Erityisherkkyys - mitä hittoa?!

[SADE]

Ei tieto vahingoita, mutta ilman hyväksyntää tieto ei riitä pitkälle.

[Psykopatologia]

Mirri, en usko, että tiedonpuute erityislapseudesta aiheutti välttämättä aikaisemmin aina ikäviä seurauksia. Kaikkina aikoina on ollut ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka ovat hienolla suhtautumistavallaan / empaattisuudellaan edesauttaneet esim. juuri erityisherkän lapsen selviytymistä. Ei aina tarvita koulutusta, kirjoja ja diagnooseja vaan ennemminkin oikeanlaisia ihmisiä ympärille, oikeaan aikaan.

Kuten olen täällä kirjoittanut aikaisemmin, olen erityisherkkä. Täytän lähes kaikki siihen "tarvittavat kriteerit". Olen selviytynyt kuitenkin elämässäni suht. hyvin, koska olen saanut ympärilleni paljon ymmärtäviä ja tukevia ihmisiä, hoitotätejä, opettajia, ystäviä, työkavereita. Olen kiitollinen tästä, sillä kaikkihan on vain tuurista kiinni.

Kriteerit on vedetty hatusta.

[toope]

Koko erityisherkkyyshän on ikäänkuin vedetty hatusta. Yksi nainen kirjoittaa kirjoja ja ihmiset ottavat niistä itselleen diagnoosin.
Nyt tämä nainen taas kirjoitti kirjan jonka lukemalla erityisherkästä lapsesta voi kasvattaa terveen ihmisen.
kauhistus suorastaan, jos vanhemmat lukevat kirjan ja alkavat erityisiä lapsiaan kasvattamaan kirjan mukaan.

[SADE]

Sinun mielipiteesi, Psykopatologia, tuli selväksi jo joskus v. 2008. Täällähän sinun on erinomaista käyttää auktoriteettiasemaasi, vai mitä? Sinun sanasi on laki, eikö niin?
Luulen, luulen, että aikani tällä palstalla on nyt ohi.

[Mirri]

Toope, olen kanssasi osittain samaa mieltä. Hatusta vedettyjä asioita tässä HSP-'höpinässä' on kaikenlaisia. Jo pelkästään se on on kummallista, että ihminen 'diagnosoidaan' - tai hän voi itse 'diagnosoida' itsensä' - erityisherkäksi hänen omien subjektiivisten kokemustensa perusteella.

Kuitenkin jotakin synnynnäistä ja moni-ilmeistä erityisherkkyyttä on olemassa, ja aikuisten olisi tärkeää tietää ja tunnistaa asia, jotta näistä 'herkkis'-lapsista ei kasvatettaisi mielenterveysongelmaisia aikuisia. Niinpä mielestäni lasten erityisherkkyyttä - tai miksikä sitä halutaankaan nimittää - koskeva tieto ei ole koskaan pahasta.
Ei ole mukavaa ihmetellä vuodesta toiseen omaa lastaan ja miettiä, että mikä ihme häntä vaivaa kun hän on niin outo. Sekään ei ole mukavaa, että ammattilaiset levittelevät avuttomina käsiään ja tarjoavat tietämyksenään eioota - toteavat vain, että ei ole mikään tusinalapsi...

Häpeä ja syyllisyydentunteet voivat olla valtavia, kun etsiskellään syitä vanhempien - useimmiten tietysti äidin - korvien välistä. Tai toisin päin: lapsen häpeä ja syyllisyydentunteet voivat olla valtavia, kun aikuiset etsiskelevät vikaa hänen korviensa välistä; noinhan menneinä vuosikymmeninä on tehty ihmeteltäessä lapsen käsittämättömältä ja usein ärsyttävältäkin tuntuvaa 'yliherkkyyttä'. Lisäksi näitä aikuisten vierastamia ominaisuuksia on tosissaan yritetty kitkeä pois; usein tuhoisin seurauksin.

[toope]

Minun outouteeni oli kyllä aika paljon vikaa äidin korvien välissä.
Kun lapsia nyt aletaan luokittelemaan erityisherkiksi, jää kai pois kokonaan luonnonlapsi- ajattelu?

[Mirri]

Käsittääkseni lapsia ei aleta luokitella erityisherkiksi, vaan jo aiemmin tutuksi tullut käsite aistiherkkyys (tai 'aistiyliherkkyys') tulee entistä tunnetummaksi. Aistiherkkyyden kirjo on valtavan laaja ja moninaisine ilmenemismuotoineen se voi vaikuttaa eriskummalliselta, jos asiasta ei ole tietoa.
Sitä en toistaiseksi ymmärrä, miksi jotkut haluavat puhua mieluummin HSP:stä kuin aistiherkkyydestä; aivan kuin HSP olisi muka jotenkin laajempi asia - tai peräti aivan eri asia - kuin aistiherkkyys.

http://yle.fi/uutiset/kiristavatko_vaat ... ka/7087634

[toope]

Linkistäsi
"Aistiherkkyydet liittyvät Tompurin mukaan usein esimerkiksi keskittymishäiriöihin, kuten autismiin ja ADD- ja ADHD-tyyppisiin sairauksiin."
Luulen, että on paljon hienompaa olla HSP kuin esim. autistinen.

[Mirri]

Vähän samaan tapaan minäkin arvelen. Luulen, että tämä muka uusi ja yhden ihmisen 'keksimä' synnynnäinen erityisherkkyys - HSP - tuntuu ja kuulostaa jollakin tavoin paremmalta ja hienommalta kuin se jo vähän 'vanhanaikaiseksi' käynyt käsite aistiyliherkkyys. Etenkin kun aistiyliherkkyys sanana luo kielteisiä mielikuvia; ei kukaan ole mielellään yliherkkä, ei sittenkään vaikka kyseessä olisi synnynnäinen ominaisuus.

Jos puhuttaisiin synnynnäisestä aistiherkkyydestä ilman mitään yliherkkyys-korostusta, ei herkkiksillä ehkä olisi niin suurta tarvetta ja pyrkimystä erottautua epämääräisen HSP-käsitteen avulla.

Mietin kyllä, että onkohan viisasta minun 'mainostaa' Elaine Aronin uutta kirjaa, kun kuitenkin aika tavalla inhoan hänen HSP-ajatteluaan tai peräti 'julistustaan'. Mutta tässä tapauksessa lasten asia vei inhostani voiton. Mielestäni toistaiseksi ei ole liikaa tietoa lasten aistiherkkyydestä - tosiasiassa siitä taitaa olla tavallisille pulliaisille kirjoitetussa muodossa tietoa aika vähän. Syystä tai toisesta lasten synnynnäinen herkkyys (sekä sen aiheuttamat kysymykset ja 'ongelmat') ei ole innostanut asiantuntijoita kirjoittamaan aiheesta, ei ainakaan suomeksi. Niinpä arvelen Elaine Aronin kirjan puoltavan paikkaansa.

[Kuutar]

Mitä eroa on erityisherkkyydellä ja tavallisella herkkyydellä?

[Psykopatologia]

Mitä eroa on erityisherkkyydellä ja tavallisella herkkyydellä?

Minulle on syntynyt vaikutelma, että nyt advokoitu erityisherkkyys olisi erityisen vaimakasta herkkyyttä enemmänkin yleisesti; erityisherkkä persoona yms. Aiemmin erityisherkkyydellä on kai tarkoitettu erityisiä spesifejä herkkyyksiä esimerkiksi sähkölle tai vaikkapa tinalle.

Tavallisessa herkkyydessä on kai kyse jatkumosta.

[Psykopatologia]

Herkkyys on sosiaalista valuuttaa
KULTTUURI 23.8.2015 2:00 KOMMENTTI Jantso Jokelin HS http://www.hs.fi/arviot/a1440210469141? ... nettu-aihe

Anja Snellmanin tuore kirja Antautuminen kuvaa erityisherkkää ihmistä. Persoonallisuustyyppi tunnetaan kansainvälisesti nimellä HSP eli highly sensitive person. Sen tunnusmerkkejä ovat tavanomaista herkempi reagointi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.

Käsitteen takana on psykoterapeutti Elaine Aron, joka on tutkinut ilmiötä 1990-luvulta alkaen. Erityisherkkyys on hiljattain tullut tunnetuksi myös Suomessa.
Aronin laatimassa erityisherkkyystestissä on muun muassa seuraavat väittämät: Muiden mielialat vaikuttavat minuun. Minulla on rikas ja kompleksinen sisäinen maailma. Taide ja musiikki tekevät minuun vaikutuksen.

Epäilemättä monet meistä voivat myöntää vaikuttuvansa taiteesta tai muiden mielialoista. Useimmalle lienee myös hankala myöntää, että oma sisäinen maailma ei olisi rikas ja kompleksinen.
Väitteiden suurpiirteisyys suorastaan huvittaa. Herää kiusaus leimata HSP silkaksi HevoSenPaskaksi. Mutta otetaan sitä ennen vielä herkistynyt askel taaksepäin.

Karin Johannisson kirjoittaa herkkyyden historiasta loistavassa teoksessaan Melankolian huoneet.

Jo 1700-luvun eurooppalaisen yläluokan tunneilmastossa herkkyys oli tapa kartuttaa sosiaalista pääomaa. Se oli "täydellinen väline identiteetin luomiseen sille, joka halusi olla jotakin muiden silmissä".

Herkkyys oli eräänlainen peli, jonka palkinto oli sosiaalinen arvonnousu.

Tunteiden diagnosointi, nimeäminen ja luokitteleminen on aina ollut ihmiselle tärkeää. Nimettyjä mielentiloja on ollut helpompi käsitellä ja jakaa. Ne ovat tarjonneet paitsi selityksiä persoonallisuuden piirteille, myös tapoja olla olemassa.

Sama kaipuu näkyy omassa ajassamme.
Ihminen taistelee tiensä henkilöksi lääketieteen ja psykologian diagnostisten kastajaisten kautta.

Kommentit 0

[Mirri]

Edellisessä tekstissä silmiini osui HSP:lle sellainen 'selitys', että rohkenen panna tänne yhden 'selityksen', jonka bongasin jostakin nettikeskustelusta, jossa kirjoittajat miettivät mitä HSP käytännössä tarkoittaa:
HSP; Hemmetin Sekopäinen Persoona.

[Mirri]

Vaatteiden pesulaput saivat Petri Konttisen tajuamaan erityisherkkyytensä jo vauvana

Elämä 12.2.2015 10:31 Päivitetty: 12.2.2015 13:24
Anja Snellman, Jukka Hiiro
Helsingin Sanomat

Puolitoista vuotta sitten Petri Konttinen koki ahaa-elämyksen, kun tapasi lääkäri Markus Sundblomin. Kun lääkäri alkoi puhua psykologien ammattipiireissä esiin nostamasta uudesta luonnetyypistä, erityisherkästä persoonallisuudesta, Petri Konttinen tunsi tulleensa kotiin.

HSTV:n Arka paikka -ohjelman vieraana ollut Petri Konttinen huomasi erilaisuutensa viimeistään armeijassa. Iso yhteisö ja meteli alkoivat rasittaa ja johtivat myös unettomuuteen, jota kesti 11 kuukautta. Hän kävi ylikierroksilla, ja elämäntapoja piti siviilissäkin tarkistaa.

Petri on ollut erityisherkkä koko ikänsä. Hän ei edes muista tarkasti, koska huomasi asian ensimmäisen kerran.
"Olin joko ihan vauva tai korkeintaan vuoden kahden vanha. Esimerkiksi vaatteiden pesulaput häiritsivät ja sanoin äidille aina, että ne pitää leikata pois", Konttinen kertoo.
Myös lapsilla järjestäen käytetyt sukkahousut tuntuivat pahalta, ja olohuoneessa television ääni piti Petrin pyynnöstä laittaa hiljaisemmalle. Vieläkään hän ei pue ihoaan vasten muuta kuin sataprosenttista puuvillaa.

Jo kouluajoista Petri muistaa kiusaamisen; lukutoukka ei viihtynyt pallopeleissä vaan hiljaisemmissa harrastuksissa. Kun koulukaverit kiusasivat vaikka vain vähän tökkimällä, Petristä se tuntui paljon isommalta asialta.
"Paineet kasautuivat ja purkautuivat sitten välillä tappeluna. Siitä osasta en pitänyt koulussa yhtään", Konttinen kertoo.
Koulussa ongelmia aiheutti myös syöminen. Ruoka-aineista osa oli sellaisia, ettei Petri yksinkertaisesti syönyt mitään. Koulusta soitettiin kotiinkin, mikä laihaa poikaa oikein vaivaa.

Petrillä on myös kaksoissisko, joka hänkin on erityisherkkä. Pitkään he itsekin luulivat, että heidän herkkyytensä johtui happikaapissa vauvana vietetystä ajasta, sillä he syntyivät keskosina.
"Luultiin, että meidän hermosto ei ollut kunnolla kehittynyt sen takia, ja että tämä oli vain sitä keskosuutta."

Pienestä asti Petri on ollut myös vilukissa, sillä autonominen hermosto ei säätele kehon termostaattia oikein. Koska lämpimissä maissa olo tuntuu erinomaiselta, Petri kirjoitti aurinkoenergiaa käsittelevän diplomityönsä Namibiassa.
Petri Konttinen oli kymmenen vuotta tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Isossa joukossa oleminen on raskasta ja väsyttävää, mutta yhden ihmisen tai pienen ryhmän kanssa olo on mitä antoisinta. Poikkeus ovat aurinkoenergiaa käsittelevät isot konferenssit, missä hän saa virtaa yhteisestä kiinnostuksen aiheesta. Hän huomasi tuolloin, että lenkkeily metsässä rauhoittaa. Kun keinotekoisia aistiärsykkeitä ei ole, tunnin mittaisen lenkin aikana hän voi saada neljäkin uutta ideaa, jotka auttavat työssä eteenpäin. Joogaakin, ja muita hiljaisia harrastuksia hän on kokeillut.

Erityisherkkyydestä on ollut Konttiselle myös hyötyä työelämässä. Hän huomaa herkästi ns. heikkoja signaaleja, osaa erotella tarkasti asioita ja nähdä uusia mahdollisia ratkaisuja.
”Kun erityisherkkä ihminen kuormittuu, hänestä tulee helposti ärtynyt ja sulkeutunut”, Konttinen toteaa.
”Tämä ei tarkoita sitä, ettei hän nauttisi toisten ihmisten seurasta. On vain tiedettävä rajansa, varjeltava itseään. Muut eivät tätä aina ymmärrä”.
”Sisimmässäni olen empaattinen ihminen”, Konttinen tunnustaa.
”Minun on kuitenkin vaikea ilmaista empaattisuuttani, jos en luota toiseen ihmiseen. Silloin toinen ihminen voi helposti pitää minua tunteettomana ja kylmänä”.

Konttinen pystyy tarvittaessa olemaan sosiaalinen esimerkiksi töissä, mutta kaikkien aistien kuormittumisesta toipumiseen menee helposti pari päivää.
Jos Konttisen herkkyys olisi ymmärretty aiemmin, hän uskoo, että hänen elämänsä olisi ollut ehkä hivenen helpompaa.
"Olisin varmaan tietyllä tapaa rennompi ja sallivampi itseäni kohtaan. Teen sitä työtä yhä päivittäin."

Toimittaja ja terapeutti Anja Snellmanin juontaman Arka paikka -ohjelman voi katsoa tämän artikkelin yhteydessä olevalta videolta. Myöhemmin ohjelma ja sarjan aiemmat jaksot löytyvät osoitteesta hs.fi/hstv/arkapaikka.

http://www.hs.fi/elama/a1305927161317?r ... -artikkeli

[toope]

Pesulappujuttu on minusta aistiyliherkkyyttä.

[Mirri]

Katsoin ja kuuntelin Petri Konttisen haastattelun. Missään kohdassa ei käynyt ilmi, että HSP oikeasti olisi jotakin muuta kuin aistien (yli)herkkyyttä. Käsittääkseni ihan järkevää: mennään yliluonnollisuuden puolelle, jos aletaan kuvitella ihmisen olevan - voivan olla - herkkä tai peräti erityisen herkkä jotenkin muuten kuin omien aistiensa kautta.

Haastattelua katsellessa ja kuunnellessa tuli sellainenkin mieleeni, että haastateltavalla kenties on alttius skitsofreenisuuteen; syystä tai toisesta hänellä kuitenkin on ollut itsessään ja elämässään niin paljon suojaavia tekijöitä, ettei kyseinen alttius ole putkahtanut esille.

Lisäys: Toope, olen samaa mieltä.

[Kuutar]

Katsoin ja kuuntelin Petri Konttisen haastattelun. Missään kohdassa ei käynyt ilmi, että HSP oikeasti olisi jotakin muuta kuin aistien (yli)herkkyyttä. Käsittääkseni ihan järkevää: mennään yliluonnollisuuden puolelle, jos aletaan kuvitella ihmisen olevan - voivan olla - herkkä tai peräti erityisen herkkä jotenkin muuten kuin omien aistiensa kautta.

Haastattelua katsellessa ja kuunnellessa tuli sellainenkin mieleeni, että haastateltavalla kenties on alttius skitsofreenisuuteen; syystä tai toisesta hänellä kuitenkin on ollut itsessään ja elämässään niin paljon suojaavia tekijöitä, ettei kyseinen alttius ole putkahtanut esille.

Lisäys: Toope, olen samaa mieltä.

Olet mielestäni oikeassa.Väitetään myös että erityisherkät ihmiset ovat herkkiä aistimaan toisten tunteita, mutta miten se voisi pitää paikkaansa, jos he kokevat tunteet voimakkaammin kuin muut keskimäärin? Silloinhan he myös yliarvioivat sen, mitä se toinen ihminen kokee tai tuntee. Todellisuudessahan se herkkä ihminen eläytyy vain omiin tunteisiinsa, sillä toisen ihmisen pään sisälle ei näe.

[Psykopatologia]

Mirri:
(- -) mennään yliluonnollisuuden puolelle, jos aletaan kuvitella ihmisen olevan - voivan olla - herkkä tai peräti erityisen herkkä jotenkin muuten kuin omien aistiensa kautta.

Ei kai kuitenkaan noin; myös "normaalit" havaintot ja aistimukset käyvät omien aistien kautta. Voi olla herkkä myös oman a j a t t e l u n s a kautta.

[Psykopatologia]

Aisti(yli)herkkyys on (liki) aina häiriö. Psyykkinen tunne- yms. herkkyys on (liki) aina rikkaus, mikäli subjekti "kestää" sen hyvin.

[toope]

Minusta HSP-ihmiset eivät pidä rikkautena omaa tilaansa.
Vai onko se rikkautta, että kuvittelee olevansa erikoinen ihminen?