Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Ryysy » 01.05.2015 05:37

Tulipa outo fiilis ohjelmasta. Ei nyt niinkään äänien suhteen, mutta tämä pääosassa oleva henkilö oli jotenkin kiehtovalla ja samalla ei-kiehtovalla tavalla outo. Siis se kuinka suhtautui siivoamiseen vähän kuin ei olisi hahmottanut kuinka toimia. Tai se kun ei löytänyt etsimäänsä hautaa enää talvella, kun syksyllä oli erilaista. Siihenkin suhtautui jotenkin tavanomaista järkevämmin, vaikka toisaalta kyseessä oli tilanne, millaista ei edes pitäisi voida tapahtua. Tai se, että kysyttiin tarvitseeko hän jotain, niin "sänky on, pöytä on, no villasukkia voisin tarvita, kun ne ovat lämpimät".

Jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että aivan kuin tyyppi olisi ollut ollut hirmuisen surullinen, ulkopuolelta katsottuna siis. Kuitenkin taas vaikutelmaksi jäi, että henkilö ei sisäisesti kuitenkaan ollut surullinen. Voi johtua siitäkin, että harvemmin televisiossa tällaista perisuomalaista tavaraa tulee.

Itse äänien kuuleminen jäi aika sivuun dokkarissa...
Ryysy
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.05.2015 11:35

Minä psykoosipotilaiden lähiomaisena näin ohjelmassa paljon tuttua ja arkipäiväistä; asioita, joiden kanssa kroonistunutta psykoosisairautta sairastavat elävät.
Sitä jäin miettimään, että miksi 'äänistä' on tehty jokin erityinen ominaisuus, ja jopa yhdistyskin on perustettu, kun todellisuudessa 'äänet' ovat psykoosisairauden oire. Kuten ohjelmasta kävi ilmi, jos katsoja tunnisti henkilöiden olevan psykoosipotilaita.

Myös henkilön 'outous' ja hänen tyynen rauhallinen suhtautumisensa 'outouteensa' johtunee hänen psykoosisairausestaan.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja haller » 01.05.2015 19:56

Kyseinen hlö oli jossain keskusteluohjelmas vieraana. Rohkea tyyppi.
Niin, no nykyään on Suomen Skitsofreniayhdistys. Moniääniset-yhdistys on perustettu sitä ennen.
Minä esim. en kuule ääniä kuin tosi harvoin, vaan harhani ovat muissa aisteissa (näkö, tunto, maku).
Äänien kuuleminen voi käsittääkseni olla esim. dissosiaatiohäiriön ym. ei-psykoosisairauksien oire.
Muistutan ny kuitenkin vielä, etten oo lääkäri vaan Hum.kand.
T: Haller
haller
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Mirri » 01.05.2015 22:37

Noin tosiaan taitaa olla, että äänten kuuleminen voi liittyä myös dissosiaatiohäiriöihin. Kaikki ääniä kuulevat eivät ole psykoosisairaita, vaikka ovatkin psyykkisesti sairaita.

Tinnituksesta on Duodecimin Terveyskirjastossa kokonainen artikkelisarja:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... p_teos=ati

Korvien soiminen, tinnitus, ilmeisesti on hyvin harvoin psykiatrinen oire.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Ryysy » 02.05.2015 18:16

Psykoosilääkearsenaali tai sairaus - kai molemmat vaikuttavat. Paha mennä sanomaan... ehkä ihminen on ihan yhtä seisahtanut lääkkeellä tai sitten ei.

Äänten kuuleminen olisi ihan virkistävä kokemus. Kun jotenkin nyt ajattelen, että nuo äänet kun tulevat kuitenkin ihmisen sisältä, niin jotenkin tuntuisi vain siltä, että joillakin tosiaan on tällainen "ominaisuus" (kuten ohjelmassa äänien kuulemista kuvailtiin)... Mulla tulee välillä ajatukset ainakin pienenlaisena kielen liikkumisena suussa. Vähän kuin puhuisin, kun ajattelen. Tai sitten olen taantunut ja opettelen taas uudestaan puhumaan.

Kai noissa jotain aivoperäistäkin on, ettei kaikki ole tuollaisia psyykkisperäisiä ääninä "manifestuneita" ajatuksia.

Korvien huminoita ja ininöitä en edes laskisi varsinaisiksi äänten kuulemiseksi. Muuten tässä viime aikoina on tullut kuultua aika perseesti ääniä. Epäilen korvatulehdusta, joka alkaisi jo riittää. Tinnitykset eivät sisällä mitään varsinaisia ajatuksia ja tulkintoja, toisin kuin ehkä muut äänet.

Tuossakin ohjelmassa mies sanoi, että hän kuulee mielessään musiikkia. Aika jännä jos hän tosiaan KUULEE sen musiikin. Kyllähän muillakin ihan normaalisti "soi päässä" jokin biisi.
Ryysy
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Mirri » 03.05.2015 21:07

Flower kirjoitti:Katsoin eilen tuon ohjelman ja jäin ihmettelemään ihmisten "seisahtuneisuutta". Johtuisikohan se lääkityksestä?

Psykoosisairauden ns. negatiiviset oireet aiheuttavat enemmän tai vähemmän vakavaa 'seisahtuneisuutta'. Lääkkeet periaatteessa voivat aiheuttaa samantapaisia oireita, mutta nykyiset lääkkeet pyrkivät aktivoimaan ja kumoamaan negatiivisten oireiden synnyttämää 'seisahtuneisuutta'.

Mielestäni nykyisin on järkevämpää etsiskellä kyseisen oireilun selityksiä sairaudesta kuin lääkityksestä. Monet negatiivisesti oireilevat psykoosipotilaat olisivat paljon pahemmin 'seisahtuneita' ilman nykyaikaista lääkehoitoa.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 04.05.2015 11:47

Eivät negatiiviset oireet "aiheuta". Jotkut oireet ovat tai ne luokitellaan negatiivisiksi.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Mirri » 04.05.2015 12:00

Nykyiset lääkkeet ennemminkin vähentävät ns. negatiivisia oireita kuin lisäävät niitä. Menneinä vuosikymmeninä negatiivisesti oireilevat potilaat ovat olleet monin verroin jähmeämpiä ja pysähtyneempiä, eikä ole ollut keinoja lievittää 'seisahtuneisuutta'.

Tarvittaisiin mahdollisuus nähdä aikaisempien vuosikymmenten potilaita, jotta pystyttäisiin huomaamaan ero ja nähtäisiin nykyisen 'seisahtuneisuuden' olevan pientä verrattuna psykoosilääkkeitä edeltävään aikaan. Ehkä psykoosisairaiden vanhusten kohdalla vielä tavataan jähmeyttä, jota nuorissa negatiivisesti oireilevissa potilaissa tuskin nykyisin ilmenee; niin hyvin nykyaikaiset lääkkeet tepsivät tuhoisiin negatiivisiin oireisiin. Verrattuna aikaan, jolloin negatiiviset oireet saivat jyllätä vapaasti ilman, että oli mitään keinoa pysähdyttää tai jarruttaa niiden etenemistä.

Nähdyssä ohjelmassa potilaat olivat melkoisen hyvin toimintakykyisiä 'seisahtuneisuudestaan' huolimatta. Se on paljon se ottaen huomioon, että aiempina vuosikymmeninä tilanne oli usein monin verroin surullisempi pahenevien negatiivisten oireiden armoilla.
Minulle omaisena nämä negatiiviset oireet ovat valitettavan tuttuja. Tuttua on myös, miten ihanaa on nähdä lääkehoidon lieventävän niitä ja mahdollistavan elämän laitoksen ulkopuolella. Pahimmat oireet olen nähnyt sairaalassa aikana, jolloin lääkehoito ei vielä vaikuttanut riittävästi; silloin 'seisahtuneisuus' oli niin suurta, ettei voitu ajatellakaan potilaan päästämistä osastolta pois. Luojan kiitos, useimmat saavat oireisiinsa lievitystä nykyaikaisesta lääkityksestä niin, että pärjäävät avohoidossa.

Tosin pettymyksiäkin on koettu, niin lääkärit kuin potilaat läheisineen. Toistaiseksi ei vielä ole keksitty sellaista ihmelääkettä, joka poistaisi negatiiviset oireet kaikilta täysin. On tullut markkinoille uusia lääkkeitä, joilta on odotettu suuria negatiivisten oireiden hoidossa, mutta edelleen on niin, että negatiivinen oireilu voi olla aika tuhoisaa ja parhaatkin lääkkeet voivat auttaa paljon vähemmän kuin mitä on odotettu.
Mutta niitäkin onnellisia on, jotka lääkityksen avulla ovat päässeet 'seisahtuneisuudesta' eroon kokonaan.

(Kommentti Flowerin viestiin.)
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Mirri » 04.05.2015 12:04

Psykopatologia kirjoitti:Eivät negatiiviset oireet "aiheuta". Jotkut oireet ovat tai ne luokitellaan negatiivisiksi.

Entä aiheuttavatko positiiviset oireet potilaan olemukseen tai käyttäytymiseen jotakin?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 04.05.2015 12:23

Eivät "aiheuta". (Ei esimerkiksi älykkyyskään "aiheuta" mitään.)
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja haller » 04.05.2015 22:34

Mitäs verbiä sinä Pertti, nyt "metsästät"?
Tulee mieleen yks bussikuski täältä Turusta, jonka kans kommunikaationi sujuu näin:
Vuoropuhelu
--------------------
Haller: Hei. Lataisin arvokorttia kahdellakympillä.
Bussikuski: Et sinä sitä lataa. Se olen minä, joka lataa.
Haller:?? (Tänään sain viimein sanottua, että olen kuullut k.o jutun häneltä jo monta kertaa, ja hän vastasi siihen, että hänestä on hauska vitsailla. Kyl on kulunut vitsi kun sitä pitää aina hokea. Voisinhan tietysti sanoa, että latauttaisin tätä arvokorttia kahdellakympillä, mutta se olisi mielestäni aika monimutkaisesti sanottu, kun kumminkin siihen lataushommaan on vaan rajallinen aika, ku porukkaa jonottaa bussiin mun takana).
-> en siis pidä sarkasmista, vaikka olen kuulemma itte sarkastinen ja ironinen muille
haller
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja haller » 04.05.2015 22:46

Jos ny oikein yritän tavoittaa ajatustasi, Pertti-dear, niin tarkoittanet, että sairaus aiheuttaa erinäisiä asioita mm. käytöstä, oireita ym eli
tasoilla kuvattuna on
1. sairaus
2. siihen liittyy asioita, jotka aiheutuvat siitä perussairaudesta
-> sinänsä tuo on meille muille, jotka emme ole psykiatreja tai psykologeja samantekevää, koska keskeistä meillä on kulloinenkin kondis ja arjessa pärjääminen, eivät semantiikan kiemurat.
Toisaalta meillä on sellaista kokemusperäistä tietämystä, jota ei mt-alan ammattilaisilla voi mitenkään olla.
Analogiana heitän, että mies ei voi tietää millaista on, kun on kuukautiset. Vaikka mies luki tuhansia sivuja tekstiä aiheesta, niin hän ei silti "pääse asiaan sisälle".
Kivut, mielialavaihtelut, löysä vatsa, turvotus, makeanhimo, vaaleiden päällyshousujen välttely, terveyssiteiden raahaaminen varmuuden vuoksi joka päivä mukana ym...
Sori off topicit, mutta tuo esimerkki oli helpoin mun naisena kuvailla.
Psykiatrin tai psykologin tai msh:n ym. kokemus on a priorista tietoa, kun taas mt-kuntoutujalla tieto on a posteriorista.
Und damit basta (ainakin tältä illalta). Bis bald. -Haller und Micky Maus (alan ihmisille transitionaaliobjekti, mulle rakas lelu ja turvan tuoja).
Moro.
haller
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 04.05.2015 23:16

Oireethan ovat jo tulosta jostakin. Jos halutaan käyttää "aiheuttajaa",
niin sairaus aiheuttaa erilaisia oireita, mm. negatiivisia, kuten
pysähtyneisyyttä yms. - On tautologiaa todeta, että negatiiviset
oireet aiheuttavat negatiivisuutta.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja haller » 05.05.2015 19:28

Jaa, eli siis ilmaisu ois niinku tårtå på tårta-tyyliä. Ny snaijasin. ;)
Sanojen negatiivinen ja positiivinen käyttö on lääketieteessä päinvastaista kuin arkikielessä.
Esim, jos joku on hiv-positiivinen, niin se ei ole myönteinen (positiivinen) asia.
Niin, ja positiiviset oireet sch-ryhmän sairauksissa tuovat lisää sairauteen (ja usein kielteistä, kuten harhoja, harhaluuloja ym.).
haller
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja haller » 05.05.2015 19:31

Tosin aika usein erinäisissä musta tehdyissä lausunnoissa on ollut mielenkiintoisia lyöntivirheitä: on mm. kirjoitettu mun kärsivän näköharjoista ja olleen ennen psykoosityötyhmän potilas. Lol.
-> en mäkään kyl kymmensormijärjestelmää hallitse vaan kirjoitan 6 sormella.
haller
 

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 05.05.2015 19:38

haller kirjoitti:Jaa, eli siis ilmaisu ois niinku tårtå på tårta-tyyliä. Ny snaijasin. ;)
Sanojen negatiivinen ja positiivinen käyttö on lääketieteessä päinvastaista kuin arkikielessä.
Esim, jos joku on hiv-positiivinen, niin se ei ole myönteinen (positiivinen) asia.
Niin, ja positiiviset oireet sch-ryhmän sairauksissa tuovat lisää sairauteen (ja usein kielteistä, kuten harhoja, harhaluuloja ym.).

Kielteistä tai "kielteistä", joka on kuitenkin muihin ihmisiin ja maailmaan päin, so. on positiivista,
jos vastakohtana on autismi.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Dokumenttiprojekti Jakso 1: Äänimies

ViestiKirjoittaja Ryysy » 17.05.2015 14:16

Vieläkin ihmetyttää tämä ohjelma lääkkeiden ja tuon 'seisahtuneisuuden' näkökulmasta. Siis ihan kuin tältä ihmiseltä olisi puuttunut tietynlainen kyky hahmottaa joitakin sosiaalisia normeja tai aivan kuin ihminen ei olisi osannut tuntea häpeää tms., vaikka tavallaan "kuuluisi". Normaalisti kai ihmisen "kuuluisi" hävetä sitä, että kämppä on sotkuinen tai nolostua siitä, ettei muista hautapaikkaa. Suoraan sanoen, mielestäni tämä tyyppi ajattelutapoineen oli terveempi kuin monet muut ihmiset.

Ketipinoria (tms.) määrätään nykyään (tai jo pidemmän aikaa määrätty) paljon muuhunkin kuin psykoosioireita lievittämään tai psykoosisairauksiin yleensä. Sitä määrätään unta antamaan, ahdistusta poistamaan... ehkä vielä johonkin muuhunkin? Mietin vain, että voikohan lääke saada aikaan juuri sellaisen vaikutuksen, että tietyt häpeään ym. liittyvät tunteet tai "normitietoisuus" katoaa? Ite olen ainakin juuri ketipinorin kokeiluaikoihin tehnyt todella erikoisia juttuja, siis hyviäkin asioita, joita en taatusti tekisi jos oloni olisi ns. normaali. Juuri sen takia en toimisi tietyllä tavalla, koska hahmotan, että niin ei "kuulu" toimia.

Tietysti voi olla, että olen sitten vain ollut niin ahdistunut ja 'seisahtanut' jo valmiiksi, että kaikki ns. turhanpäiväiset normit ym. ovat menettäneet merkityksensä.
Ryysy
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa