(...) Olen hyppinyt puolen vuoden ajan televisiossa, minkä seurauksena nimeni on saanut rahallisen arvon. Tämän tietävät myös työnantajat. Saatan olla jopa huonompi näyttelijä kuin aiemmin, mutta töitä minulla riittää moninkertaisesti parin vuoden takaiseen verrattuna. Olen etuoikeutetumpi kuin koskaan aiemmin elämässäni, mutta minä ajattelen ansaitsevani kaiken sen. Ajattelen, että kärsittyäni kymmenen vuotta baaritöissä ja sen jälkeen lukuisissa ala-arvoisissa teatteriesityksissä minä nimenomaan ansaitsen kaikki palkat ja työtarjoukset yhtä paljon kuin en mielestäni ansainnut kärsimyksiäni baarimestarina.
Mutta samalla kykyni eläytyä toisten vaikeuksiin on heikentynyt. Kun minua monin verroin lahjakkaampi tuttavani mädäntyy rahapulassa jonkin tulehtuneen maakuntateatterin pierunhajuisessa halpatuotantomusikaalissa ja kertoo siitä minulle, ajattelen julmasti, että itsepä olet valintasi tehnyt. Huomioni toisen, työttömäksi jääneen ystäväni tilanteesta ovat nykyisin yhtä relevantteja kuin kenen tahansa miehen mielipiteet lestadiolaisäitien synnytystuskista.(...)
Juttusarjassa näyttelijä ja kirjailija Antti Holma asettuu muiden ihmisten asemaan.
Teksti: Antti Holma
http://ylioppilaslehti.fi/2015/03/halua ... ljardoori/