Miesasialiike

[Kahvi]

Mies vailla tasa-arvoa
Mies vailla tasa-arvoa on syksyllä 2007 julkaistu Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittama kirjoituskokoelma miesasiasta. Kirja koostuu 29:stä artikkelista. Kirjoittajina ovat muun muassa Pekka Sauri, Hannu Raittila, Esa Sariola ja Ralf Sund. Kirjoituskokoelman yksi väite on, että yhteiskunnassa on myös elämänalueita, joissa miehet ovat naisia huonommassa asemassa, ja virallisen tasa-arvopolitiikan tulisi käsitellä näitäkin kysymyksiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mies_vailla_tasa-arvoa

Moilasen puheet siitä, että ylläoleva "Mies vailla tasa-arvoa" olisi provokaatio feminismiä vastaan ja naisten syyttelyä tms, lienee asioiden paisuttelua - ellei täysin perätöntä provokaatiota.

[Kahvi]

MIESASIAMIEHELLLÄ ON ASIAA
Miehiä sorretaan, tietää Arno Kotro.


Arno kotro on niin huolissaan
miehen uhanalaisesta asemasta,
että toimitti asiasta kirjan.

(--)

Tasa-arvokeskustelu velloo kuitenkin onnettoman yksipuolisena. Siinä unohtuu, että miesten elo on monien mittarien valossa ohdakkeisempaa kuin naisten. Miehet ovat yliedustettuina täyspudokkaiden, kuten asunnottomien ja vankien, joukossa. Enemmistö pitkäaikaistyöttömistä on miehiä, itsemurhan tehneistä kolme neljäsosaa. Miehet saavat samoista rötöksistä kovempia rangaistuksia kuin naiset. Huoltajuusväännöissä miehet ovat heikoilla. Suurin toimeentulotuelle pudonneiden porukka ovat yksinäiset miehet. Miehet kuolevat rutkasti nuorempina kuin naiset. Vain vähän kärjistäen: miehet kansoittavat niin yhteiskunnan ylä- kuin kuraportaankin, mutta vain yläpään sukupuolijakauma nähdään tasa-arvoasiaksi.

(..)

http://www.city.fi/ilmiot/miesasiamiehe ... asiaa/2421

Alleviivaus minun.

[Kahvi]

10 October 2008
Murtuvatko myytit?
Kirja-arvio, Skeptikko 3/2008

(--)
Eli kuten tavallista, ”Mies vailla tasa-arvoa” -kirjaa ja sen toimittajia sekä kirjoittajia arvioitiin vain henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella ja heitä syytettiin ties mistä. Näin käy kaikille, jotka pyhää lehmää uskaltautuvat kritisoimaan. Pyhä lehmä on tietenkin feminismi ja erityisesti akateeminen naistutkimus, feminismin yliopistolle pesiytynyt ideologinen haara.
(--)

http://jussikniemela.blogspot.fi/2008/1 ... yytit.html

Huomioitavaa tuossa kirja-arvostelussa on se, että Niemelä kritisoi myös itse kirjaakin yhtä ankaralla kädellä.

[Kahvi]

...

P.S. Näissä kahdessa ei huomioida "sateenkaari-ihmisiä" eikä sukupuolineutraaleja , kuten ei myöskään trans-ihmisiä.Näille kaikille ryhmille tulisi sallia samat oikeudet. Nykyaikana käytännön ei tule perustua ainoastaan perinteiseen nais-mies roolijakoon.
Mielestäni kysymyksen ei pitäisi olla mikään mustavalkoinen tarpeellisuus- tai paremmuuskysymys. Tulisi ymmärtää, että kaikki ovat tarpeellisia omalla sarallaan ja kaikenlaisilla ihmisillä pitäisi olla ihmisoikeuksien mukainen vapaus elää. Ja vaikuttaa.

Itse en pidä mielekkäänä sitä, että sukupuolet asetetaan vastaikkain niin, että pyritään osoittamaan toinen paremmaksi (tai huonommaksi) sukupuoleksi; nimittäin varmaa lienee vain se, että vasta kun otetaan tarpeeksi iso joukko ihmisiä, niin voidaan huomioida sukupuolten välisiä eroja. Arvelisin, että nuo erot selittyvät evoluutiolla tms: luonto nyt vaan on tehnyt sukupuolista erilaisia (mutta ei eriarvoisia).

Ylläoleva siis pätenee vain isoille joukoille, eli kenenkään ihmisarvoa tms ei siis tulisi määritellä sukupuolen mukaan. Näinollen sateenkaariväki, trans-ihmiset yms ei-heteronormatiivisen järjestelmän edustajat, omaavat täsmälleen yhtä suuren oikeuden olla olemassa.

Jos nyt olisi joku semmoinen eriskummallinen tilanne, että jonkun yksilön ihmisarvo tms pitäisi määritellä, niin moisen määrittelyn tulisi minusta yksinomaan perustua ihmisen käytökseen ja toimintaan - eikä sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen - tai mihinkään muuhun ns "syntymälahjana" saatuun ominaisuuteen.

[Ryysy]

I

[Hilppa]

"...vain yläpään sukupuolijakauma nähdään tasa-arvoasiaksi."

Tuo on erittäin erikoinen ajattelumalli, että poikalasten ja nuorten miesten kuolleisuus suhteessa vastaaviin tyttöjen ja nuorten naisten lukuihin olisi tasa-arvokysymys länsimaissa. Poikalasten syntyvyys on 107 tai 108 poikalasta sataa tyttölasta kohti, mutta sukupuolijakauma tasoittuu aikuisikään mennessä. Syy on poikalasten luonteenomaisempi suurempi alttius onnettomuuksille ja siten lapsikuolleisuudelle. Jos niin ei tapahtuisi, olisi sukupuolijakauma epätasapainoinen miesten eduksi. Itse asiassa sukupuolijakauma on epätasapainoinen sellaisissa maissa, joissa harjoitetaan valikoivia abortteja poikalasten eduksi ja tuosta epätasapainosta seuraa suuria ongelmia niissä yhteiskunnissa ja ongelmat tulevat muodostumaan nykyistäkin suuremmiksi, mikäli sukupuolen perusteella tapahtuvien valikoivien aborttien tekemistä jatketaan. Minusta on käsittämätöntä, että tällaista (l. länsimaiden suurempi poikalapsikuolleisuus) biologiaan perustuvaa seikkaa ei ymmärretä, vaan se väännetään tasa-arvokysymykseksi. Lapsen kuolema on aina suuri menetys vanhemmilleen olipa kysymyksessä poika- tai tyttölapsen kuolema. Ei voida arvottaa, kumpi kuolema olisi suurempi inhimillinen tragedia.

(Siis Kotron/HS:n tekstistä, jota Kahvi lainasi on tuo lainausmerkeissä oleva tekstini.)

Korjaus: tilanne->sukupuolijakauma

[Hilppa]

Hyviä ovat pulinasi, Ryysy. Koska sinulla on tuo kirja, minua kiinnostaisi tietää, onko siellä Ilkka Taipaleen kirjoitus. Hänhän on ollut miesten puolestapuhuja ja toimija Suomessa. Kansanedustajakaudellaan kirjoitti "metsien miehille" eläkepapereita ja siten helpotti heidän elämäänsä. On aktiivisesti toiminut miesten köyhyyden ehkäisijänä ja profiloitunut laitapuolen kulkijoiden auttajaksi.

[Psykopatologia]

10 October 2008 Murtuvatko myytit? Kirja-arvio, Skeptikko 3/2008
(- -)
Eli kuten tavallista, ”Mies vailla tasa-arvoa” -kirjaa ja sen toimittajia sekä kirjoittajia arvioitiin vain henkilökohtaisten
ominaisuuksien perusteella ja heitä syytettiin ties mistä. Näin käy kaikille, jotka pyhää lehmää uskaltautuvat kritisoimaan.
Pyhä lehmä on tietenkin feminismi ja erityisesti akateeminen naistutkimus, feminismin yliopistolle pesiytynyt ideologinen haara.
(- -)

http://jussikniemela.blogspot.fi/2008/1 ... yytit.html
Huomioitavaa tuossa kirja-arvostelussa on se, että Niemelä kritisoi myös itse kirjaakin yhtä ankaralla kädellä.

Suomessa ehkä eniten tai ainakin toiseksi eniten laajoja yksilöllisiä älykkyystestejä tehneenä totean,
että Niemelä - aivan oikein - puolustaa älykkyystestauksia mutta - aivan väärin - puolustaa Vanhasta,
joka on perusteiltaan aivan väärässä: eri maista ei ole saatavissa väestön yleistä älykkyyttä koskevia
tietoja.

[Ryysy]

Mielestäni naisille pitäisi asettaa asevelvollisuus, jos se on miehilläkin. Jos taas valinta on vapaa, ei pitäisi lähettää "kutsuja" kenellekään. Armeijan leivissä tosin naisen on paljon vaikeampi olla. Joutuu koko ajan todistelemaan itseään ja pystyvyyttään.

[Psykopatologia]

Esität taas samaa. Mitä tarkoittaa tuo koulutus kaikille kriisitilanteissa?

[Ryysy]

Mistäs sen voi tietää, kun sellaista ei kai vielä järjestetä. Mitä sellainen voisi pitää sisällään, olisihan se mukava tietää.

[Psykopatologia]

Noinhan olet aiemmin esittänyt. Mutta tarkoitit siis ennakkokoulutusta mahdollisia kriisiaokoja varten.

[Ryysy]

KUULUUKO KÄRÄJILLÄ ÄIDIN, ISÄN VAI LAPSEN ÄÄNI?

Teksti Virve Pohjanpalo

Juho Leikas
26.2.2015

Huoltajuuskiistoissa äidit erottuvat isistä ja tyttäret pojista. Sukupuolijakojen lisäksi sosiaalityön tutkija yllättyi siitä, mihin sosiaalityöntekijät lausunnoissaan keskittyvät.

Helsingin yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori Aino Kääriäinen jäi vuodenvaihteessa tutkimusvapaalle ruotimaan huoltajuuskiistoihin liittyviä asiakirjoja. Ensimmäinen yllätys papereissa oli se, millaisia asioita sosiaalityöntekijät eroperheistä raportoivat.

‒ Papereissa saattaa olla kymmenen liuskaa yksityiskohtaista luonnehdintaa perheiden kodeista: kuvaillaan matot lattioilla tai lelujen ja vaatenaulakon siivo.

Näin siitäkin huolimatta, että mattojen tai takkien ei pitäisi vaikuttaa ratkaisuun, jonka käräjäoikeus lapsen asumisjärjestelyjä tai huoltajuutta koskevassa kiistassa tekee.

‒ Sosiaalitoimen aikaa kuluu epäolennaisuuksiin, ja lausunnoissa kuvattuja ihmisiä rikotaan aivan turhaan.

Huonoimmillaan tilannekuvausten ja ratkaisuehdotusten väliltä ei löydy mitään siltaa.

‒ Asioita tasapainoisesti kahdesta suunnasta katsovan, yksityiskohtaisen kuvailun jälkeen saattaa yhtäkkiä tulla yhteenveto, joka on pelkkiä yleisiä toteamuksia riitelyn haitallisuudesta tai vanhempien yhteistyön tärkeydestä. Tällainen hämmentää lukijan. Mihin niitä useiden tapaamisten ja kotikäyntien tietoja lopulta tarvittiin?

‒ Aion esittää, että selvityksiä aletaan tehdä ja ennen kaikkea kirjoittaa toisella tavalla.

ISÄN ÄÄNI

Kaksi muuta yllätystä liittyvät sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Toinen niistä on osavastaus Kääriäisen alkuperäiseen tutkimuskysymykseen. Hän halusi selvittää, ovatko sosiaalitoimen selvitykset äitien, isien vai lasten puolella.

‒ Miehillä on huonoja kokemuksia järjestelmästä. Eronneista isistä tuntuu, että lausuntoja kirjoittavat naiset, jotka ovat naisten puolella.

Aineisto kuitenkin todistaa muuta.

‒ Asiakirjat ovat lasten puolella juuri niin kuin pitääkin, mutta hyvin vahvasti kuuluu myös isien ääni. Äidit pannaan tiukemmille. Miehiä ei näissä lausunnoissa tosiaankaan huiskaista sivuun, tutkija sanoo.

‒ Ainakaan sosiaalitoimi ei ole esteenä, jos isä arvostaa vanhemmuuttaan ja lähtee puolustamaan sitä. Käräjäoikeuksien suhtautumisesta en vielä uskalla sanoa mitään. Tutkimus on siltä osin niin kesken.

POJASTA KIISTA

Huoltajuuskiistoissa myös tytöt erottuvat pojista.

‒ Käräjäoikeudessa riidellään poikien huoltajuudesta. Tyttöjä on aineistossa paljon vähemmän, Kääriäinen vertaa.

Hänen aineistonaan on noin 60 oikeustapausta viidestä käräjäoikeudesta.

Tuomioistuin ottaa huoltajuuden tai lapsen hoitamisen pelisäännöt käsittelyyn, jos vanhemmat eivät erotessaan pääse asioista yhteisymmärrykseen. Näitä tapauksia on vuosittain noin 5000. Jos kiista päätyy käräjille, tuomioistuin pyytää sosiaalitoimelta selvityksen tilanteesta.

Selvityksiä ei ole aiemmin analysoitu teksteinä, Kääriäinen kertoo.

‒ Ei ole tutkittu, kenen puheita asiakirjoihin poimitaan, ei tekstien rakenteita eikä retoriikkaa. Tämä on hurjaa, sillä jopa asiakirjojen nyanssit voivat muuttaa kokonaisia ihmiselämiä.

Kääriäisen laajempi haastattelu julkaistaan huomenna perjantaina 27.2. ilmestyvässä Yliopisto-lehdessä.

https://university.helsinki.fi/fi/uutis ... apsen-aani
----

Äh, kuvan yhteydessä oli vielä teksti, joka nyt jäi pois, mutta olkoon silti siinä.

[Ryysy]

Olen ihan oikiasti ennakkoluullut, että näissä huoltajuus- ym. asioissa oltaisiin jotenkin automaattisesti naisen puolella.

[perspaarma]

No juu. Ongelmat eivät varsinaisesti ole tasa-arvossa. Eräs näkökulma sekin.
Se on kuin laitettaisiin laastaria leikkaushaavan päälle. Itse olen kieltäytynyt esimerkiksi parisuhteesta, koska en ole saanut vakituista työpaikkaa valmistumiseni jälkeen. Opiskeluaikana tai aiemmin se ei edes käynyt mielessä. Olen näitä "mietitään ensin ja tehdään jos viitsii" miehiä. En näe, että nykysysteemi on ylipäätään kovin pitkän aikatähtäimeen kannalta järkevä. Kannattaisi ottaa elämään vähän etäisyyttä, nähdä loukut, muutokset ja se, miten ylipäätään voidaan antaa kaikille mahdollisuus liikkua ilman keinotekoisia jarruja. Olet suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon: et saa edes sitä alemman tason työtä, koska liikaa koulutusta (ja kuilu muiden välillä on ammottavan suuri, mutta kaikki kunnia heille työstään), et saa opiskella ilman, että käytät pitkän aikaa energiaasi siihen, että saat työkkärin tädiltä lopulta luvan täydentää opintojasi.

Tietyt rajoitteet tarkoittavat sitä, että kiitos byrokratian olet solmussa myös silloin kuin kykysi eivät riitä. Ei vaan kannata palkata. Naisella on tietysti vaihtoehtoja tässä tilanteessa enemmän. Kuitenkin tähän optioon sisältyy lapsi, tulee hänet asettaa etusijalle. Tähän ei liene mitään yksinkertaista ratkaisua, kun nainen voi elää lapsen tuen siivellä. En kuitenkaan tiedä, miksi se olisi nimenomaan tasa-arvo-ongelma.

Oliko muinainen "miehet sotaan"-karsinta tasa-arvoisempi?

Oikea ongelma on teollisen vallankumouksen synnyttämä ihmiskupla, joka piakkoin puhkeaa ja sen talin määrä ei ole siistiä katseltavaa. Ihminen ei vaan ole kovin hyvä spesialistirobotti.

[Kahvi]

Ehkä vaikein pohdittava näissä tasa-arvoasioissa on se, että mikä on meille ihmisille luonnollista (ja lajityypillistä) käyttäytymistä ja mikä taas vinoutuneen tms kulttuurin tuotoksia.

Ihan riittää kun ajattelee, että kuinka paljon erilaisia miehet ja naiset keskimäärin ovat; biologiset ja siten luonnolliset erot (mitä ne sitten ovatkaan) eivät tietenkään voi olla tasa-arvoasioita - esim synnytystuskia toki voisi vaatia myös miesten kärsittäväksi mutta tuskin synnyttämistä itseään.

Voi siis olla niin, että miehet keskimäärin sopivat naisia paremmin sotapuuhiin, niin silloin tasa-arvoisin tilanne ehkä on nykyinen - eli miehillä pakollinen ja naisilla vapaaehtoinen asepalvelus.

Ja jos naisilla on keskimäärin suurempi hoivavietti, niin silloin on ihan luonnollista että hoitoaloilla on selvästi enemmän naisia kuin miehiä.

Jne..

[Psykopatologia]

Tai yhdenvertaisuuden.

[Kahvi]

Nykyjään mies-ja naisvaltaiset ammatit pyrkivät tasa-arvoisuuteen, mikä mielestäni on oikea suunta. Tuskin työtä tehdään sukupuoliodotusten mukaan , vaan tuloksellisuuden saavuttamiseksi.

Mitä tasa-arvoisuus tämmöisessä tilanteessa tarkoittaa?

[Psykopatologia]

Nykyjään mies-ja naisvaltaiset ammatit pyrkivät tasa-arvoisuuteen, mikä mielestäni on oikea suunta.
Tuskin työtä tehdään sukupuoliodotusten mukaan , vaan tuloksellisuuden saavuttamiseksi.

Mitä tasa-arvoisuus tämmöisessä tilanteessa tarkoittaa?

Kts. kommenttini edellä.

Työtä tehdään osin rooliodotusten pohjalta, osin tasa-arvoiduuden pohjalta ja osin tuloksellisuude pohjalta.
Nämä pyrkimykset voivar olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi tuloksellisuus ja tasa-arvo voivat olla
konfliktisia, mutta toimia jatketaan poliittisen korrektiuden tai vaikkapa feminismin vuoksi.

[Ryysy]

H