Psykopatologia.munfoorumi.com

"Suomi käyttää pakkohoitoa psykiatriassa enemmän kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti.

Sairaanhoitopiirien väliset erot ovat kuitenkin suuria. Useimmin mielenterveyspotilas joutuu pakkohoitoon Pohjois-Karjalan ja Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä. Näissä noin joka toinen hoidettu mielenterveyspotilas on laitettu pakkohoitoon.

...

THL:n mukaan korkeat pakkohoitoluvut liittyvät avohoitopalvelujen kehittymättömyyteen, henkilöstön määrään sekä asenteisiin."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010061 ... 6_uu.shtml

Hesarin keskusteluissa aiheesta on hyvä ketju. Kirjoitin oman kommenttini vasta niin myöhään, ettei ehkä monikaan enää nää eikä lue. Harmi. Tässä kumminkin oma vastineeni aiheeseen:

Ei tarvitse olla itselle vaarallinen eikä muille. En koskaan vahingoittaisi omaa lastani, joka on elämäni kallisarvoisin asia, ja terapeutti sen ainakin tietää jo yli kymmenen vuoden ajalta ja terapiasta, jossa olen asioistani kerran viikossa jo viisi vuotta kertonut.

Kiusallanikaan en myöskään vahingoittaisi itseäni juuri siksi, että hyödyttömänä, tuottamattomana yksilönä, työkyvyttömyyseläkkeellä kahden työuupumuksen jälkeen, minun jollakin asenteiden ja arvojen tasolla haluttaisiinkin tekevän niin. Olen työni tehnyt, nyt lepään ja elän, vaihteeksi. Jos minun hoitokoneiston taholta vain annettaisiin tehdä niin!

Hoitokontaktit olivat avopuolella sekä polilla että viisi vuotta yksityisterapiassa kertaviikkoisena tasokkaamaat ja tiiviimmät kuin missään. Osastollahan ei psykoterapiakoulutuksen saanutta henkilökuntaa ole lainkaan. KESÄISIN VARSINKIN LÄHIOHOITAJIEN SIJAISET SUN MUUT EKA VUODEN OPISKELIJAT tekevät myös ne tärkeät tarkkailuhavainnot, joihin sitten lääkärin päätös tarkkailun jälkeen pakkohoidon jatkamisesta perustuu. ARVATKAA VAAN VAIKUTTAAKO TERVEYSKESKUSSIJAISENA TOIMINEEN KANDIN PARANOIDISTA AJATTELUA plörinä, ilman mitään (OIKEUDESSA PÄTEVÄÄ) perustelua heihin ja heidän kirjaamiinsa havaintoihin potilaasta! VALHEITAHAN VOIDAAN JOKAISESTA KERTOA, JA VÄÄRINKÄSITYKSIIN PERUSTUVIA VÄÄRIÄ USKOMUKSIA VOI SYNTYÄ HUOLTAJUUSKIISTATILANTEESSA MYÖS LAPSELLE.

Oman murrosikäisen uhmapäissään, passia koskevan kiistan takia soittama pakkohoitoon hommaus niiden exän häirintähaetuttamisten kruunuksi tuhosi minut täällä itsenäisenä, omista asioistani ja elämästäni vastaavana, koulutettuna, kohtalaisen sivistyneenä ja älykkäänäkin ihmisenä, jolla nyt ei eriasteista masennusta kummempaa ole koskaan ollutkaan, vain reagointia psyykkiseen välivaltaan ja kaltoinkohteluun.

Nyt olen Mirrin ja kumppaniensa mukaan (ja osastonlääkärin) hoitokielteinen (viisi vuotta terapiassa OMALLA KUSTANNUKSELLA, HALOO???) ja polilla myös sama aika, lääkekielteinen (masennukseen ja traumaoireisiin en ala ainakaan neuroleptien säännöllistä, jatkuvaa, lopun ikää kestävää käyttöä), sairaudentunnoton (olen aina auliisti kertonut olevani masennusdiagnoosilla mt-eläkkeelläkin, ja myös pitkällisen, neljä vuotta kestäneen avioeroprosessin ja työuupumuksen ja yksinhuoltajuuden seurauksena saamistamni äkillisestä, lyhytaikaisesta jaksosta, jolloin tuo samainen natsiosastonlääkäri katsoi minulle parhaaksi sulkea pakkohoitoon ilman mitään ymmärtämystä tilannettani kohtaan.

Niin natsitouhua ettei voi olla totta, ellen olisi saanut itse kokea, että on.

Minätäällä;

viitsitkö laittaa linkin tuohon keskusteluun. Kiitos.

En taida osata, hesarin nettisivuilla se oli, sieltä sinne pääsee.

Neuroleptit eivät tee minusta työkykyistä. Olenhan minä niitäkin syönyt toki tämän 11-vuotisen sairastamishistoriani aikana. Ja ihan psykiatriankirjojen suositusten mukaan.

NYT VAIN LÄTKÄISTIIN SEMMOINEN VÄÄRÄ DIAGNOOSI, että tuon natsilääkärin mukaan niitä pitäisi (masennukseen, traumaattisiin kokemuksiin ja psyykkisen väkivallan seurauksiin) syödä jatkuvasti ja säännöllisesti lopun ikää.

Katsokaa huviksenne lääkelaitoksen sivuilta vaikkapa Risperdalin sivuvaikutukset.

oho se olikin jo täällä.

Kirjoitelkaa toki tuohon ketjuun hesariin, että se ei hautaudu tuonne uudempien aiheiden alle, niinkuin nyt on jo tehnytkin.

Pertti Luukkonen kirjoitti:

GAD kirjoitti:Minätäällä;
viitsitkö laittaa linkin tuohon keskusteluun. Kiitos.

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa ... 4&#5062794

Kiitos.

Psykoosipotilaan lääkitystä ei pitäisi aloittaa mahdollisimman isolla annoksella heti. Voidaan hyvin osastolla seurata vähän aikaa, alkaako helpottaa, ja aloittaa varovaisesti, ettei potilaalle tule heti pysyvää vastenmielisyyttä lääkkeisiin, olen lukenut psykoosien hoitoa käsittelevästä tunnetun ruotsalaispsykiatrin kirjoittamasta kirjasta.

Psykiatrisissa sairaaloissa ja osastoilla on enemmistö muita kuin skitsofreeniapotilaita, ja psykoosejakin on monia muita kuin tuo ensinmainittu. Psykoosilääkettä ei ainakaan joitakin aikoja sitten suositeltu syötäväksi kuin muistaakseni alle vuoden psykoosin jälkeen ja sitten se lopetettiin. Psykoosi ei välttämättä sen yhden ainoan kerran jälkeen uusiudu koskaan, ilman lääkkeitäkään. Ja töihin voi palata ilman lääkkeitäkin. Näin minä tein.

Mistä moinen mania aloittaa kaikille elinikäinen psykoosilääkitys heti ensikerrasta? Joku ketjun kirjoittajista taisi olla lääkefirman palveluksessa fanaattisuudestaan päätellen. Eipä tuommoisten kanssa tee mieli väitellä eikä edes mielipidettään kertoa.

Ja tosiaan, traumoja aiheuttava kohtelu ja provosointi saavat aikaan kenessä tahansa tunteita ja sanoja, jotka sitten tulkitaan "sairaiksi", vieläpä halpamaisesti juuri diagnosointi- ja hoidonjatkamispäätöstä varten järjestetyssä tapaamisessa lääkärin kanssa. Näin meillä ainakin.

Tarve olisi todella testata tarkemmin ja terapoida pahimmat alalle pyrkivät ennen erikoistumisopintoja.