Nauru on henkistä koskettelua

[Ryysy]

Nauroin tänään kippurassa sanalle tulokulma. Ei kuulemma ole tervettä. Tulokulma on kuitenkin ihan mahtava sana. Siis miettikää, jos kampela on vedessä, niin kun valo tulee veteen niin että näkee kampelan, niin se kampela ei olekaan siinä kohdassa vedessä, missä sen näkee, koska kai valon tulokulma on "väärä" tai vääristää. Mietin sitten kampelankin suhdetta tulokulmaan. Että voisiko asiaa tarkastella kampelan näkökulmasta ja onko kampelalla jokin oma tulokulmansa? Ja onko se tulokulma myös jos pallon heittää kohti pöytää ja se pomppaa siitä uuteen suuntaan, niin muuttuuko pallonkin tulokulma silloin?

[Ryysy]

Toki ehdin miettiä jo tuonkin osan, mutta seurausten pohtiminen unohtui kokonaan.

[Ryysy]

Täytyy myöntää, että ilman tuota kaksoismerkitystä ei asia välttämättä olisi naurattanut. Veikkaan. Mutta ei nauruun aina tarvitse kaksoismerkitystä, joskus jokin koominen juttu riittää.

Joskus jostain syystä ihmiset myös nauravat tilanteissa, joissa ei ole mitään naurettavaa ja joissa nauraminen on jopa sopimatonta. Naurureaktiolle ei kuitenkaan välttämättä voi mitään... eikä aina pysty määrittelemään mistä koko nauru tulee. Jos hautajaisissa nauraa, niin pyöriikö mielessä silloin yli-intensiivisesti vain jokin hassu asia vai nauraako siksi, ettei vaan pysty reagoimaan tilanteeseen siihen sopivalla tunneilmaisulla.

Ja joskus jos naurattaa, niin jälkeen päin, kun yrittää kertoa jollekin tuon asian ja tilanteen, mikä oli hauska tai koominen, niin sitä ei pystykään enää tuomaan esille samalla tavalla. Joskus taas katsoo jotakin videopätkää ja päättää ettei naura, mutta mitä enemmän yrittää pidätellä naurua tai ajattelee "en naura, ei tässä ole mitään hauskaa", niin sitä varmemmin nauru melkein tulee...

[SADE]

Nuorempana nauratti aina kun ei olisi saanut nauraa ja tämä taas aiheutti vielä enemmän naurua. Noloahan se oli.
Nykyään nauran vain oikeissa paikoissa, vaikka kuinka naurattaisi muulloinkin. Pidän pokkani.

Nauran kuitenkin lähes joka päivä. Silmissäkin on naururypyt.

[Kissi]

Rakastan sitä tunnetta, kun yht'äkisti joku saa minut nauramaan. Yleensä se on joku odottamaton tilanne komiikka töksäys. Nauruni alkaa spontaanisti tyrskähdyksenä, jota sitten vedet silmissä jatkan kädet kasvoilla. En voi vilkaistakkaan sanojaa, koska nauruni menee hysteeriseksi, mitä enemmän kelaan sitä tokaisua.
Hi hi hii hi hi hiii, tyrks tyrsk.
Nykyisin osaan lopettaa naurukohtauksen, mutta nuorena joutui poistumaan, koska ei saanut hillittyä.