IRA A. VIRTANEN (2015) Supportive Communication in Finnish Men’s Friendships.
ACADEMIC DISSERTATION. University of Tampere, School of Communication, Media and Theatre,
Finland. - 125 + 17 p. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 (193 p.)
T I I V I S T E L M Ä
Tämä puheviestinnän väitöskirja sijoittuu interpersonaalisen viestinnän tulkinnalliseen
traditioon. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää sosiaalisen tuen ilmiötä
ja sen viestinnällistä toteutumista eli supportiivista viestintää suomalaisten miesten ystä-
vyyssuhteissa. Tutkimuksessa selvitetään miesten tavoitteita tuen antamisessa sekä niitä
viestinnällisiä tapoja, joilla miehet pyrkivät tavoitteensa saavuttamaan. Erityistä huomiota
kiinnitetään niihin merkityksiin, joita vuorovaikutussuhteella, sukupuolella ja kulttuurilla
on suomalaisten miesten supportiivisissa viestintätilanteissa ystävien kanssa. Tutkimus
osallistuu tulosten avulla supportiivisen viestinnän teorian kehittämiseen.
Miesten ajatellaan usein välttelevän tunteista puhumista, minkä takia heitä saatetaan
pitää naisia heikompina tuen antajina. Stereotyyppisessä ajattelussa suomalaisten miesten
ongelmat selittyvät sillä, että he eivät puhu vaikeuksistaan eivätkä ylläpidä tukea antavia
ihmissuhteita. Aikaisempi tukea antavan eli supportiivisen viestinnän tutkimus on pääosin
yhdysvaltalaista. Tutkimuksissa on havaittu, että miehet ja naiset arvioivat samankaltaisen,
tunteet huomioon ottavan tuen hyödylliseksi. Miehet eivät kuitenkaan ole arvioissaan yhtä
kriittisiä kuin naiset. Tuloksia on selitetty sillä, että miehet ovat naisia taitamattomampia
viestijöitä ja vähemmän motivoituneita sekä tuen antamiseen että annetun tuen käsittelemiseen.
Supportiivinen viestintä on kuitenkin monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat sekä viestinnän
sisällölliset että ulkoiset seikat. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista kuvata myös supportiivisia
viestintätilanteita sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota ainoastaan viestinnän sisältöön.
Esimerkiksi kontekstuaaliset tekijät, kuten vuorovaikutuskumppanien välinen suhde, voivat
ohjata niitä tulkintoja ja merkityksiä, joita supportiiviselle viestinnälle annetaan.
Väitöskirja koostuu neljästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta julkaisusta sekä yhteenvedosta.
Osajulkaisut pyrkivät vastaamaan tutkimustavoitteeseen seuraavasti: ensimmäisessä
julkaisussa määritellään sosiaalisen tuen ydin (Study I), minkä jälkeen sen viestinnällistä
toteutumista eli supportiivista viestintää tarkastellaan miesten ystävyyssuhteissa
sekä yleisesti (Study II) että erityisissä ongelmatilanteissa (Study III). Näissä julkaisuissa
kuvataan lisäksi hyödyllisenä pidetyn tuen tavoitteita ja viestintätapoja. Neljännessä osajulkaisussa
havainnollistetaan tilanteita ja paikkoja, joissa suomalaisten miesten ongelmista
puhuminen merkityksellistyy tukea antavaksi (Study IV).
Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jonka pääasiallisena aineistona
on 25 suomalaisen, 21 – 67-vuotiaan (M = 41, Md = 37) miehen haastattelua. Empiirinen
aineisto kerättiin jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta mieheltä kahdella eri haastattelu-
menetelmällä: teemahaastattelulla ja episodihaastattelulla. Lisäksi yhdessä julkaisussa
redusoitiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä sosiaalisen tuen määritelmiä (Study I).
Julkaisuissa käytetyt aineistot analysoitiin sekä laadullisin (I–IV) että määrällisin (III)
menetelmin.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalinen tuki on tietoisuutta siitä, millainen on ”lovi”, joka
voi syntyä tai on syntynyt ihmisen kokonaisena pitämään tai ehjäksi toivomaan elämän-
kokemukseen,sekä toiseutta, joka pyrkii auttamaan siinä, että kokemus elämästä tulisi
jälleen ehjäksi. Kokemus ongelmasta ja siitä selviytymisestä on yksilöllinen ja ainutlaatuinen.
Miesten supportiivisissa viestintätilanteissa on hyödyllistä, että niin tuen saaja kuin tuen
antaja hyväksyy haavoittuvaisuuden kokemukset osaksi ihmisen elämää ja sallii haavoittu-
vaisuuden ilmenemisen myös ystävien välisessä vuorovaikutuksessa. Haavoittuvaisuuden
kokemuksen jakaminen vahvistaa keskinäistä yhteyttä ja läheisyyttä miesten ystävyyssuhteissa.
Tulosten mukaan miesten supportiivisen viestinnän tavoitteena on auttaa ystävää pääsemään
ongelmasta eteenpäin. Tähän tavoitteeseen miehet pyrkivät kanssaolemisella, vartenolemisella
ja peilaamisella. Näitä tuenantotapoja viestitään kuuntelemalla aktiivisesti jamyötätuntoisesti,
tuottamalla ystävälle myönteisiä tunteita sekä auttamalla häntä uudelleenarvioimaan
kokemustaan. Koska miesten ystävyyssuhteiden supportiivinen viestintä tapahtuu usein
kulttuurisesti tunnistettavissa tilanteissa ja merkityksellisissä paikoissa, kuten saunoessa tai
mökkeillessä, myös hiljaisuus ja rauhassa yhdessä oleminen saavat supportiivisia merkityksiä.
Tutkimuksen tulokset havainnollistavat, että kulttuuri tai sukupuoli ei määritä supportiivista
viestintäkäyttäytymistä läheisen ystävän kanssa vaan kyseiset kontekstuaaliset tekijät
pikemminkin heijastuvat viestintään ja tulevat neuvotelluiksi vuorovaikutuksessa.Miesten
supportiivisen viestinnän tavoitteita ja tapoja ohjaavat eniten ystävän yksilölliset piirteet,
ystävyyssuhteen laatu sekä tuen saajan ongelman luonne. Ystävyyssuhteen läheisyys
mahdollistaa myös suorapuheisen tuen antamisen, jossa ”hyvän ystävän” identiteetin
ylläpitäminen on ”maskuliinisen miehen” identiteettiä merkityksellisempää. Yksilön tuen
tarve on ainutlaatuinen ja siksi saatavilla oleminen, autonomian tukeminen sekä aitous ja
rehellisyys ovat keskeisiä elementtejä miesten supportiivisessa viestinnässä. Tulokset viittaavat
vahvasti siihen, että mitä läheisempi miesten ystävyyssuhde on, sitä todennäköisemmin
emotionaalista tukea on saatavilla. Kuitenkin merkityksellisiä tuenannon vuorovaikutus-
tilanteita voi syntyä myös vieraiden ihmisten kesken, kun vuorovaikutuskumppanit jakavat
yhteisen ymmärryksen viestintätilanteesta ja päätyvät ”puhumaan henkeviä”.
Tulokset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneilla suomalaisilla miehillä on läheisiä ystävyys-
suhteita, joissa emotionaalista tukea viestitään. Omien haavoittuvaisuuden kokemusten tunnustaminen
ja niiden hyväksyminen toisissa lähentää ihmissuhdetta. Aktiivinen ja empaattinen kuunteleminen on
keskeinen supportiivisen viestinnän muoto. Tuloksissa korostuu lisäksi motivaation merkitys tukea
annettaessa. Hyödyllinen tuki on toisen asemaan asettumista, mutta ei ainoastaan ongelman kokijana
vaan myös tuen tarvitsijana ja sen vastaanottajana. Koska toisen kokemusta ei miesten mukaan voi
koskaan täysin ymmärtää, miehet välttävät verbaalisesti määrittämästä ystävälle hänen kokemustaan
ja pyrkivät mieluummin hienovaraiseen tuen antamiseen. Tutkimus luokin uuden käsitteen kokemus-
keskeinen tuki, jossa toisen ihmisen yksilöllistä kokemusta pyritään kunnioittamaan tiedostamalla
aktiivisesti supportiivisen viestintätilanteen ainutlaatuiset piirteet. Usean viestintätavoitteen yhtä-
aikainen hallinta, kuten tavoite ylläpitää sekä ystävyyssuhdetta että supportiivista vuorovaikutusta,
edellyttää miehiltä vuorovaikutusosaamista.
Avainsanat:
autonomia, haavoittuvaisuus, henkilökeskeisyys, kokemus, konteksti, kulttuuri, kuunteleminen,
motivaatio, sosiaalinen tuki, suomalainen mies, supportiivinen viestintä, ystävyys