Seksuaalivalintaa opiskelemassa
Feministi vakoilee evoluutiopsykologian luennoilla.
Juttusarjassa feministi soluttautuu erilaisiin ympäristöihin, tilanteisiin ja tilaisuuksiin ja raportoi havainnoistaan Tulvalle.
Teksti: Johannes Saarela
"Maskuliiniset miehet panostavat vähemmän parisuhteeseen ja lapsiin kuin naisellisemmat miehet. Naisellisemmat miehet kompensoivat huonompia geenejään panostamalla enemmän parisuhteeseen!"
"Naiset, joilla on korkeat estrogeenitasot, pettävät kumppaneitaan enemmän kuin naiset, joilla on alhaisemmat estrogeenitasot!"
Toisin kuin ehkä luulisi, huutomerkkeihin päättyvät lauseet eivät ole sitaatteja iltapäivälehdistä. Ne ovat suoria lainauksia yliopistoluennon PowerPoint -esityksestä.
Turun yliopistossa alkoi viime syksynä evoluutiopsykologian opintokokonaisuus. Se on laatuaan ensimmäinen Euroopassa. Opintokokonaisuudesta vastaa evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala.
"Ennustan että muutaman vuosikymmenen päästä pidetään itsestäänselvyytenä, että lähes kaikki yliopisto-opiskelijat opiskelevat evoluutiopsykologiaa ainakin sivuaineenaan," Rantala sanoo Turun yliopiston tiedotteessa 23.7.2014.
Olen tullut ottamaan selvää evoluutiopsykologiasta. Yli sata muutakin opiskelijaa seuraa kanssani opintokokonaisuuteen kuuluvia seksuaalivalinnan luentoja.
"Evoluution ymmärtäminen on kaikkien aikojen tärkein tieteellinen oivallus."
Rantala aloittaa puhumalla tieteellisestä maailmankuvasta, evoluution tärkeydestä ja elämän määritelmästä. Ensimmäisen luennon päätteeksi hän kuitenkin toteaa:
"Humanistit eivät ymmärrä, mikä sukupuoli on."
Vilkuilen ympärilleni ja odotan tarkentavia kysymyksiä. Kukaan ei kysy eikä Rantala perustele.
Kurssi jatkuu. Rantala puhuu kauneuskäsityksistä ja esittelee PowerPoint-sliden, jossa on kahdeksan naisen valokuvat.
Puolet kuvista näyttävät mallien tai filmitähtien edustuskuvilta. Näiden kuvien naiset hymyilevät punaiset huulet kutsuvasti raollaan, meikattuina ja kammattuina.
Lopuissa neljässä kuvassa naiset esitetään mahdollisimman epäimartelevassa valossa, poikkeuksellisen epäedustavina, lähes karikatyyrisiä hahmoina. Yhdessä niistä harmaahiuksinen, keski-ikäinen, lihava nainen tuijottaa vihaisesti kameraan kaksoisleuka kurtussa.
Kaikkia kuvia yhdistää se, että niissä esiintyvät ihmiset eivät näytä ihan oikeilta. He ovat joko ylitäydellisiä kaunottaria hymyineen tai hirviömäisiä rumiluksia irvistyksineen. Kuin alleviivaten kontrastia "kauniiden" ja "rumien" naisten välillä kuvasarjan otsikko kysyy: "Mikä tekee naisesta viehättävän?"
Rantala vastaa:
"Naisten kasvojen puoleensavetävyys kuvastaa hedelmällisyyttä ja lisääntymisarvoa."
Hän toteaa myös, että "naiset, jotka haluavat enemmän lapsia, näyttävät feminiinisemmiltä".
Kuvasarjasta mieleeni jää, että irvistykset ovat hassuja. Opetuksen perusteella itselleni ei edelleenkään selviä, miksi joku tietty nainen on juuri jonkun tietyn ihmisen mielestä viehättävä – ja miksi se viehättävä nainen tai puoleensavetävä poseeraus ei ole kaikkien mielestä samanlainen kuin Rantalan esittämissä kuvissa. Vai tarkoittaako Rantala, että irvistykset eivät kuvasta hedelmällisyyttä ja lisääntymisarvoa. Mitä tapahtuu, jos kuvien kaunottaretkin irvistävät?
Rantala puhuu ihmisten seksuaalisesta ja lisääntymiseen liittyvästä markkina-arvosta ja näyttää monimutkaisen kaavion, jossa esitellään ihmisen parittelukumppanin valintaan vaikuttavia biologisia ja sosiaalisia tekijöitä.
"Naiset manipuloivat miehiä", Rantala toistaa moneen otteeseen.
Kurssin puitteissa hän ei silti kovin tarkasti avaa tätäkään, että mitä lauseellaan oikein tarkoittaa. Kukaan yleisöstäkään ei pyydä tarkennusta.
Eräällä luennolla Rantala opettaa, että miehet rinnastavat pitkäaikaisten naiskumppaniensa seksuaalisen haluttomuuden ja seksistä kieltäytymisen uskottomuuteen, mikä tekee avioliitossa raiskaamisesta miehille varteenotettavan lisääntymisstrategian. Hän väittää, että feministit ja yhteiskuntatieteilijät tulkitsevat raiskauksia väärin.
Höristelen korviani. Siis mitä ihmettä? Vaikka raiskaus olisi lisääntymisstrategia, se ei muuta sitä, että raiskaus on seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa, jota yhteiskunnan rakenteet ylläpitävät. Yleisö luennoilla kuitenkin joko uinuu tai hyväksyy sanotun mukisematta – tai ainakaan kukaan ei älähdä ääneen.
Luentojen jälkeen on hämmentynyt olo. Mitä olenkaan oppinut? Että irvistykset ovat hassuja, raiskaukset johtuvat siitä, että nainen ei anna vapaaehtoisesti ja että filmitähtien promokuvat ovat nätimpiä kuin karikatyyriset pilakuvat.
Ja sen, että humanistit, yhteiskuntatieteilijät ja feministit ovat pihalla. Jaahas.
Tulva vaatii vastauksia
Pyysimme Markus J. Rantalaa vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä tarkoitat evoluutiopsykologian luennoilla toistuneella väitteelläsi "naiset manipuloivat miehiä"?
2. Entä mitä tarkoitat luennoilla sanomallasi väitteellä, "että humanistit eivät ymmärrä, mikä sukupuoli on"?
3. Esität, että feministit ja yhteiskuntatieteilijät tulkitsevat raiskauksia väärin. Mitä tarkoitat?
4. Onko opetuksesi evoluutiopsykologian luennoilla mielestäsi arvovapaata ja objektiivista?
5. Mistä kokoat luentojesi PowerPoint-esitysten kuvat? Miksi olet valinnut niihin niin karikatyyrisiä hahmoja ja seksistisiä pilakuvia?
6. Näytit kuvasarjoja, joissa kasvoja oli muokattu feminiinisiksi tai maskuliinisiksi. Maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä ei kuitenkaan luennoilla määritelty erikseen. Miten määrittelet ne?
7. Eikö opetuksesi voi tulkita lietsovan naisvihaa? Mitä vastaat tähän?
Markus J. Rantalan vastaus Tulvalle
"Valitettavasti en voi vastata noihin kysymyksiin, koska ne ovat tarkoituksellisesti lukijoille harhaanjohtavia ja antavat täysin väärän kuvan opetuksesta lukijoille. Opiskelijoiden palautteesta näki, että lähestulkoon kaikki olivat erittäin tyytyväisiä kurssiin. Opiskelijoista suurin osa oli naisia.
Pilakuvat kohdistuivat useammin miehiin kuin naisiin. Sukupuolistereotypiat ovat hauskoja, ellei ole pahaa ideologista ongelmaa asian suhteen. Hauskat kuvat myös tehostavat oppimista, joten en luovu niistä yksittäisten mielipiteiden takia.
On ironista, että moni feministi vastustaa evoluutiopsykologiaa, sillä tunnustaudun itse feministiksi. Olen naimisissa oleva neljän lapsen isä ja hoidan kaikki illat ja vapaa-ajan lapsiani, jotta vaimoni voisi puolestaan luoda uraa. Ekologian ja ympäristönhoidon dosenttina ja aktiivisena luonnonsuojelijana tiedän, että paras tapa suojella luontoa ja ympäristöä ympäri maailman on parantaa naisten asemaa ja koulutusta.
Naisten aseman parantaminen on yksi motiiveistani tehdä evoluutiopsykologiaa tunnetuksi. Taistelu tieteen avulla patriarkaalisia uskontoja vastaan on yksi keino parantaa naisten tai seksuaalivähemmistöjen asemaa.
Kaikkien feministien kannattaisi rakastaa evoluutiopsykologiaa, koska evoluutiopsykologia perustuu tutkimustietoihin, jotka osoittavat, että metsästäjä-keräilijöillä sukupuolet olivat tasa-arvoisia. Metsästäjä-keräilijöillä kaikkien korkein sosiaalinen status oli iäkkäillä naisilla, koska he elivät miehiä pitempään ja heillä oli enemmän kokemusta kaikesta, joten he toimivat ikään kuin yhteisöjensä neuvonantajina. Ihminen on evolutiiviselta historialtaan huomattavan tasa-arvoinen laji.
Sukupuolten välinen epätasa-arvo on syntynyt vasta, kun siirryttiin maatalousyhteiskuntaan, jolloin miehet alkoivat omistaa maata ja resursseja ja yksi mies pystyi saamaan monia vaimoja itselleen. Myös perintö jaettiin patriarkaalisesti. Naiset muuttuivat lisääntymiskoneiksi ja lapsia alkoi syntyä 1-2 vuoden välein, kun taas metsästäjä-keräilijöillä lapset syntyivät vasta 4-6 vuoden välein.
Vasta hormonaalisten ehkäisyn keksimisen jälkeen sukupuolet alkoivat kehittymään tasa-arvoisemmiksi, kun naiset pystyivät itse kontrolloimaan lisääntymistään eivätkä he enää olleet lisääntymiskoneita.
Sukupuolten välinen epätasa-arvo ei johdu evolutiivisesta historiasta, vaan se on kulttuurinen ilmiö. Siksi feministien ei kannata nähdä evoluutiobiologiaa tai evoluutiopsykologiaa mörköinä, joita pitää pelkästään periaatteen takia vastustaa.
Se, että sukupuolet ovat erilaisia, ei tee niistä eriarvoisia. Eivätkä sukupuolet ole yhteiskunnan rakentamia konstruktiota, kuten mm. naistutkimuksen puolella usein kuulee väitettävän.
On aika rasittavaa olla jatkuvasti väärinymmärrettynä mediassa!
Ystävällisin terveisin,
Markus J Rantala"