Psykopatologia.munfoorumi.com

Olisiko PP:llä jotain sanottavaa aiheesta, kun en ole tallentanut aiempia aiheeseen liittyviä ketjuja tukarilla?

Pitäisi lukea Alice Miller uudestaan. Persoonallisuushäiriöisten lapsilla kai tuommoinen voi syntyä. Ja jotain sensuuntaista terapiassakin on ollut esillä. Vaikka puhuttiin kyllä objektisuhdeteorian käsitteillä.

Nyt on tauko terapiassa, niin ei pääse kysymään siellä.

Googlaamalla löytyi joitain ulkomaan kielellä.

http://changingminds.org/disciplines/ps ... e_self.htm

Kiitti linkistä, ei vain vaikuta hirveän luotettavalta, sen mitä luin. Voi tietty olla ihan oikeaa asiakin, tuntuu ainakin siltä. Pitäis kai sitten lukea sitä Winnicottia.

false self,

valeminä tai mukautunut minuus, Winnicott’illa psyykkinen organisaatio, joka suojaa itseyden ydintä, true selfiä (tai real selfiä, todellista minää). Jos äiti ei ole (ollut) good enough, lapsen psyykeen saattaa syntyä split'ejä, jolloin lapsi on yhteydessä ulkomaailmaan mukautuneella osalla, false selfillä, joka suojaa true selfiä uhkaavilta kokemuksilta. Lapsi tulee kuitenkin "vietellyksi" ympäristön vaatimuksiin, ja false self näyttää hyväksyvän ne. Kyse on kuitenkin ulkokohtaisesta imitoimisesta, ei omasta spontaaniudesta. Myös terveillä on suhteellisen neutraali false self (compliant self), joka toimii ihmisten välisissä instrumentaalisissa suhteissa. Kuitenkin vain true self pystyy käyttämään symboleja ja liikkumaan kulttuurissa.

False selfin ja true selfin välillä voi olla eri asteisesti split'iä. Vaikeammilla false self -persoonallisuuksilla valeminä on muodostunut ikään kuin todelliseksi, ja myös lähimmäiset saattavat pitää mukautunutta minuutta reaalisena. Kohtalaisen lähellä terveyttä olevien false self pohjaa paljolti identifikaatioihin suhteessa lapsuuden tärkeisiin ihmisiin. Aitoa kypsymistä ei ole tapahtunut, mutta on kuitenkin muodostunut toimiva itseys (acting self). Jos tällainen lapsi tulee psykoterapiaan, tilanne on psyykkisesti samantapainen kuin jos äiti toisi hänet ja terapeutti keskustelisi lapsen asioista äidin – täten ikään kuin lapsen false selfin – kanssa! Välillä toimivan false self'in kanssa voi päästä sosiaalisesti pitkälle esimerkiksi akateemisella uralla. Näyttelijä voi käyttää sublimoidusti false selfiä hyväkseen työssään.

Puolalais-itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1935–) psykiatrin ja psykoanalyytikon Helene Deutsch'in (1884–1982) kuvaamat (1933) skitsoidit als ob (tutummin as if) -persoonallisuudet ovat ilmeisesti false self -tyyppiä: He toimivat ikään kuin heillä olisi normaalit tunteet, ja he saattavat sopeutua kameleonttimaisesti ympäristöön.

Pertti Luukkonen kirjoitti:false self,

Kuitenkin vain true self pystyy käyttämään symboleja ja liikkumaan kulttuurissa.

---------------------------------------------------------------------------------------
Puolalais-itävaltalais-yhdysvaltalaisen (1935–) psykiatrin ja psykoanalyytikon Helene Deutsch'in (1884–1982) kuvaamat (1933) skitsoidit als ob (tutummin as if) -persoonallisuudet ovat ilmeisesti false self -tyyppiä: He toimivat ikään kuin heillä olisi normaalit tunteet, ja he saattavat sopeutua kameleonttimaisesti ympäristöön.

Luenko liian kirjaimellisesti vai onko olemassa edellämainitussa ristiriitaa?

Minä olen pitänyt terveen minän merkkinä elastista ihmistä, joka kykenee nopeaan roolitukseen ja siirtymiin. Siis sitä he eivät olekaan?ko

Minua alkoi kiinnostamaan tuo kyllä mahdottomasti. Haluatko avata esimerkein, jos vaikka syntyisi mielenkiintoisia havaintoja ja keskustelua, jopa?

Kohta symbolien tajusta voi olla liioiteltu, mutta periaatteessa ei ole ristiriitaa.

On kahdenlaista "plastisuutta", patologiseen regressioon (taantumaan) pohjaavaa ja regressiota minän palveluksessa, jota tarvitaan mm. luovassa työssä ja taiteiden tajussa. Tällöin henkilö sukeltaa, mutta myös nousee pintaan! - Palataan.

Kiitos.

Eikö se vähän riipu siitäkin ympäristöstä, että voiko sen aidosti hyväksyä, vai joutuuko käyttämään sitä complient false selfiä? Mikäs se oli se laulu että onko vika minussa vai minun ympärillä?

Vielä lisäys: En tajua tuota sukeltamista. Jos nyt joku (nimiä mainitsematta, hymiö) regressoituisi vaikka ihan psykoosiin asti, niin harva kai kumminkin sitten JÄÄ psykoosiin pysyvästi?

Mainittiinkohan jossain teatteriesityksestä nauttiminen merkkinä regressiosta egon palveluksessa? En tiedä teatterista, mutta eivätkö kirjat ja elokuvat myös vaadi samaa? Teatteri on vaikeampi kyllä toisten katsojien takia.

Ja vielä: Kyllähän regression ja psykoosinkin voi itse aiheuttaa. Ei kai muuta tarvita kuin että valvoo tarpeeksi kauan. Ja jos on eristyksissä kaikista aistimuksista, mikä ei kyllä normaalioloissa onnistu, niin silloinkinhan aivot alkoivat tuottaa hallusinaatioita.

Jatkan vielä, kun on kielletty kirjoittamasta uutta viestiä, ellei joku ole kommentoinut välillä.
Tuo oli mielenkiintoista, että lähipiirikin pitää false selfiä todellisena. Entäpä jos eivät hyväksy lainkaan sitä true selfiä, vaan toimittavat ihmisen sen takia vaikka ihan pakkohoitoon? Ihan vaan teoreettisena pohdiskeluna siis (hymiö).

Minä tulkitsen asian niin, että ihminen keksii erilaisia slviytymisstrategioita tiukassa tilanteessa. Niitä käytetään, jotka toimivat. Jos true selfiä ei hyväksytä, käytetään false selfiä.

Kiva, että olet siellä, riidankylväjä, ja jaksat vastailla, ja ihan viisaitakin vielä. Hyvää juhannusta!

Viisaaksi kehuivat Hölmölän akat myös Kaapoa, joka opetti heille lehmän laskuoppia.

No hyvää juhannusta sinullekin, PL/PP.

Saa kai täällä muitakin kehua?

Kiitos, samoin! - On hyvä kehua vain minua. Muistan sen.

Taitava myyjää pystyy nopeaan hoksaamaan, mitä asiakas haluaa, eli on hyvinkin elastinen.
Terapeutti samoin.
Myös hoitotyössä pitää osata nykiä oikeita naruja.
jne jne jne enkä näe heidän roolituksissaan valheellista minää, vain ammattitaitoa

Aivan. "Valheellinen" on passelissa (ja normaalissa) käytössä instrumentaalisissa suhteissa,
kuten pankissa asioidessa tai hammaslääkärissä.

Pertti Luukkonen kirjoitti:Aivan. "Valheellinen" on passelissa (ja normaalissa) käytössä instrumentaalisissa suhteissa,
kuten pankissa asioidessa tai hammaslääkärissä.

Voi vihna. Mitähän tuo nyt tarkoittaa? Ko. tilanteet saattavat sisältää sen hetkisen tunnetilan, terveydentilan jne. vaikuttaen siltä osin käytökseen.
Kiva, kun olet noin helppo

Kaikilla on jonkinlainen "rooli" julkisissa tilanteissa.

zulu kirjoitti:Minä voi vaikka piereskellä julkisesti!

Sitten katsot syyttävästi vieruskaveria?

Tuossa englanninkielisessä sivustossa sanottiin, että false self lohkotaan erilleen, jos äiti heijastaa vauvaan omia defenssejään eikä vauvan oikeita mielialoja. Eikös näin tapahdu persoonallisuushäiriöisillä vanhemmilla, joille lapsi on minän jatke tms? Tai jos käyttää niitä varhaisempia defenssejä runsaasti? En ole varma että ymmärsin.

Sinun palstahan tämä on, joten muistetaan jatkossa kehua vaan palstanpitäjää sitten.

Minua on joskus pohdittanut nämä unikoulutetut tuttipullovauvaset. Minkälaista häiriötä on heillä havaittu vai onko edes rohjettu tutkia. Tosin ainahan näitä on ollut, että on uskottu, ettei itkevän vauvan huutoon saa vastata hellyydellä, ettei vauvaparka opi huonoille tavoille. Muistan minuakin joskus niin ohjeistetun, myös sen tunteen, joka siitä neuvosta syntyi.