Vastikään muistelen, että olisin jostain tuntemattomasta lähteestä lukenut, että lapsella rangaistukset eivät tuota oppimista. Siis nimenomaan ns. negatiiviset rangaistukset. Vaan että keskustelu tuottaa sen oppimisen. (Siis jotain sieltä tänne päin se juttu meni...) Mutta kuitenkin kaikilla kai oppimista tuottaa joku legendaarinen "aina kun sanot perkele, saat sähköiskun", niin varmaan sitä perkelettä sitten oppii välttelemään kuka vain. Mutta sitten taas jos joutuu vaikkapa vankilaan, niin ei välttämättä opi, että teossa, mistä syystä sinne joutui, olisi mitään väärää. Voi oppia vain, mitä siitä teosta seuraa tai voi seurata (vaikka seuraukset onkin ollut tiedossa ainakin joiltakin osin jo ennalta).
Sitten häpeä. Luulen, että häpeän tuntemista voi pikku hiljaa blokata pois. En tiedä voiko sitä myös kitkeä pois lopullisesti. Monet ihmiset tuntevat ihan käsittämättömistä asioista häpeää ja myös myötähäpeää. On tietty myös eriasteisia häpeöitä, osa ehkä vain noloutta ja osa ei aitoa häpeää vaan sanotaan muuten vaan, että "hävettää se ja se". Yleensä sanotaankin, että "hävettää" sellaisista asioista, jotka eivät ole niin hävettävän tuntuisia, koska niistä asioista, mitkä hävettää syvemmin, niin ei välttämättä edes puhuta.
Häpeä on voimakas käyttäytymisen säätelijä. Aika monet asiat olisivat paljon helpompia ja yksinkertaisempia, kun häpeäverho otettaisiin pois ja tutkittaisiin tilannetta vain ja ainoastaan sellaisenaan; asioina tai tapahtumina. Jos joku kertoo jostakin asiasta, mihin liittyy voimakasta häpeää, niin se on rohkea teko.
Aivot solmussa heti aamusta.