuohtumus on jotain aivan muuta. Se tarkoittaa yhteisön halua rangaista sitä, joka vahingoittaa muita tai ottaa enemmän kuin ansaitun osansa yhteisöltä. Se on sosiaalisista tunteista kehittynein ja omaperäisin: ihminen on valmis riskeeraamaan oman hyvinvointinsa, kun oikeudenmukaisuus ei toteudu toisen kohdalla.

Moraalinen tuohtumus on monimutkaisen ryhmäelämän ehdoton edellytys. Mikäli jokainen välittäisi vain itseensä tai lähisukulaisiinsa kohdistuvista vääryyksistä, eläisimme aynrandilaisessa utopiassa, jossa yhteistyö rajoittuu lähimpiin sukulaisiin. Muut ovat vihollisia, joita tulee käyttää hyväksi ennen kuin he ehtivät käyttää sinua hyväkseen.

Ilman moraalista tuohtumusta populaatiossa pääsisivät niskan päälle häikäilemättömät, psykopaattiluonteiset ihmiset. Kun mitään joukkovoimaa ei olisi heitä vastustamassa, he rohmuaisivat resurssit itselleen ja lisääntyisivät tehokkaammin kuin kiltit ja köyhdytetyt, kunnes ennen pitkää koko populaatio koostuisi aynrandeista ja gordongekkoista.

Ihminen olisi perheryhmissä liikkuva, muita perheryhmiä vastaan taisteleva territoriaalinen laji. Mikäli kaksi tasavahvaa ryhmää kohtaisi toisensa avoimella paikalla aseet tanassa, jotain primitiivistä vaihtokauppaa voisi ehkä esiintyä yleisen ryöstelyn ja tappamisen lomassa. Sen kummempia kaupallisia transaktioita tuskin harrastettaisiin.

Verosuunnittelevaa rikasta siis ehkä vihlaisee olla paheksunnan kohteena, mutta juuri ihmisen kyky moraaliseen tuohtumukseen on luonut edellytykset rikkauksien keräämiseen. Ei vain keinolla millä hyvänsä.

Susanne Björkholm
Kirjoittaja on tiedetoimittaja.

http://www.hs.fi/tiede/a1431059760655

[Ryysy]

Moraalinen tuohtumus on jotain aivan muuta. Se tarkoittaa yhteisön halua rangaista sitä, joka vahingoittaa muita tai ottaa enemmän kuin ansaitun osansa yhteisöltä. Se on sosiaalisista tunteista kehittynein ja omaperäisin: ihminen on valmis riskeeraamaan oman hyvinvointinsa, kun oikeudenmukaisuus ei toteudu toisen kohdalla.

Tämä kohta pisti silmään. Niin kuin kuka aina ansaitsee ja mitäkin? "Olen 15-vuotiaasta asti tehnyt töitä Mäkkärillä ja siivonnut selkä hiessä ja vaikka missä ja opiskellut siksi ja täksi, niin kyllä minä nyt tämän työn ansaitsen!" Kun ihminen saa jonkin hyvän työn, hän usein aina jotenkin perustelee sitä, että on ikään kuin oikeutettu siihen, ansainnut sen. Perustelee ehkä sitä siksi, että a) kateuden ja paheksunnan pelko ja b) yrittää jotenkin selittää itselleen sitä, että on tosiaankin pätevä eikä kyse ole vain tuurista ja suhteista. Ja että jos muilla menee huonommin, niin se ei ole hänen vikansa tms. eikä hän ole muille mitään velkaa tai jotain.

Tämä on suuntaan ja toiseen erikoinen ilmiö myöskin, johon olen törmännyt.

[Ryysy]

Ei se liittynytkään psykopatiaan, vaan tuli mieleen lähinnä myös sinun kommentistasi. Ehkä ottamani lainauksen viimeisen lauseen olisi voinut jättää pois.

Jos seuraan ihmisten keskustelua. Toinen on työtön, toinen on töissä paikassa X (joku hyvä, arvostettu, hyväpalkkainen työ, joustavilla työajoilla ja hyvällä työterveyshuollolla tähän).

Ihminen, joka on töissä, nimen omaan vähän paremmassa työssä, alkaa selittelemään toiselle (työttömälle) kuinka hän on tehnyt elämässään paljon asioita. Hän voi sanoa suoraan "olen ansainnut työni, koska olen opiskellut". Hän siis kai kokee tulevansa huono-osaisemman ihmisen taholta jotenkin "moraalisen paheksunnan" kohteeksi, jos ei pysty esittämään jotakin hyväksyttävää (?) syytä sille, miksi juuri hänen tilanteensa on parempi kuin tämän toisen.

[Hilppa]

Trisse: "...Jaksanhan minäkin vaikka on tunnin työmatkat ja lisäksi hoidan koiran ulkoilutukset....

Tuo on aivan tavallisen ihmisen jokapäiväistä peruskauraa. Tehdään täyspitkä työpäivä työmatkoineen, jotka monella työssäkäyvällä ovat tunti per siivu. Monella on koira, kaksikin. Tuota sahausta vuodesta toiseen jaksaa moni vähävarainen, eikä heillä välttämättä ole omaa autoa helpottamassa työmatkoja. Eikä oman auton käyttö talviaikaan työmatkoilla ole sen helpompaa välttämättä. Moni hyvätuloinen helpottaa elämäänsä erilaisin ostopalveluin, kotisiivouksin, ravintolassa syöden, tilaten ruokaostoksensa kotiin ym.

Minua ärsyttää sellainen puhe, jossa yleistetään rikkaat sitä ja köyhät tätä. Hyväosaisissa on kaikenlaisia ihmisiä kuten värävaraisissakin. On kateellisia ja anteliaita, ahkeria ja laiskoja, aivan kummassakin ryhmässä.

[Ryysy]

Mahtavatko hyväosaiset piitata noin paljon luuserien paheksunnasta? Enemmän minä luulisin että pitävät itsestäänselvänä että kaikista on samaan kuin itsestä. Eivät ymmärrä jos joku sanoo ettei jaksa yhdeksän tunnin työpäiviä. "Jaksanhan minäkin vaikka on tunnin työmatkat ja lisäksi hoidan koiran ulkoilutukset. Nuori ja terve ihminenhän se on!"

Mutta varmaan tämä ajatteluero (hyvästä työstä "palkintona") kuvaa sitä että sinä olet turhautunut elämääsi ja minä taas koen ahdistavana ajatuksen tarkoista sitoumuksista. Oletko ollut koskaan kokopäivätöissä?

Nämä ovatkin sellaisia kilttejä hyvässä työssä olevia : ) Tämä ei siis ole varsinaisesti oma ajattelutapani, vaan muiden ajattelun stalkkerointia ja analysointia. En tiedä kokevatko nämä kertojat ehkä jotakin huonoa omaatuntoa tai sitten 'sääliä' tai myötätuntoa työtöntä / "huonommassa työssä" olevaa kohtaan.

Kokopäivätyö on täysin vieras käsite. Olen tehnyt 'kokopäivätyösijaisuuksia' tai -pätkiä joitakin kuukausia, niin niitä ei kai lasketa. Olen tehnyt ylipäivätyötä ja alipäivätyötä.

Sen ymmärrän hyvin, että jollekin voi todellakin sopia parhaiten osa-aikatyö, vaikka niistä höyrytään, että ovat huonoja. Jollekin on sopiva esim. 6h / pvä, toiselle vaikka parina päivänä viikossa työtä. Osa tekee sitten näitä yli 12 tunnin työpäiviä ja pitävät ehkä vähän enemmän vapaata - tai sitten eivät.

Sopiskohan Trisse sulle sellainen kokopäivä-äidin työ? ; ) Voit laittaa lapset sitten päiväkotiin päiväksi, niin ehdit levätäkin välillä. (Vitsi, vitsi...) Mutta tässäkin taas, mulla kulkee raja siinä, että en ole ikinä koskaan pystynyt käsittämään, kuinka joku jaksaa käydä töissä ja sen jälkeen vielä hoitaa lapset siinä päivän päätteeksi - vielä hullummaksi menee, kun illalla ehditään vielä pänttäämään tenttiin. Nää on jotain ihan utopistisia superihmisiä. Vaikka kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä hekin.

Ainiin, millaisissa töissä sinä oot ollut? Ei tarvitse kertoa, jos ei halua näin julkisesti!

Moni hyvätuloinen helpottaa elämäänsä erilaisin ostopalveluin, kotisiivouksin, ravintolassa syöden, tilaten ruokaostoksensa kotiin ym.

Minua ärsyttää sellainen puhe, jossa yleistetään rikkaat sitä ja köyhät tätä. Hyväosaisissa on kaikenlaisia ihmisiä kuten värävaraisissakin. On kateellisia ja anteliaita, ahkeria ja laiskoja, aivan kummassakin ryhmässä.

Hilppa, mä haluun tulla teille siivoamaan! Olen hidas oppimaan, ei kai haittaa?

[Hilppa]

Kiitos tarjouksesta! Meillä on kyllä aika siistiä, ainakin toisinaan. Mies siivoo ja minä paikkailen jälkiä.