Psykopatologia.munfoorumi.com

Voiko liittyä masennukseen sellainen vahva tunne, että tuttu ympäristö on muuttunut valheelliseksi?
Derealisaatioksihan sitä kai kutsutaan ja se ei ole sama kuin dissosiaatio.
Minulla on ollut tällaisia tuntemuksia. Ympäristö on ikäänkuin kylmä, eloton ja valhetta.

Paniikkituntemus / paniikkikohtauksentapaisen alkutuntemus on epätodellisuuden tunne, itselläni. Myös tupakointia lopettaessa voi tulla. Toisessa näistä hetkellisistä menee äänet oudoksi, toisessa tuntuu, että on normaalia pidempi jne. Voivat myös yhdistyä.

Muut epätodellisuuden tuntemukset ovat lähinnä päivittäisiä häpeän tuntemuksia ja sellaista jatkuvampaa pelkoa ja korkeintaan 'pientä epätodellisuutta'.

Omassa kokemuksessa erotan nämä kahteen osaan siis.

Voisiko psykopatologia valaista tätä?

Juu, nämä voi olla kauheen tylsiä kysymyksiä. Olisi kiva kuitenkin, jos jotain viitsit tai jaksat vastata.

Jill kirjoitti:Voiko liittyä masennukseen sellainen vahva tunne, että tuttu ympäristö on muuttunut valheelliseksi?
Derealisaatioksihan sitä kai kutsutaan ja se ei ole sama kuin dissosiaatio.
Minulla on ollut tällaisia tuntemuksia. Ympäristö on ikäänkuin kylmä, eloton ja valhetta.

Onko sinulla aiemmassa sairaushistoriassasi esiintynyt realiteettien heilahtelua? Elätkö nyt erityisen stressaavaa elämäntilannetta tai onko lääkityksessä tehty muutoksia? Kysehän voi olla jonkin tietyn triggerin laukaisemasta "humpsahtelusta" joka sinällään on vaaratonta mikäli kykenet myös maaduttamaan itsesi takaisin nykyhetkeen. Olennaista on se onko oire uusi, onko sen esiintymistiheydessä/laadussa tapahtunut muutosta, kauanko tila ajallisesti kestää ja onko sinulla keinoja sen säätelyyn?

Jill kirjoitti:Juu, nämä voi olla kauheen tylsiä kysymyksiä. Olisi kiva kuitenkin, jos jotain viitsit tai jaksat vastata.

En huomannut tätä henkilökohtaista kysymystä aiemmin. Palaan.

PP tietää asiaan jo vastauksen, mutta ei halua vastata heti, koska olet vaatinut heti vastausta etkä ole jaksanut odottaa. Jos toinen joutuu heti vastaamaan niin vastaaja ei ehdi miettimään vastaustaan, jolloin ei pysty vastaamaan tai vastaus on huolimaton ja paikkaansa pitämätön. Odottaminen on turhaa vasta sitten, kun toinen on antanut tiedon siitä ettei halua vastata. Odottaminen palkitaan vastauksella. Jos joutuu heti miettimättä vastaamaan vastaus ei palkitse kysyjää ja kysymyksestä tulee turha kuten vastauksestakin, joten kannattaa odottaa ja odottaminen ei ole turhaa vaan antoisaa.

Vastaan Jill omasta puolestani. Kuvaat, että tuttu ympäristö on muuttunut valheelliseksi. Tuttuudelle on tapahtunut siis muutos, tutusta ympäristöstä onkin tullut vierasta ja epätuttua. Mahtaisiko valehteleminen olla sinulle vierasta ja epätuttua, asia mitä et hyväksy? Koetko valheellisen ympäristön kylmäksi ja itsesi siinä yksinäiseksi, olisit ainut joka ei valehtelisi? Minua masentaa valehtelu. Valheet tuntuvat epätodelta, jos niitä ei usko todeksi, yleensähän valhetta ei näe, mutta sinä näet totuuden ja valheen ympäristössä. Koetko tällä hetkellä olevan jotakin sellaista, että joku valehtelisi sinulle jotakin? Tai oletko valehdellut jollekin tai tekisikö mieli valehdella tai olla valehtelematta?

Mitä jos Psykopatologia valehteleekin eikä vastaakaan sinulle? Ei kannata luoda kauhukuvia kuten nyt tein.

Jill kirjoitti:Voiko liittyä masennukseen sellainen vahva tunne, että tuttu ympäristö on muuttunut valheelliseksi?
Derealisaatioksihan sitä kai kutsutaan ja se ei ole sama kuin dissosiaatio.
Minulla on ollut tällaisia tuntemuksia. Ympäristö on ikäänkuin kylmä, eloton ja valhetta.

De-persoonallisuus- ja de-realisaatio-oireyhtymä on olemassa (erillisenä) itsenäisenä dg-luokkana (F48.1),
mutta tällaisenaan se ei ole kovin yleinen (elinaikainen prevalenssi täydellä kriteeristöllä n. 2%). Tavallisesti
ko. syndromaan oireisto on (eri asteisesti) mukana muiden häiriöiden yhteydessä (liki) koko diagnostisessa
kirjossa, selvimmin ahdistushäiriöissä ja (vaikeissa) depressioissa, mutta ei niinkään esimerkiksi PTSD:ssä.
Yhteys lapsuuden inter-persoonallisiin traumoihin on useissa tapauksissa ilmeinen. - Suhteellisen normaa-
leillakin voi olla näitä oireita ohimenevästi tai lyhytaikaisesti erilaisten rasitustilojen yhteydessä.

Pinja: Vastaan Jill omasta puolestani. Kuvaat, että tuttu ympäristö on muuttunut valheelliseksi. Tuttuudelle on tapahtunut siis muutos, tutusta ympäristöstä onkin tullut vierasta ja epätuttua. Mahtaisiko valehteleminen olla sinulle vierasta ja epätuttua, asia mitä et hyväksy? Koetko valheellisen ympäristön kylmäksi ja itsesi siinä yksinäiseksi, olisit ainut joka ei valehtelisi? Minua masentaa valehtelu. Valheet tuntuvat epätodelta, jos niitä ei usko todeksi, yleensähän valhetta ei näe, mutta sinä näet totuuden ja valheen ympäristössä. Koetko tällä hetkellä olevan jotakin sellaista, että joku valehtelisi sinulle jotakin? Tai oletko valehdellut jollekin tai tekisikö mieli valehdella tai olla valehtelematta?

PP voitko vastasta tähän, että voiko mun teoria valehteluun liittyen pitää paikkaansa?

Kiitos paljon Pp vastauksesta ja ihan muillekin. Palaan asiaan pinja, en osaa vielä vastata nuihin, mietin niitä ja vastaan, kun tiedän itse. Yksi asia oli se, että nuiden hyvin voimakkaiden epätodellisuuden tunteiden aikana olin pudottanut lääkitystäni ja luullakseni kyse ei enää ollut vieroitusoireista.
Mitään muuta muutosta ei ollut tapahtunut. Pinja, juu, en pidä valheellisuudesta, yhdistän sen kulissien ylläpitoon, mitä oli esim. omassa perheessäni. Tavallaan minulle tuli tunne, että kaikki elämäni oli yhtä valhetta, kaikki ympärilläni myös, ihmiset olivat pahansuopia ja ympäristö myös. Minulle tuli tunne, että halusin tuhota elämäni. Niin pääsisin valheesta irti. Esim. Kun katsoin maisemaa, se ei näyttänyt eikä tuntunut sisällöltään oikealta, tutulta, vaan aivan vieraalta, kylmältä. Nämä olivat niin outoja ja pelottavia tunteita, että nostin lääkitykseni (ahdistuslääkitys) takaisin siihen, mitä se oli ollut. Oireet katosivat, koska ahdistus katosi. Kysymykseesi pinja, juu, en halua teeskentelyä, en halua että ympärilläni on teeskentelyä, enkä pidä mitään teeskenneltyjä ihmissuhteita yllä. Haluan että kanssani ollaan aitoja.

Teeskentelyä nimenomaan. Kaikki on paremmin kuin onkaan. Aitona saa olla oma itsensä, ei tarvitse näytellä mitään.

Ahdistushäiriöhän minulla on ja mietin jos tämä oire todella on sen sairauden ilmentymä.
Voimakas poissaolevuuden tunne liittyi myös tähän epätoden kokemukseen. Lapsuudesta en muista mitään traumoja, ainoastaan murrosiässä. Mutta vissiin on ihan viisasta keskustella tästä oman hoitajan kanssa.

Noolanille, aiemmassa sairaushistoriassani on ollut psykoottistasoista oireilua, mikäli muistan oikein lääkärini käyttämän termin, vai oliko se psykoositasoista. Eli ahdistustila on ollut voimakas ja hallitsematon.

Ei kuvaamasi kokemus ainakaan normaalilta kuulosta, on se sitten sairautta tai ei.