Onko moni tietämättään masentunut?

Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kuutar » 24.01.2015 03:26

HS:n artikkeli " Moni on tietämättään masentunut" http://www.hs.fi/terveys/a1421984250686
luetellaan kahdeksan seikkaa, jotka eivät mitenkään välttämättä kerro juuri masennuksesta, mutta jutussa väitetään, että monet masennuspotilaat eivät tiedä olevansa masentuneita.

Kärsitkö epämääräisistä kivuista? Nukutko huonosti? Ahmitko lohturuokaa tai oletko menettänyt ruokahalusi kokonaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat potea masennusta?


Nuo oireet voivat johtua masennuksesta, mutta kyllä monesta muustakin syystä. Eikö masennuksessa olennaista ole kuitenkin masentunut mieliala?

Myös kansainväliset tutkimukset vahvistavat, että suuri osa masennuspotilaista jää ilman diagnoosia.

Ihminen voi elää kuukausia masennusoireiden kanssa tiedostamatta, että hän on masentunut. Jotkut potilaistani ovat olleet yllättyneitä ja melkein sokissa, kun olen kertonut heidän oireidensa todellisen syyn", sanoo brittiläinen psykologi Angel Adams The Guardian-lehdessä.


Ketkä masentuneet jäävät ilman diagnoosia? Ne joilla nykyisten kriteerien mukaan on depressio, vai ne joilla on joitakin jutussa mainittuja oireita?
Voiko psykologi tehdä diagnoosin Isossa-Britanniassa?

1. Kipu ja särky

Masennus voi lisätä kipuherkkyyttä. Masentunut tuntee kipua, jonka syytä ei saada selville ja joka ei lakkaa, vaikka sitä yritettäisiin hoitaa.


Entäs jos asia on toisin päin, ihminen masentuu kivun takia, joka voi kuitenkin johtua jostain somaattisesta sairaudesta, jota ei osata diagnosoida, tai kipuun ei ole olemassa tehokasta hoitoa?

2. Alakulo

Tyypillistä on Wahlbeckin mukaan se, että alakulo on pahimmillaan aamuisin. "Masentuneen on vaikea päästä liikkeelle. Tilanne kuitenkin monesti helpottuu iltaa kohti.

Paul Salkovskisin mukaan mielialan vaihtelu saattaa olla hyvinkin nopeaa: "Aamun alakulon jälkeen vaikkapa kello kaksi iltapäivällä tuntuu siltä kuin sähköjohto kiinnitettäisiin seinään ja kuin lamppu syttyisi."


Onko se masennusta tai edes alakuloa, että on aamu-uninen? Mikä tuollainen masennuksen muoto on josta Salkovskis puhuu, että se kestäisi vaan muutaman tunnin aamuisin?

4. Ruokahalun puute

Jotkut masentuneet saattavat sortua niin sanottuun lohtusyömiseen ja ahmia liikaa. Useimmiten masentunut kuitenkin menettää ruokahalunsa.

Ensimmäinen lause varmaan pitää paikkaansa masentuneiden kohdalla, mutta niin monien muidenkin ihmisten. Ruokahalun taas voi menettää monestakin syystä. Joskus riippuu ihan ruokalajista, onko ruokahaluton vai syökö paljon.

8. Päättämättömyys

Brittitutkijoiden mukaan masentuneen on erityisen vaikeaa tehdä suuria päätöksiä.

"Jos sinua esimerkiksi kositaan, saatat miettiä ratkaisua esimerkiksi rahan tai lasten hankkimisen näkökulmasta. Viime kädessä moni luottaa kuitenkin vastauksessaan vaistonvaraiseen tunteeseen. Masentunut ihminen ei kuitenkaan kykene luottamaan tähän tunteeseen ja siksi hänen on vaikea tehdä tärkeitä päätöksiä", sanoo Salkovskis.


Masentuneena lienee vaikeampaa tehdä päätöksiä, mutta tuo esimerkki on kyllä älytön. Jos miettii, aikooko mennä naimisiin, niin toki kannattaa miettiä myös käytännön asioita järjellään, esimerkiksi aikooko tehdä avioehtosopimuksen.
Kuutar
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 24.01.2015 05:44

Minusta aloitusviesti pitäisi kirjoittaa tiiviimmin (turhia välejä)
ja kernaammin niin, että omat jorinat olisivat (lainauksineen)
uutena viestinä.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Ryysy » 24.01.2015 06:01

Moni on masentunut tietämättään – näitä
oireita ei yleensä tunnisteta masennukseksi


Hyvinvointi 23.1.2015 15:06 Katri Kallionpää Helsingin Sanomat http://www.hs.fi/terveys/a1421984250686

Kärsitkö epämääräisistä kivuista? Nukutko huonosti? Ahmitko lohturuokaa tai oletko menettänyt ruokahalusi kokonaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat potea masennusta?

Suuri osa masentuneista ei tunnista tilaansa, vaan hakeutuu lääkärin vastaanotolle kipujen tai särkyjen takia. "Kun kivun syytä ruvetaan selvittämään, taustalta löytyykin masennus", kertoo Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, psykiatri Kristian Wahlbeck.

Masennus on Suomessa yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä, johon lähes viidennes väestöstä sairastuu jossain elämänvaiheessa. Vakavasta masennuksesta kärsii arvioiden mukaan vuosittain viisi–kuusi prosenttia väestöstä.

Wahlbeck muistuttaa, että vakava masennus voitaisiin estää ennakolta, jos apua haettaisiin jo ensimmäisten oireiden ilmaantuessa.

Edellä mainitut oireet eivät välttämättä vielä vaadi lääkitystä. "Joskus voi riittää jo se, että puhuu hyvän ystävän kanssa. Jos se ei riitä, apua voi hakea apua julkisesta terveyshuollosta, lääkäriltä, sairaanhoitajalta tai psykologilta. Jo muutaman kerran keskustelu voi ehkäistä masennustilan syntymistä", Wahlbeck sanoo.

Jos tilanne kuitenkin pahenee ja oireita tulee lisää, on Wahlbeckin mukaan syytä harkita lääkitystä.

Pahimmillaan hoitamaton masennustila voi johtaa itsemurhaan. Joka vuosi lähes tuhat suomalaista tekee itsemurhan. Luku on EU-maiden synkimpiä.

Myös kansainväliset tutkimukset vahvistavat, että suuri osa masennuspotilaista jää ilman diagnoosia.

"Ihminen voi elää kuukausia masennusoireiden kanssa tiedostamatta, että hän on masentunut. Jotkut potilaistani ovat olleet yllättyneitä ja melkein sokissa, kun olen kertonut heidän oireidensa todellisen syyn", sanoo brittiläinen psykologi Angel Adams The Guardian-lehdessä.

Potilaat tuntevat Adamsin mukaan itsensä uupuneiksi, mutta he ajattelevat, että syynä on liiallinen työnteko.

"Monet luulevat, että masennus johtaa ilman muuta sairauslomaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Monet masentuneet käyvät töissä ja elävät arkeaan kuin ennenkin. Heidän toimintakykynsä on kuitenkin aivan eri tasolla kuin ennen", Adams sanoo.

Muun muassa näiden oireiden takana saattaa olla masennus:

1. Kipu ja särky

Masennus voi lisätä kipuherkkyyttä. Masentunut tuntee kipua, jonka syytä ei saada selville ja joka ei lakkaa, vaikka sitä yritettäisiin hoitaa.

Brittiläisen Bathin yliopiston kliinisen psykologian professori Paul Salkovskis sanoo Guardian-lehdessä, että kipu on suureksi osaksi psyykkinen ilmiö.

2. Alakulo

Alakulo on masennuksen ilmeisin merkki. Masentuneella on usein myös huono itsetunto ja hän potee arvottomuuden tunnetta.

Ihminen, joka ei tiedosta omaa masennustaan, saattaa muuttua ylikriittiseksi itseään kohtaan tai hän potea jatkuvia itsesyytöksiä. Hän myös ärtyy helposti muiden seurassa.

Tyypillistä on Wahlbeckin mukaan se, että alakulo on pahimmillaan aamuisin. "Masentuneen on vaikea päästä liikkeelle. Tilanne kuitenkin monesti helpottuu iltaa kohti.

Paul Salkovskisin mukaan mielialan vaihtelu saattaa olla hyvinkin nopeaa: "Aamun alakulon jälkeen vaikkapa kello kaksi iltapäivällä tuntuu siltä kuin sähköjohto kiinnitettäisiin seinään ja kuin lamppu syttyisi."

3. Kiinnostuksen ja ilon katoaminen.

Asiat, jotka ovat aiemmin tuottaneet iloa, eivät enää ilahduta. Olo on välinpitämätön ja totaalisen lattea. Maailma näyttää värittömältä ja kaikki tuntuu yhdentekevältä.

Tunne voi ulottua myös ihmissuhteisiin. Masennusta voi Adamin mukaan epäillä, jos ihminen lakkaa käymästä ulkona ja pysyttelee kotona omissa oloissaan ja lopulta erakoituu.

4. Ruokahalun puute

Jotkut masentuneet saattavat sortua niin sanottuun lohtusyömiseen ja ahmia liikaa. Useimmiten masentunut kuitenkin menettää ruokahalunsa.

5. Kiinnostus seksiin vähenee


Kun ihminen menettää kykynsä tuntea mielihyvää, ei ole yllätys, että se vaikuttaa myös seksuaalisuuteen. Masentuneen omanarvontunto on alhaalla, joten hän ei voi uskoa, että kumppanikaan haluaisi seksiä hänen kanssaan. Tähän voi brittitutkijoiden mukaan olla myös biologinen syy, mikäli masennus on yhteydessä hormonitoiminnan muutoksiin.

6. Uupumus ja unettomuus

Masentuneella on usein unihäiriöitä. Jotkut tuntevat olevansa koko ajan väsyneitä ja nukkuvat liikaa. Yleisempää on kuitenkin se, että ihminen heräilee kesken uniensa tai että hänen on vaikea nukahtaa illalla. Masennusta voi epäillä myös silloin, jos ihminen herää jatkuvasti liian aikaisin, esimerkiksi neljän aikaan aamuyöllä, eikä saa enää unta.

7. Muisti huononee

Masentuneen on vaikea muistaa yksityiskohtia.

Salkovskis selventää asiaa esimerkillä: Kuvitellaan, että ihminen menettää työpaikkansa. Normaalitilassa ihminen alkaa tehdä suunnitelmia, laittaa ansioluettelonsa ajan tasalle, ilmoittautuu työvoimatoimistoon ja kyselee verkostoiltaan, olisiko jossakin töitä tarjolla.

Masentunut ihminen puolestaan kelaa vain mielessään, että pitää hankkia työpaikka, pitää hankkia työpaikka, mutta ei tee asialle mitään.

Kristian Wahlbeck vahvistaa analyysin: "Masentunut on yleensä tarmoton, hänellä on vaikea siirtyä ajatuksista toiminnan tasolle. Siitä seuraa noidankehä: Kun ei saa aikaiseksi, alkaa syyttää itseään ja potea huonommuuden tunnetta."

8. Päättämättömyys

Masentuneen on vaikea tehdä päätöksiä. Wahlbeckin mukaan masennus johtaa päättämättömyyteen ja toimimattomuuteen eli ambivalenssiin.

Brittitutkijoiden mukaan masentuneen on erityisen vaikeaa tehdä suuria päätöksiä.

"Jos sinua esimerkiksi kositaan, saatat miettiä ratkaisua esimerkiksi rahan tai lasten hankkimisen näkökulmasta. Viime kädessä moni luottaa kuitenkin vastauksessaan vaistonvaraiseen tunteeseen. Masentunut ihminen ei kuitenkaan kykene luottamaan tähän tunteeseen ja siksi hänen on vaikea tehdä tärkeitä päätöksiä", sanoo Salkovskis.

Lisäksi masentuneen motivaatio on täysin kateissa. Masentunut ajattelee, että kaikki menee joka tapauksessa pieleen.
Ryysy
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Ryysy » 24.01.2015 06:04

-
Viimeksi muokannut Ryysy päivämäärä 14.07.2015 15:16, muokattu yhteensä 1 kerran
Ryysy
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 24.01.2015 15:01

Jaska kirjoitti:Toisaalta sanotaan, että ihmiset syövät jo nyt liikaa masennuslääkkeitä...

Kuka sanoo? Ja mikä on "liikaa"?
Voi hyvinkin olla, että masennuslääkkeet eivät auta kaikkia, mutten silti usko, että kukaan söisi masennuslääkkeitä huvikseen tai turhaan, sillä eiväthän ne mitään karkkeja ole, eikä niistä mitään kicksejäkään saa.
Kyllästynyt
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 24.01.2015 15:16

Psykopatologia kirjoitti:Minusta aloitusviesti pitäisi kirjoittaa tiiviimmin (turhia välejä)
ja kernaammin niin, että omat jorinat olisivat (lainauksineen)
uutena viestinä.

On lisäksi huomattava, että moni lukija ei pääse tai halua käyttää linkkiä Hesarin sivulle
lukuoikeuden rajoituksen vuoksi. Tämänkin vuoksi aloitusviestissä olisi hyvä olla k o k o
kirjoitus, kuten Ryysy (myöhemmin) on tehnyt.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 24.01.2015 16:24

Jaska kirjoitti:En nyt muista tarkkaan. Olisko ollut joku Ylen ohjelma tms...

No jo on varsinainen auktoriteetti ja asiantuntija sanonut miten asia oikeasti on.
Jaska kirjoitti:... Kerrottiin lisäksi, että masennuslääkkeitä syödään paljon turhaan...

Mistä tietää toimiiko/auttaako masennuslääke jos ei kokeile?
Ja jos masennus ei ole vaikeaa vaan lievää, onko parempi ratkaisu jättää ihminen yksikseen odottelemaan masennuksen pahenemista niin vaikeaksi, että masennuslääkkeiden vaikutus näkyy (riittävän) selkeästi, jolloin niiden käyttö sitten olisikin perusteltua eikä vain "turhaa"?

Vaikka psykoterapian on todettu auttavan masennuspotilaita, sitä ei ole tarjolla/saatavissa likikään riittävästi tai helposti, ja silloin yritetään "tehdä edes jotain". Masennuslääkereseptikin on tyhjää parempi - jos muuta toimivaa hoitoa ei ole saatavissa.

Kopakkalan arviot masennuslääkkeistä ja niiden käyttämisestä olen kuullut ja lukenut, mutta minulle on jäänyt epäselväksi mitä hän ehdottaa niiden sijaan ja tilalle?
Kyllästynyt
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Mirri » 24.01.2015 17:54

Bisnestä ne 'tohtoritkin' pyörittävät, ja se vasta rahakasta onkin ja lisäksi rehottaa täysin valvomattomana. Toisin kuin lääketeollisuus. Tolonen toinen toistaan kalliimpine tuotteineen ja häikäilemättömine markkinointeineen yhtenä hyvänä esimerkkinä.

Otsikon aiheesta... Luulen, että aika tavalla pitää paikkansa se, että suuri osa depressiota sairastavista ei tunnista oireiluaan ainakaan niin kauan kuin se on lievää. Lääkärin juttusille hakeudutaan luultavasti vasta, kun työ- ja toimintakyky alkavat olla masennuksen vuoksi uhattuina. Silloin henkilö itse, tai hänen lähipiirinsä, alkaa ajatella jonkin olevan hullusti ja miettii pitäisikö mennä lääkäriin.
Niinpä depressio-oireiden vuoksi lääkäriin kulkeutuvat ja lääkehoidon saavat ihmiset tuskin enää ovat ihan lievästi masentuneita; he ovat sairastaneet jo pitempään ja sairaus on pahentunut.

Tutkimustietoa minulla ei tietystikään ole tarjota, mutta mielestäni tämän asian kertoo ihan maallikkojärkikin. Kuinka moni on ensitöikseen valmis elävässä elämässä myöntämään, että korvien välissä saattaa olla jotakin vinksallaan niin, että pitäisi hakeutua lääkäriin ja saada hoitoa? Niin paljon kuin asenteet mt-ongelmaisia kohtaan ovatkin muuttuneet, niin psyykkisen sairastamisen myöntämisen kynnys on tänä päivänäkin hyvin korkea. Niin korkea, että masennus saa muhia kaikessa rauhassa aika pitkään ennen kuin ihminen - ja hänen lähipiirinsä - on valmis käsittämään, että nyt menee huonosti ja tarvitaan ammattilaisapua.

Ja onhan se tosiaan lääkäreilläkin tiedossa, että masennus on alihoidettu sairaus, ja sen vuoksi myös usein vaikeahoitoinen. Se on usein jatkunut vuosia ja kroonistunut jo siinä vaiheessa kun henkilö vihdoin ohjautuu hoidon piiriin.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 24.01.2015 18:16

Kirjoituksessa käydään läpi vain masennuksen nykyiset psykiatriset diagnostiset kriteerit
höystettynä omilla jorinoilla. Aivan turha kirjoitus.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kuutar » 26.01.2015 02:42

Psykopatologia kirjoitti:Kirjoituksessa käydään läpi vain masennuksen nykyiset psykiatriset diagnostiset kriteerit
höystettynä omilla jorinoilla. Aivan turha kirjoitus.

Minun mielestäni nimenomaan niin ei ollut, vaan HS:n kirjoitus antoi puutteellisen ja osin virheellisen kuvan siitä, mitä masennus on. Tekstistä sai sellaisen kuvan, että mikä tahansa kipuoire, aamu-unisuus tai vaikeus tehdä suuria päätöksiä onkin depressiota. Mikään noista ei välttämättä ole masennusta, eikä keskeisiä masennuksen oireita. Lisäksi psykologi Salkovskis kertoi jostain masennuksen muodosta, josta en ole ikinä kuullutkaan, eikä sellaista tietääkseni ole listattuna nykyisessä diagnoosiluokituksessa ( ?). Lainaan vielä HS:n kirjoitusta http://www.hs.fi/terveys/a1421984250686:

Paul Salkovskisin mukaan mielialan vaihtelu saattaa olla hyvinkin nopeaa: "Aamun alakulon jälkeen vaikkapa kello kaksi iltapäivällä tuntuu siltä kuin sähköjohto kiinnitettäisiin seinään ja kuin lamppu syttyisi."


Mikä ihmeen depressio kestää vain joitakin tunteja?

Tämä oli mielestäni jutun älyttömin juttu, toivon kommenttia siitä:

Brittitutkijoiden mukaan masentuneen on erityisen vaikeaa tehdä suuria päätöksiä.

"Jos sinua esimerkiksi kositaan, saatat miettiä ratkaisua esimerkiksi rahan tai lasten hankkimisen näkökulmasta. Viime kädessä moni luottaa kuitenkin vastauksessaan vaistonvaraiseen tunteeseen. Masentunut ihminen ei kuitenkaan kykene luottamaan tähän tunteeseen ja siksi hänen on vaikea tehdä tärkeitä päätöksiä", sanoo Salkovskis.


Tuossa annetaan ymmärtää, että normaali terve ihminen siis tekisi päätökset vaan jonkun vaistonvaraisen tunteen perusteella. Mihin tämä väite oikein perustuu? Ja mitä edes tarkoittaa vaistonvarainen tunne? Luonteeltaan varovainen ihminen voi myös harkita päätöstään järjellä ja miettiä käytännön asioita, en ymmärrä miksi se olisi väärin, tai masentuneisuutta.
Kuutar
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kuutar » 26.01.2015 02:58

Mirri: Otsikon aiheesta... Luulen, että aika tavalla pitää paikkansa se, että suuri osa depressiota sairastavista ei tunnista oireiluaan ainakaan niin kauan kuin se on lievää. Lääkärin juttusille hakeudutaan luultavasti vasta, kun työ- ja toimintakyky alkavat olla masennuksen vuoksi uhattuina. Silloin henkilö itse, tai hänen lähipiirinsä, alkaa ajatella jonkin olevan hullusti ja miettii pitäisikö mennä lääkäriin.
Niinpä depressio-oireiden vuoksi lääkäriin kulkeutuvat ja lääkehoidon saavat ihmiset tuskin enää ovat ihan lievästi masentuneita; he ovat sairastaneet jo pitempään ja sairaus on pahentunut.

Eivät varmaan olekaan, mutta en usko että masennus voitaisiin välttämättä estää ennakolta, kuten jutussa sanotaan. Sitäpaitsi miten resurssit riittäisivät ennaltaehkäisyyn, kun usein resurssit ei riitä vakavammin masentuneidenkaan hoitoon?
http://www.hs.fi/terveys/a1421984250686
Wahlbeck muistuttaa, että vakava masennus voitaisiin estää ennakolta, jos apua haettaisiin jo ensimmäisten oireiden ilmaantuessa.

Eikä lievät masennusoireet lähellekään aina johda vakavaan masennukseen.
Kuutar
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 26.01.2015 04:16

Hysteriformisessa masennuksessa oireet voivat vaihdella suhteellisen nopeasti.

Kyllä ym. ovat masennuksen nykyisiä keskeisiä diagnostisia oireita;
niitä tarkastellaan kokonaisuutena.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Ryysy » 26.01.2015 14:20

-
Viimeksi muokannut Ryysy päivämäärä 14.07.2015 15:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Ryysy
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Helmenkalastaja » 26.01.2015 17:11

Tämä (ks. Ryysyn viesti) oli se syy, miksi minä alunperin suostuin masennuslääkkeitä kokeilemaan. Piti jaksaa, vaikka ei olisi jaksanutkaan.
Enkä minä muuten siinä vaiheessa tiennyt sairastavani masennusta. Joskus en usko sitä vieläkään, vaan pidän itseäni muuten vain epäonnistuneena surkimuksena.
Helmenkalastaja
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.01.2015 20:06

Ryysy kirjoitti:Yksi syy masennuslääkkeiden käytölle on ainakin se, että jos opiskelee tai on työelämässä (ja vielä jos on lapsia siinä lisänä kaikkine menoineen, kodinhoitoa unohtamatta) niin ihmisellä ei välttämättä riitä enää voimia, aikaa tai töiden takia edes mahdollisuutta ja jaksamista käydä terapiassa tai keskusteluavussa. Silloin masennuslääkkeet, mikäli ne auttavat, ovat ns. paras kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Sairasloma töistä ei ole hyvä, poissaolot opiskeluista keskustelukäyntien takia ei ole hyvä... Lisäksi vielä se stressi, mitä keskustelut voivat aiheuttaa. Kun on töissä, välttyy rahahuolilta, saa perheen elätettyä jne. Sellaista oravanpyörästä tippumisen pelkoa ehkä ilmassa.

Kyllä noin on.

Olen käyttänyt psyykkisiin oireisiini lääkkeitä suunnilleen 80-luvun puolivälistä lähtien. Työterveyslääkäri vetosi pienten lasten olemassaoloon ja sai minut käsittämään, että oireiluani on lievitettävä ihan lastenkin vuoksi. Ensin rauhoittava lääkitys; jokin vuosi myöhemmin se muutettiin trisykliseksi masennuslääkkeeksi, joka lääkärin mielestä auttaa minua paremmin kuin pelkkä rauhoittava. Niin kuin auttoikin; oikeastaan auttaa edelleen, koska taas käytän samaa valmistetta muun depressiohoidon lisänä.
2000-luvun alkuvuosina trisyklinen depressiolääke vaihdettiin SSRI-lääkkeeseen, ja se osoittautui vanhaa lääkehoitoa tehokkaammaksi. Uutena lääkkeenä oli tietysti siihen aikaan paljon kalliimpikin kuin aiempi lääkehoitoni.

Tänä päivänäkin uskon, että olisin paljon sairaampi ilman lääkehoitoa. Olen ollut tarpeeksi masentunut hyötyäkseni niistä, ja lääkityksen avulla esimerkiksi työkykyni pelastettiin aika monien vuosien ajan. Opiskelinkin jopa, perheenäitinä ja toinen toistaan kovempien stressitilanteiden keskellä; lääkehoidon kanssa ja luultavasti myös lääkityksen avustuksella.
Mutta toisaalta: juuri missään vaiheessa lääkitys ei ole ollut ainoa hoitomuoto, vaan olen saanut vuosien varrella monenlaista psykoterapiaa ja muuta keskusteluapua. Työterveyslääkäreiltä, -hoitajilta, psykoterapeuteilta... Käsittääkseni lääkehoidon avulla olen pysynyt sen verran toimintakuntoisena, että olen jaksanut hakea ja ottaa vastaan ammattilaisten tarjoamaa tukea ja hoitoa. Paraskin psykoterapeuttinen apu voi olla turhaa, jos potilas on niin sairas, ettei edes jaksa raahautua paikalle tai muutenkaan ottaa siitä hyötyä irti.

Sairauslomia olen tarvinnut, ja ilman niitä työurani luultavasti olisi jäänyt nykyistä lyhyemmäksi. Työterveyslääkäreiden mielestä minulla kuitenkin on kertynyt sairauslomia 'olosuhteisiin katsoen' hämmästyttävän vähän. Luulen, että tilanne olisi toinen, jos ei olisi löytynyt minulle sopivia lääkkeitä, jotka ovat pitäneet depression kurissa sillä tavoin, että toiminta- ja työkyky on kerta toisensa jälkeen säilynyt 'hämmästyttävän' pitkään. Psykoterapeuttiset toimet tuskin yksinään olisivat pystyneet pitämään minua riittävän toimintakykyisenä, jotta työssä käyminen olisi voinut jatkua vuosikymmenestä toiseen - ja opiskelut (yrityksineen) siihen päälle.

En tiedä mitä järkeä depressiolääkkeistä kieltäytymisessä, niiden lopettamisessa, tai peräti lääkehoidon paheksumisessa on, jos lääkehoito voi auttaa depressiopotilasta elämään mahdollisimman normaalia elämää mahdollisimman pitkään. Tavoite on sama kuin yleensä pitkäaikaissairauksien oireita lievittävissä lääkehoidoissa. Ei tavoitella parantumista, vaan toimintakyvyn ylläpitoa sillä tavoin, että elämä voisi sairaudesta huolimatta olla täysipainoista (ja yhteiskuntaa hyödyttävää...) niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Ryysy » 26.01.2015 20:59

-
Viimeksi muokannut Ryysy päivämäärä 14.07.2015 15:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Ryysy
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.01.2015 23:03

Sateentekijä (26.01.2015 19:44) kirjoitti:Mirri kirjoitti:
En tiedä mitä järkeä depressiolääkkeistä kieltäytymisessä, niiden lopettamisessa, tai peräti lääkehoidon paheksumisessa on, jos lääkehoito voi auttaa depressiopotilasta elämään mahdollisimman normaalia elämää mahdollisimman pitkään. Tavoite on sama kuin yleensä pitkäaikaissairauksien oireita lievittävissä lääkehoidoissa. Ei tavoitella parantumista, vaan toimintakyvyn ylläpitoa sillä tavoin, että elämä voisi sairaudesta huolimatta olla täysipainoista (ja yhteiskuntaa hyödyttävää...) niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista.

Osittain totta, mutta vaikeasti masentunut ei ensisijaisesti ajattele , miten voisi hyödyttää yhteiskuntaa, vaan sitä, miten pystyisi itsenäiseen elämään sairaudestaan huolimatta.

Sateentekijä, noin on kuin sanoit.

Kunpa vaikeasti masentunut jaksaisi ajatella asian edes niin, että hyvän hoidon turvin hänellä pahimmasta masennuksestaan toivuttuaan on mahdollisuus elää itsenäistä - parhaassa tapauksessa jopa hyvää ja täysipainoista - elämää. Yhteiskunnan hyödyttäminen on sivuseikka, eikä vakavasti sairaan ihmisen pitäisi joutua miettimään sitä asiaa. Tavoitteena on mahdollisimman omatoiminen elämä - kuten vaikeissa pitkäaikaissairauksissa yleensä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kuutar » 27.01.2015 01:59

Mirri: En tiedä mitä järkeä depressiolääkkeistä kieltäytymisessä, niiden lopettamisessa, tai peräti lääkehoidon paheksumisessa on, jos lääkehoito voi auttaa depressiopotilasta elämään mahdollisimman normaalia elämää mahdollisimman pitkään. Tavoite on sama kuin yleensä pitkäaikaissairauksien oireita lievittävissä lääkehoidoissa.

Kieltäytymisessä on järkeä, jos mitään hoitovastetta ei lääkkeestä saa, tai saa vieläpä vain haittoja. Masennuslääkkeitä kirjoitetaan paljon muihinkin oireisiin kuin masennukseen, vaikka edes näyttöä tehosta muiden sairauksien kohdalla ei välttämättä aina ole yhtä paljon kuin masennuksen kohdalla. Lisäksi on virhediagnooseja, kun samankaltaisia oireita on muissakin sairauksissa kuin masennuksessa. Lievään masennukseenkaan ei tutkimusten mukaan masennuslääkkeistä ole juuri apua, kun masennuslääkkeitä on verrattu plaseboon. Silloin jos ei ole voimia käydä töissä tai opiskella, kyse ei mielestäni enää ole lievästä masennuksesta.
Kuutar
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 27.01.2015 14:45

Kuutar kirjoitti:Kieltäytymisessä on järkeä, jos mitään hoitovastetta ei lääkkeestä saa, tai saa vieläpä vain haittoja. Masennuslääkkeitä kirjoitetaan paljon muihinkin oireisiin kuin masennukseen, vaikka edes näyttöä tehosta muiden sairauksien kohdalla ei välttämättä aina ole yhtä paljon kuin masennuksen kohdalla. Lisäksi on virhediagnooseja, kun samankaltaisia oireita on muissakin sairauksissa kuin masennuksessa. Lievään masennukseenkaan ei tutkimusten mukaan masennuslääkkeistä ole juuri apua, kun masennuslääkkeitä on verrattu plaseboon. Silloin jos ei ole voimia käydä töissä tai opiskella, kyse ei mielestäni enää ole lievästä masennuksesta.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut puhuvat masennuslääkkeistä niin kuin niitä kirjoitettaisiin suotta, turhaan ja vastoin ihmisten omaa tahtoaan.

Minulla oli todella vaikeaa saada masennuslääkereseptiä vaikka yritin sitä itse ainakin kahdelle lääkärille ehdottaa, ja lopulta puolittain rukoilla reseptiä. Ainoa mitä sain olivat ohjeet "Ryhdy käymään reippailla kävelylenkeillä". Yritin kyllä sanoa, että jos jaksaisin kävelylenkille lähteä, en olisi tänne (lääkärin vastaanotolle) edes tullut.

Sain reseptin vasta sen jälkeen kun silloinen esimieheni (lääkäri) kirjoitti minusta lähetteen terveyskeskuslääkärille, joka sitten kirjoitti lähetteen psyk. klinikalle. Vasta silloin minua uskottiin ja suostuttiin kirjoittamaan masennuslääkeresepti. Aikaa tuohon kaikkeen kului yli kaksi vuotta, mikä tarkoitti sitä, että tilanne oli muuttunut huomattavasti pahemmaksi ja hankalammaksi. En siis vieläkään ymmärrä, miksi masennuslääkkeistä puhutaan usein niin kuin niitä syötettäisiin ihmisille pakolla ja väkisin.
Kyllästynyt
 

Re: Onko moni tietämättään masentunut?

ViestiKirjoittaja Rane » 27.01.2015 15:32

Niin, ei kai niitä masennuslääkkeitä voi ketään pakottaa syömään, toisin kuin neuroleptejä.
Rane
 

Seuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron