"Yhteiskunnan antama kriisiapu pelasti perheeni"
Lähetetty: 25.04.2015 15:07Yhteiskunnan antama kriisiapu pelasti perheeni
Mielipide 24.4.2015 2:00
Onnellinen isä
Vaimoni sairastui vakavasti esikoisemme synnytyksen seurauksena. Sairaus oli yllättävä, erittäin raju hoito vaati useita pitkiä sairaalajaksoja. Synnytyssairaalasta mentiin ambulanssilla Husin psykiatriselle osastolle. Maniaa ei saatu pysähtymään ajoissa, joten lopulta tilanne ajautui psykoosiin. Siitä mieliala heitti ahdistukseen. Oireet helpottivat puolen vuoden kuluttua. Ensijärkytyksen jälkeen olen voinut olla luottavainen. Vaimoni hoito on ollut hyvää.
Minä olin käytännössä yksinhuoltaja kriisin ajan, molempien perheiden ja läheisten tukemana. En jäänyt yksin. Kriisi oli kuitenkin niin vakava, ettemme olisi selvinneet pelkästään läheisten tuella.
Onneksemme äidistä jo odotusaikana hyvän huolen pitänyt neuvolan hoitaja oli tilanteen tasalla. Teimme yhdessä lastensuojeluilmoituksen. Ilmoitukseen reagoitiin nopeasti. Äkillisissä käänteissä muuttuvia tarpeita ja toiveita kuunneltiin ja järjestettiin nopeasti apua.
Näin saatiin vältettyä sijoitus, myös silloin, kun minun voimani loppuivat. Työntekijät varmistivat, että haen kriisiapua itselleni.
Kriisin ajan saimme lapselle hoitoapua, jonka turvin pystyin selviämään seuraavaan päivään. Sairauden helpotuttua pääsimme kuntoutukseen, jonka avulla pääsimme kiinni normaaliin arkeen. Asuimme kodin ulkopuolella.
Äiti sai ohjausta ja tukea vanhemmaksi kasvamisessa sekä osallistui kuntouttavaan toimintaan, joka edisti sairaudesta toipumista. Minä pääsin turvalliseen ympäristöön rauhoittumaan ja rakentamaan turvallisuudentunnetta uudestaan. Lisäksi saimme tukea ja ohjausta, kun opettelimme elämään perheenä. Ohjaajat järjestivät meille aikaa kahdestaan, joten myös parisuhteemme pääsi palautumaan. Kuntoutus auttoi ratkaisevasti.
Olimme erittäin onnekkaita, kun saimme tämän mahdollisuuden. Sen jälkeen saimme tukea arjessa jaksamiseen. Haluan kiittää Espoon lastensuojelua ja kaikkia meidän perhettä auttaneita. Apu on ollut korvaamatonta suuren hädän keskellä. Nykyään elämme normaalia lapsiperheen elämää.
Onnellinen isä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
http://www.hs.fi/mielipide/a14297710802 ... f=tw-share
Mielipide 24.4.2015 2:00
Onnellinen isä
Vaimoni sairastui vakavasti esikoisemme synnytyksen seurauksena. Sairaus oli yllättävä, erittäin raju hoito vaati useita pitkiä sairaalajaksoja. Synnytyssairaalasta mentiin ambulanssilla Husin psykiatriselle osastolle. Maniaa ei saatu pysähtymään ajoissa, joten lopulta tilanne ajautui psykoosiin. Siitä mieliala heitti ahdistukseen. Oireet helpottivat puolen vuoden kuluttua. Ensijärkytyksen jälkeen olen voinut olla luottavainen. Vaimoni hoito on ollut hyvää.
Minä olin käytännössä yksinhuoltaja kriisin ajan, molempien perheiden ja läheisten tukemana. En jäänyt yksin. Kriisi oli kuitenkin niin vakava, ettemme olisi selvinneet pelkästään läheisten tuella.
Onneksemme äidistä jo odotusaikana hyvän huolen pitänyt neuvolan hoitaja oli tilanteen tasalla. Teimme yhdessä lastensuojeluilmoituksen. Ilmoitukseen reagoitiin nopeasti. Äkillisissä käänteissä muuttuvia tarpeita ja toiveita kuunneltiin ja järjestettiin nopeasti apua.
Näin saatiin vältettyä sijoitus, myös silloin, kun minun voimani loppuivat. Työntekijät varmistivat, että haen kriisiapua itselleni.
Kriisin ajan saimme lapselle hoitoapua, jonka turvin pystyin selviämään seuraavaan päivään. Sairauden helpotuttua pääsimme kuntoutukseen, jonka avulla pääsimme kiinni normaaliin arkeen. Asuimme kodin ulkopuolella.
Äiti sai ohjausta ja tukea vanhemmaksi kasvamisessa sekä osallistui kuntouttavaan toimintaan, joka edisti sairaudesta toipumista. Minä pääsin turvalliseen ympäristöön rauhoittumaan ja rakentamaan turvallisuudentunnetta uudestaan. Lisäksi saimme tukea ja ohjausta, kun opettelimme elämään perheenä. Ohjaajat järjestivät meille aikaa kahdestaan, joten myös parisuhteemme pääsi palautumaan. Kuntoutus auttoi ratkaisevasti.
Olimme erittäin onnekkaita, kun saimme tämän mahdollisuuden. Sen jälkeen saimme tukea arjessa jaksamiseen. Haluan kiittää Espoon lastensuojelua ja kaikkia meidän perhettä auttaneita. Apu on ollut korvaamatonta suuren hädän keskellä. Nykyään elämme normaalia lapsiperheen elämää.
Onnellinen isä
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
http://www.hs.fi/mielipide/a14297710802 ... f=tw-share