Psykopatologia.munfoorumi.com

On vaikea kohdata vihaa ja aggressiivisuutta tasapainoisella tavalla. Viha sisältää kielteisiä energioita. Se on ikään kuin jotain kiellettyä, rumaa - sitä ei saisi näkyä. Täten ihminen pyrkii välttämään näkemästä ja kohtaamasta vihaa toisissa ja itsessään. Tiedämme, että viha ja pelko eivät ole kiellettyjä, mutta tunnetasolla haluamme kuitenkin kieltää eli sensuroida niiden olemassaolon. Siksi vihalle annetaan kohtuuttoman paljon valtaa.

Pieni tyytymättömyys tai konflikti voi nopeasti kasvaa suuttumukseksi tai katkeruudeksi, johtuen yleensä siitä, että ongelmaa ei käsitellä alkuvaiheessaan. Hiljaisuuden, teennäisen kiltteyden tai happamuuden takana ihminen kehittää kroonisen kielteisen asenteen ja uhrimentaliteetin, jota on vaikea sallia tiedostaa ja purkaa.

Havainnoi avoimesti, älä tartuta itseäsi kielteisiin emootioihin.
Pyri tietoisesti välttämään tartuttamasta itseesi toisen vihaa sallimalla tiedostaa sitä avoimesti. Tiedosta vihaa välttäen selittelyä, liioittelua tai tuomitsemista.

Jos koet liioiteltua pelkoa tai suuttumusta, salli sitä, mutta pyri toimimaan mahdollisimman
viisaasti. Voidaksesi käsitellä omaa tunnereaktiotasi saattaa olla hyväksi laskea kymmeneen ja hengittää rauhallisesti.

Suuttumus ja viha eivät ole kiellettyjä, ne saavat olla olemassa, niitä ei tarvitse poistaa. Sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi, että onnistuisit rauhoittamaan toisen.

Yritä arvioida selkeästi toisen vihaisuuden olennainen syy: hänen tasapainottomuutensa tai joku muu toinen todellinen aihe. Käsittele sitä, mikä on keskeistä. Jos ihminen on pettynyt, kysy häneltä avoimesti mitä odotuksia hänellä on.

Jos toinen yrittää loukata sinua, älä mene tähän ansaan. Älä käytä hänen sanojaan itseäsi vastaan. Älä ota itseesi.

Jos toinen yrittää syyllistää sinua, tiedosta tätä, äläkä ota itseesi. Vältä puolustusasennetta, keskitä huomiosi hänen toimintaansa ikään kuin sulkien itsesi pois Vältä väittelyyn menemistä.

Vältä märehtimistä, se on itsetuhoista. Jos koet olevasi uhri, niin se kertoo, että sinulla on uhriasenne, olet antanut psykologisen vallan hänelle. Tiedosta tätä ja pura antamasi valta.

Opi antamaan anteeksi, luopumaan katkeruudestasi, pohdi: miten katkeruutesi vaikuttaa elämääsi, mitä odotuksia sinulla oli, haluatko todella vapautua katkeruudestasi. Pohdi tilannetta itseäsi laajemmasta perspektiivistä. Antamalla anteeksi vapautat itsesi tarpeettomasta paineesta.
Rakkaudellisuus on voimakkaampi kuin mitkään kielteiset voimat.

Sain nämä ohjeet Psykoanalyysin ja organisaatiokoulutuksen instituutilta Conscientialta.

Ne ovat periaatteessa hyviä ohjeita, mutta käytännön tilanteissa, kun minua kohdellaan töykeästi tai saan kritiikkiä, suurennan kaiken moninkertaisesti ja aiheutan itselleni tarpeetonta kärsimystä.

Käsittelen niitä todella surkeasti. Olen yrittänyt opetella ensinnäkin vihan sallimista tunteena itselleni ja se on vaikeaa.

Tulee mieleeni esimerkki lukion viimeiseltä luokalta: rehtori, joka oli myös äidinkielen opettajamme varoitti meitä kovin sanoin laatimasta ilkeitä lauluja opettajista ja uhkasi rangaistuksella: seuraavana vuonna laulut kielletään kokonaan.
Meillä ei ollut aikomustakaan tehdä ilkeitä lauluja. Teimme rehtorista ystävällisen laulun, jossa häntä verrattiin meitä holhoavaan isään. Ilmeisesti onnistumme siinä, koska hän pyysi kevätjuhlapuheessaan hienosti anteeksi sanomalla: "moni sana olisi saanut jäädä sanomatta". Opettajat pelkäsivät oppilaita ja oppilaat opettajia, olimme samassa veneessä. Rehtorilla oli kovan kuoren alla lämmin sydän.

Asioita voi hyväksyä älyllisellä, tiedollisella tasolla, mutta siitä ei seuraa psyyken kannalta mitään.
Heikkouksia, ongelmia tulisi katsoa hyvän läpi, rakkaudellisuuden valossa. Jos ihminen suvaitsee tätä, niin alkaa samalla nähdä mahdollisuuksia, ratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Hyvästä seuraa hyvää.

Sateentekijä kirjoitti:Ei kaikkia tunteita ja tuntemuksia voi katsoa yksinomaan hyvän läpi. Ei sellaista hyvää ole olemassa joka neutraloisi kaiken pahan ja kielteisen. Ihminen tarvitsee negatiivisiakin tunteita, muuten ei pysty kokemaan täydellisesti. Maailma, jota katsellaan ainoastaan vaaleanpunaisten lasien läpi on epärealistinen. Mutta kuinka saavuttaa tasapainon hyvän ja huonon, negatiivisen välillä, se on asia, jota useimmat eivät osaa.

Hyvyys, rakkaus on meidän todellinen perusolemukseme. Se on syvimmällä ihmisessä.
Pinnallisin osa meissä on psykopatologia, jota sanotaan myös pahaksi. Näiden kahden kerroksen välissä on vapaa tahto. Vapaata tahtoa käyttäen voimme tehdä valintoja.
Tämä on kultuurimme ihmiskäsitys, esitetty esim. tieteen päivillä Helsingissä.

Hyvyys, rakkaus on elämää ylläpitävä voima, välttämätön ihmiselle. Mitä enemän käytäme hyvyyttä, sitä parempi on vointimme. Kun kilelteisiä asioita katsoo hyvyyden valossa, alkaa nähdä ratkaisuja ongelmiin. Hyvä on paljon voimakkaampi kuin paha.

Jill kirjoitti:Käsittelen niitä todella surkeasti. Olen yrittänyt opetella ensinnäkin vihan sallimista tunteena itselleni ja se on vaikeaa.

Ihminen on vapaa tuntemaan. Kasvatuksenkin tarkoituksena on oppia hyväksymään ja kunnioittamaan tunteita. Oppia tiedostamaan omaa ja muiden tapaa tuntea.

Mitä sie Jaska teet?

kolin kalin naks, noin, olet vapaa -juokse matkoihisi villiori

Sateentekijä kirjoitti:"Hyvän ja pahan välillä on vapaa tahto" .Jotenkin tähän tyyliin Lette kirjoitti aiemmin..
Minä en ymmärrä kuinka vapaa tahto voi sijoittua hyvän ja pahan väliin.Siis voiko ihminen näin tahtoessaan olla hyvä tai paha?
Vapaa tahto sinänsä on kyseenalainen asia. Kielteisyys tai vaikkapa sairaus ei poistu vaikka kuinka tahtoisi.
Ylipositiivisuus on yhtä paha kuin ylikielteisyyskin. Ainoastaan tasapaino näitten kahden välillä
osoittaa elämälle oikean suunnan.

Hyvä, rakkaus on perusolemuksemme ja on syvällä sisimmässämme. Vapaa tahto on hyvän ja pahan välillä, jotta voisimme valita hyvän ja pahan väliltä. Vapaa tahto tekee meistä vastuullisia ihmisiä. Emme esimerkiksi toimi pelkästään viettiemme ja vaistojemme varassa kuin eläimet.

Kuulee sanottavan, että ihmisen ongelma on vapaan tahdon väärinkäyttö. Ihminen valitsee asiota, jotka ovat hänelle vahingollisia, esim. huumeiden käyttö, vaikka tietää niiden vaarat.

Jos ja kun huomaan, että tunteeni ovat liian voimakkaita ja häiritseviä ja ongelmia aiheuttavia, yritän hillitä itseäni. Pitää osata nöyrtyä, että pystyy tarkastelemaan omia virheitään. Pysähdyn ja mietin, miten voisin muuttua ja muuttaa asennoitumistani ja käyttäytymistäni. Usein tiedostaminenkin auttaa.

Lette kirjoitti:Kuulee sanottavan, että ihmisen ongelma on vapaan tahdon väärinkäyttö. Ihminen valitsee asiota, jotka ovat hänelle vahingollisia, esim. huumeiden käyttö, vaikka tietää niiden vaarat.

Mitä vapaata tahtoa sellainen on, jossa on vain yksi oikea valinta? Jos ihminen ei valitse sitä, hän käyttää vapaata tahtoaan väärin?!

Se on sitä kuuluisaa elämänhallintaa, jota Brasilian maattomillekin julistetaan. Elämänhallinta on siis samaa kuin näennäinen vapaus. Nyt avautui, kiitos Helmenkalastaja.

Rane, juuri noin minäkin yritän tehdä. Olen hyvin reaktiivinen, jopa impulsiivinen.
Vaikeiden tunteiden myllertäessä, ei ajattele enää selkeästi. Ei osaa olla objektiivinen.
Yritän ottaa etäisyyttä asiaan ja tutkiskelen sitä, yritän olla analyyttinen.
Minulle on joskus hyvin vaikea myöntyä siihen, että minussakin voi olla vikaa.
Myöntyä siihen, että suostuu näkemään omat vikansa, vasta kun suostuu ne näkemään,
voi ehkä kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Tämä siis omalta kohdaltani.
Olen myös niin mustavalkoinen, että jos huomaan itsessäni vian, pidän itseäni täysin paskana tyyppinä.
Mutta kun kukaan ei kai voi olla täydellinen.

Jos en saa välillä olla yksin ja miettiä omia tekemisiäni ja virheitäni, muutun aivan sikamaiseksi ihmiseksi, jollainen pohjimmiltani olenkin. Jaksan olla hyvä vain jonkin aikaa. Pikkuisen "arestia" on minulle ihan paikallaan.

Helmenkalastaja kirjoitti:

Lette kirjoitti:Kuulee sanottavan, että ihmisen ongelma on vapaan tahdon väärinkäyttö. Ihminen valitsee asiota, jotka ovat hänelle vahingollisia, esim. huumeiden käyttö, vaikka tietää niiden vaarat.

Mitä vapaata tahtoa sellainen on, jossa on vain yksi oikea valinta? Jos ihminen ei valitse sitä, hän käyttää vapaata tahtoaan väärin?!

Vapaaa tahto merkitsee useita vaihtoehtoja, muuten se ei olisi vapaa. Hyvä esimerkki vapaasta tahdosta löytyy omasta lapsuudestani. Isäni valitsi viinapullon perheensä sijasta. Kukaan ei pakottanut häntä siihen. Hän ryyppäsi omaisuutemme, äitini ei antanut palautetta. Äitini kertoi sanoneesna isälleni, juo omiasihan juot. Isäni peri omaisuuden oman isänsä kuoltua, jonka jälkeen ryyppääminen alkoi.
Minä ei ole valinnut alkoholia. Kustansin opintoni omalla työlläni ja valmistuin. Alkoholi ei ole minua kiinnostanut, en ottanut mallia isästäni. Tämä ei tarkoita, etten koskaan oli nauttinut esim. viiniä.

Korjasin pari kirjoitusvirhettä.

Rane kirjoitti:Jos ja kun huomaan, että tunteeni ovat liian voimakkaita ja häiritseviä ja ongelmia aiheuttavia, yritän hillitä itseäni. Pitää osata nöyrtyä, että pystyy tarkastelemaan omia virheitään. Pysähdyn ja mietin, miten voisin muuttua ja muuttaa asennoitumistani ja käyttäytymistäni. Usein tiedostaminenkin auttaa.

Ajattelen samoin. Ihmisen tulisi kunnioittaa tunteitaan, myös virheellisyyttään,
hyväksyä itsensä sellaisena kun on. Se antaa mahdollisuuden kehittyä.

Jill kirjoitti:Käsittelen niitä todella surkeasti. Olen yrittänyt opetella ensinnäkin vihan sallimista tunteena itselleni ja se on vaikeaa.

Ihmisen tulisi kunioittaa kaikkia tunteitaan, myös vihaa. Vihaa on vaikeaa kunnioittaa, koska sitä pidetään kiellettynä. Vihan kunnioittaminen tekee mahdolliseksi käsitellä sitä. Tunteiden kunnioitaminen tuottaa aina tasapainoa.

Rakkaus ja valta
Anteeksipyytäminen vaatii nöyrtymistä. Silloin ihminen myöntää virheensä avoimesti, samalla hän luopuu vallasta. Rakkaus toteutuu juuri silloin, kun ihminen luopuu vallasta rakkauden kohteen hyväksi. Hyvänä esimerkkinä on Jeesuksen toiminta.

Valitettavasti ihmiset pyrkivät käyttämään rakkautta vallan välineenä huonoin seurauksin, koska pahasta ei seuraa hyvää.