Salaperäisyys tuo vakiintuneeseen suhteeseen sähköä
ELÄMÄ 20.4.2015 13:55 Päivitetty 21.4.2015 8:03 http://www.hs.fi/elama/a1305948007224
KOLUMNI Elina Tanskanen Kirjoittaja on toimittaja, seksuaalineuvoja ja logoterapeutti.
Hollywood-näyttelijätär Eva Mendes aiheutti pienoisen kohun viihdemaailmassa neuvoessaan naisia olemaan käyttämättä verkkareita kotona, koska se on hänen mielestään ykkössyy avioeroihin. Verkkareiden ystävät hermostuttanut Mendes todennäköisesti yritti sanoa, että parisuhteessa kannattaa vaalia tiettyä salaperäisyyttä, vaikka oltaisiin kuinka vakiintuneita.
Pelkkiä reikäisiä leggingsejä ja lököttäviä collegehousuja on turhan helppo syyttää kiinnostuksen lopahtamisesta ja rakkauden roihun sammumisesta. Jos parhaimpiinsa tälläytyminen olisi pitkän hyvän suhteen salaisuus, erotilastot olisivat vain varjo nykyisestä.
Parisuhteilta ei ole koskaan odotettu niin paljon kuin tänä päivänä. Ulkoisia syitä pysyä yhdessä on yhä vähemmän, ja sisäisiä vaatimuksia on taas entistä enemmän: suhteessa pitää olla jotain tuttua ja jotain yllättävää, jotain turvallista ja jotain salaperäistä, jotain tavallista ja jotain uutta, jotain mukavaa ja jotain haastavaa. En ihmettele, miksi moni parisuhteessa oleva kokee itsensä neuvottomaksi.
Mukavien kotivaatteiden sijaan kutkuttavaa salaperäisyyttä syövät henkiset verkkarit. Koska parisuhde on peili, sen heijastamaa kuvaa pitää uskaltaa myös katsoa. Toisin sanoen: jos kumppani kyllästyttää, olet mitä todennäköisimmin itsekin tylsää seuraa. Jos kaipaat kiinnostusta, tarkista ensin, oletko kiinnostunut edes itsestäsi. On sama, miltä naama näyttää, jos on sielultaan tälläytynyt: sinut oman erillisyytensä kanssa ja valmis kurkottamaan kohti toista.
Salaperäisyyttä ei tarvitse vaalia tietoisesti salailemalla ajatuksiaan ja asioitaan. Jo sen tajuaminen riittää, että on ylipäätään mahdotonta paljastaa itsestä kaikkea. Kukaan ei voi koskaan tuntea toista ihmistä läpikotaisin – ei vaikka olisitte viettäneet vuosia yhdessä.
Kasvua ja kehitystä on vain vaikea huomata, kun sitä seuraa niin läheltä, että turtuu hienovaraisiin muutoksiin. Suhteen alussa ollaan yleensä kovin lääpällään, kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. Inhimillinen mukavuudenhalu kulkee käsi kädessä näennäisen tuttuuden kanssa, ja sen ansiosta tuntuu sopivalta vetää ne henkiset verkkarit jalkaan. Annas olla, jos kumppani kertoo esimerkiksi harkitsevansa suhteesta lähtemistä – tapa katsoa häntä muuttuu sillä sekunnilla.
Kumppanin tuttuus ja turvallisuus on siis paradoksi. Ellei pysty zeniläisesti näkemään hiekanjyvässä universumia ja vanhassa mukavassa siipassa unelmien ihmistä, kannattaa opetella katsomaan tarkemmin.
Kommentit (0)